Maria Petterssonin kohukirja hämmästyttää professori Anne Mäntystä: ”Olen opettanut, että toista tekstiä ei pidä koskaan kopioida”

”Se argumentti ei pidä paikkaansa, että tämä olisi tavallinen tapa populaarissa tietokirjallisuudessa”, tietokirjallisuuden professori sanoo.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 10/2023.

Tietokirjailija Maria Pettersson on loukannut tutkijoiden moraalisia oikeuksia, totesi opetus- ja kulttuuriministeriön alainen tekijänoikeusneuvosto lokakuussa. Pettersson oli kopioinut teokseensa Suomen historian jännät naiset otteita useiden tutkijoiden julkaisuista joko suorina lainauksina tai vähän muokaten. Lähdeviittaukset olivat puutteelliset.

— Olen opettanut vuosikaudet, että toista tekstiä ei koskaan pidä kopioida, koska se voi helposti jäädä lopulliseen tekstiin, tietokirjallisuuden tuore professori Anne Mäntynen sanoo.

Hänelle on mysteeri, miten ammattikirjailijalle on voinut käydä näin.

— Se argumentti ei pidä paikkaansa, että tämä olisi tavallinen tapa populaarissa tietokirjallisuudessa.

Mäntynen on tutkinut tietokirjan työstämisen eri vaiheita.

Toinen häntä askarruttava kysymys on, millaisin perustein teoksia luokitellaan tietokirjallisuudeksi. Tieto- ja kaunokirjallisuuden keskeinen ero on suhde todellisuuteen.

— Tietokirjallisuus ei voi olla irrallaan todellisuudesta, mutta kaunokirjallisuus voi.

Yksiääniset elämäkerrat ja subjektiiviset esseet ovat rajatapauksia. Tuore esimerkki on Heini Junkkaalan kirjoittama Pirkko Saision elämäkerta Sopimaton. Junkkaalan haastatteluissa Saisio vääntelee historiaa niin, ettei asioiden totuudesta voi olla varma — minkä Junkkaala tuo kirjassa esiin.

Kun Sopimaton valittiin tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi, asia herätti hieman närää.

— Seurasin Ylen keskustelupalstaa. Palkintoehdokkuutta kritisoitiin juuri tästä syystä, Anne Mäntynen kertoo.

Osan elämäkerroista professori lukee tietokirjallisuudeksi, mutta ei kaikkia. Rajaukseen vaikuttaa ainakin kirjoittajan käyttämien lähteiden määrä. Yksiääninen elämäkerta on Mäntysen mukaan enemmänkin muistelma, ei tietokirja.

Voisiko ajatella, että Sopimaton on tietokirja, jonka aiheena on Saision kertomus itsestään?

— Voisi. Kun se on tehty haastattelutekniikalla, se ei ole muistelmakaan.

Tietokirjallisuuden tutkija Anne Mäntynen piti uuden professorin luentonsa 13.12. Anne Mäntysen, Ida Henritiuksen ja Olli Löytyn toimittama teos Tietokirjallisuuden lajit ja rajat ilmestyi marraskuussa (Gaudeamus).

 

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.