Ennen raskausviikkoa 32 syntyvät pikkukeskoset syntyvät kielenkehityksenkin kannalta hyvin herkkään aikaan, sillä aivojen ja kuulon kehitys ovat heillä vielä aivan kesken. Hyppy kohdun äänimaailmasta vastasyntyneiden teho-osastolle piipittävien koneiden ja vaihtuvan henkilökunnan puheen keskelle on suuri.
FM, puheterapeutti Eva Ståhlberg-Forsén selvitti väitöstutkimuksessaan, millä tavalla kieliympäristö sekä lapsen ja vanhemman välinen läheisyys vastasyntyneiden teho-osastolla ovat yhteydessä pikkukeskosen sanaston kehitykseen.
Tutkimus osoitti, että varhaiset keskusteluvuorot teho-osastolla eli hoivaajan vastaaminen lapsen ääntelyyn vaikutti positiivisesti lapsen sanaston kehitykseen. Lisäksi selvisi, että mitä enemmän pikkukeskonen sai molempien vanhempien sylihoitoa tai ihokontaktia, sitä paremmat sanaston taidot lapsella oli 18 kuukauden korjatussa iässä.
– Isien läheisyyden merkitys on tärkeä löydös. Sitä ei ole juurikaan tutkittu varsinkaan kielenkehityksen kannalta, Ståhlberg-Forsén kertoo.
Sen sijaan suuri määrä vanhempien ja hoitohenkilökunnan sanoja oli negatiivisesti yhteydessä sanaston tarkkuuteen. Tässä määrässä oli mukana kaikki lapsen ympärillä puhuttu puhe, myös hoitohenkilökunnan puhe.
Tärkeintä on päästä syliin
Ståhlberg-Forsénin väitöstutkimus on osa laajempaa pikkukeskosten kehitystä tutkivaa APPLE-tutkimushanketta, jossa ovat mukana Helsingin yliopiston lisäksi Turun yliopisto, Tampereen yliopisto sekä Turun yliopistollinen keskussairaala ja Tallinnan lastensairaala. Tutkimus tehtiin Turun yliopistollisen keskussairaalan vastasyntyneiden teho-osastolla.
Väitöstutkimukseen osallistui 43 pääosin suomenkielistä ennen raskausviikkoa 32 syntynyttä vakaassa terveydentilassa olevaa lasta perheineen.
Pikkukeskosen äänimaailmaa teho-osastolla nauhoitettiin Language Environment Analysis (LENA)-menetelmällä 16 tunnin ajan. Menetelmä tunnistaa ja laskee automaattisesti esimerkiksi aikuisten sanoja sekä aikuisen ja lapsen keskusteluvuoroja. Lisäksi kartoitettiin lapsen ja vanhempien välistä läheisyyttä vanhempien pitämän läheisyyspäiväkirjan avulla 14 vuorokauden ajan.
Myöhemmin sanaston kehitystä tutkittiin 12,15 ja 18 kuukauden korjatussa iässä menetelmillä, jotka pohjautuvat vanhempien tekemään arvioon lapsen sanaston kehityksestä.
Lisäksi lasten sanaston prosessointia tutkittiin silmänliikemenetelmällä 18 kuukauden korjatussa iässä. Menetelmässä lapsi istuu vanhemman sylissä ja katselee kuvia samalla kun kuulee lyhyitä lauseita. Hänelle näytetään esimerkiksi omenan ja auton kuva ja samanaikaisesti kuuluu lause ”missä on auto?”. Silmänliikekameralla seurataan, minne lapsi kohdistaa katseensa.
Silmänliikemenetelmää on käytetty paljon kansainvälisissä tutkimuksissa, mutta nyt Ståhlberg-Forsén kumppaneineen muokkasi ja kehitti sen ensimmäistä kertaa suomenkielisille lapsille.
Sanojen sekä läheisyyden ja läsnäolon määrä vaihteli teho-osastolta kerätyssä tutkimusaineistossa paljon.
– Sanaston kehityksen kannalta pelkkä läsnäolo ei ollut niin keskeistä, vaan nimenomaan ihokontakti tai sylissä pitäminen molempien vanhempien kanssa. Myöskään sanojen määrä ei ollut ratkaisevaa, vaan varhaiset vastavuoroiset keskusteluvuorot vauvan ja hoivaajan välillä, Ståhlberg-Forsén kertoo.
Väitöstilaisuus:
FM Eva Ståhlberg-Forsén väittelee Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 24.11. klo. 12.00.
Vastaväittäjänä toimii professori Caroline Rowland Max Planck Instituutista ja kustoksena professori Suvi Stolt.
Väitöskirja julkaistaan Dissertationes Universitatis Helsingiensis -julkaisusarjassa 11/2023. Väitöskirjasta julkaistaan myös elektroninen julkaisu ja se tulee olemaan luettavissa Heldassa.