Hoivatyövoiman tuontia tulee harkita uudelleen
Hoivatyöhön on jo vanhalta pohjalta syntynyt hierarkkisia rakenteita, jotka eivät edistä tasa-arvoa. Niitä on syytä purkaa.
– Hierarkkisia rakenteita on syntynyt erityisesti palkatussa hoivatyössä. Siellä miehet ovat pitkälti johtamistehtävissä, ja naiset suorittavat ihmisen kehoa lähimpänä olevia ja monesti myös likaisimpia töitä. Rodullistetut naiset ovat puolestaan hoivatyöhierarkian pohjalla, sanoo Lapin yliopistosta Helsinkiin vuodenvaihteessa siirtynyt sosiaali- ja terveyspalveluiden apulaisprofessori Minna Zechner.
Hierarkkisen ajatteluun yhdistyy samalla ikävä jälkikolonialismin maku.
– Monessa yhteydessä on esitetty, että hoivatyön tekijöiden vajetta voisi ratkaista tuomalla meille työvoimaa kehittyvistä maista. Mielestäni tämä muistuttaa kovasti sitä, miten hyödynnämme näiden maiden luonnonvaroja, emmekä kiinnitä huomiota muihin kuin omiin tarpeisiimme.
Minna Zechner muistuttaakin, että hoivatyöläisten lähteminen töihin ulkomaille ei ole yksinkertaista. Kuka hoitaa lähtömaassa vanhukset ja lapset, kun kehittyneet maat imevät työvoiman?
– Esimerkiksi viime aikoina on puhuttu vaikkapa kenialaisten sairaanhoitajien tuomisesta Suomeen. Kyllä Keniassakin tarvitaan sairaanhoitajia! Oikeastaan Filippiinit taitaa olla ainoa maa, jossa aktiivisesti koulutetaan sairaanhoitajia ulkomailla työskentelyä varten, eli koulutettu sairaanhoitaja on tavallaan heidän vientituotteensa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että paikallisesti hoitajia olisi riittävästi.
Palveluiden tulosidonnainen hinta läpinäkyväksi
Valinnanvapautta ja markkinaistamista eli julkisrahoitteisten palveluiden tuotannon ja osin myös organisoinnin muuttamista markkinaperiaattein toimivaksi on hoiva-alalla lisätty 1990-luvulta lähtien.
Valinnanvapaus ei kuitenkaan ole tasapuolisesti hyvä asia, koska kaikilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia palvelujen vertailuun ja käyttöön.
– Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että parhaiten palveluiden valinnanvapaus toimii fyysisesti vammaisten henkilöiden kohdalla. Sen sijaan iäkkäät kokevat usein raskaana sen, että palveluita pitäisi vertailla ja valikoida sekä hintoja pohtia. He pyrkivät sitten ulkoistamaan tehtävän esimerkiksi lapsille, mutta eihän kaikilla ole lapsia, eivätkä kaikki lapset myöskään pysty, osaa tai halua tehdä tätä, Zechner toteaa.
Kotihoidon asiakasmaksujen sitominen tulotasoon on sinällään hyvä asia, mutta siitä seuraa myös ennakoimisen hankaluus. Asiakkaan on vaikea saada etukäteen tietoa siitä, paljonko palvelu maksaa juuri kyseiselle henkilölle.
– Asiakkaat miettivät, mihin heillä on varaa. Ammattilaisetkaan eivät välttämättä osaa arvioida, mitä tietty palvelu maksaisi asiakkaan tulotasolla ja palvelutarpeella.
Palveluista aiheutuvia kustannuksia pitää myös itse aktiivisesti seurata, sillä esimerkiksi kunnallisen terveydenhuollon asiakasmaksujen maksukaton täyttymisestä ei tule automaattista ilmoitusta.
Matalan kynnyksen palvelut uudelleen käyttöön
Kotona asuvien iäkkäiden henkilöiden palvelutarve tulee usein esille vasta sitten, kun pärjäämisessä tarvitaan jo runsaasti apua. Mitä pienituloisempi asiakas on, sitä pitempään palvelutarpeet voivat jäädä peittoon, koska kynnys julkisiin hoivapalveluihin on korkea.
Minna Zechner miettii, voisiko palvelutarpeita arvioida alkaa hahmotella jo siinä vaiheessa, kun isoa tarvetta avulle ei vielä ole. Tässä olisi hyvä ottaa mallia muutaman vuosikymmenen takaa kodinhoitajien työstä.
– Matalan kynnyksen palvelussa käytäisiin asiakkaan kanssa läpi kotona asumiseen liittyvät asiat. Miten saadaan ympäristö ja asiakkaan kunto sellaiseksi, että asiakas pystyy pärjäämään kotonaan pitempään ja tekemään enemmän itse? Näin voitaisiin välttyä valtavilta romahduksilta ja niitä usein seuraavalta raskailta palvelutarpeilta.
Kotipalvelulle kokonaisvaltainen ote
Kotipalvelua pitäisi myös Minna Zechnerin mukaan palauttaa kokonaisvaltaisemmiksi. Nyt asiakkaan kotona saattaa päivittäin käydä useita työntekijöitä, joista yksi auttaa nousemaan sängystä, toinen tuo puuron, kolmas jakaa lääkkeet, neljäs kylvettää, viides tuo lounaan ja kuudes vie roskat.
Sirpaloituneiden palveluiden vuoksi kokonaistilanne ei ole varsinaisesti kenenkään hallinnassa. Tiettyyn tehtävään palkattu henkilö ei myöskään voi hoitaa toisen tontille kuuluvaa asiaa.
Alan koulutusvaatimuksia ei tulisi madaltaa
Myös eri koulutustasot ja niiden tehtävärajaukset johtavat palapelimäisyyteen. Hoiva-avustajien lyhyellä koulutuksella ei voi tehdä kaikkia eteen tulevia tehtäviä, jolloin paikalle pitää kutsua esimerkiksi lähihoitajan koulutuksen saanut.
Minna Zechner kyseenalaistaa hoiva-avustajien ammattikunnan synnyn.
– Mielestäni lähihoitajan tutkinto on tavallaan geneerinen tutkinto, joka mahdollistaa hyvin laajan toimimisen hoiva-alalla. Monilla lähihoitajilla on myös koulutus lääkkeiden jakamiseen.
Ikääntyneiden sosiaalityöhön resursseja
Ikääntyneiden hoivakeskustelussa keskitytään yleensä fyysisiin ja muistiin liittyviin ongelmiin. Ikääntyneisiin keskittyvä sosiaalityö sen sijaan loistaa poissaolollaan.
Tästä jää helposti vaikutelma, että nuoremmalla aikuisväestöllä esiintyvät sosiaaliset ongelmat poistuisivat eläkkeelle siirryttäessä. Näinhän ei tietenkään ole.
– Vanhuksilla ei ole pelkästään hoivan tarpeisiin liittyviä ongelmia: on päihde-, rahapeli- ja mielenterveysongelmia sekä taloudellista, fyysistä, psyykkistä ja seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Monet asiat saattavat olla peräisin jo pitkältäkin ajalta. Voi myös olla, että vanhusten mielenterveysongelmat tulkitaan helposti muistin häiriöihin liittyviksi, eikä varsinaista ongelmaa havaita ilman tarkempia tutkimuksia.
Irti syyllistämisestä
Ikääntymistä, ikääntyneitä, heidän hoivan tarvettaan ja niistä aiheutuvia kustannuksia käsitellään usein julkisuudessa negatiivisesti. Huolipuhe ja paniikin lietsonta johtavat siihen, että monet pelkäävät vanhenemista.
– Keskusteluissa saatetaan tuoda esille, että meillä ei ole varaa hoivaan. Kuitenkin tällä hetkellä hoivan tarpeessa ovat erityisesti 1930- ja 1940-luvuilla syntyneet, joista osa kuuluu suuriin ikäluokkiin. Aikanaan ikäluokat pienenevät, ja se vähentää kustannuksia. Toki myös niitä seuraavat ikäluokat ovat pieniä.
– Lisäksi ehdottomasti suurin osa vanhuuteen liittyvistä menoista koostuu eläkkeistä, ei hoivasta. Totta kai eläkkeet on maksettava, mutta hoivaa syytetään ja siitä syyllistetään turhaan.
Minna Zechner oli mukana Hoivan politiikka ja talous -tilaisuudessa Helsingin yliopiston Tiedekulmassa 4.11.2022 keskustelemassa siitä, miten kasvaviin hoivatarpeisiin vastataan väestön ikääntyessä. Katso tallenne
Helsingin yliopiston monitieteinen tutkimus auttaa löytämään ennaltaehkäiseviä ratkaisuja ja vaikuttavia hoitoja elintapasairauksiin, metabolisiin sairauksiin ja ravitsemukseen liittyviin haasteisiin väestön terveyden parhaaksi. Tutkimustiedon avulla edistetään myös työhyvinvointia osana väestön terveyttä. Lue lisää Helsingin yliopiston tutkimuksesta