Kevään eduskuntavaaleissa tehdään tärkeitä valintoja myös terveyden näkökulmasta. Terveydenhuollon palveluja ja elinympäristöämme ohjataan poliittisilla päätöksillä ja lainsäädännöllä.
– Suomen erityinen haaste on terveyden ja hyvinvoinnin eriarvoisuus. Terveyteen ja sen jakautumiseen eri väestönosissa sekä terveydenhuoltoon vaikutetaan kaikilla yhteiskuntapolitiikan lohkoilla, muistuttaa Kristiina Patja.
Terveydenhuollon professorina Helsingin yliopistossa toimiva Patja on tutkinut pitkään terveyspalvelujärjestelmää ja terveydenhuollon toiminnan kehittämistä eri näkökulmista. Hän korostaa, että jos terveyden edistämistä ei tarkastella kokonaisuutena, käytämme liian suuren osan voimavaroista sairauksien hoitoon. Se on poissa muusta terveyttä tukevasta työstä ja resursseista ja aiheuttaa uusia ongelmia, joita paikkaamme uusilla palveluilla. Seurauksena on kallis ja tehoton kierre.
– Jos maltamme tavoitella vaikuttavuutta pidemmällä aikajänteellä, voimme saada terveemmät kansalaiset ja samalla hillitä kustannusten kasvua, hän sanoo.
Professori Patjan mielestä terveyden edistämisessä täytyisi siirtää katse yksilöstä myös väestön terveyteen ja rakenteisiin.
Tarvitsemme terveempiä valintoja tukevan ympäristön
Terveyden edistäminen tapahtuu arjessa. Terveys muotoutuu siinä elinympäristössä ja yhteiskunnassa, johon ihminen syntyy, jossa hän kasvaa, elää, vanhenee, käy koulunsa, tekee työnsä.
– On yhteiskunnan tehtävä luoda ja vahvistaa ympäristöjä, joissa ihmiset voivat tehdä itsensä kannalta parempia, terveellisiä valintoja, Patja painottaa.
Terveyden edistämisen kannalta on hänen mielestään olennaista tukea ihmisten voimavaroja ja vahvuuksia ja rakentaa niiden päälle. Tavoitteiden tulee olla arkeen sopivia eikä vuoren korkuisia.
– Tämä on tärkeää, koska terveys on ihmisoikeus ja inhimillinen perusarvo.
Poliittisia päätöksiä terveys edellä
Terveyden edistäminen edellyttää, että terveys ja sitä tukevat toimenpiteet nostetaan keskiöön poliittisessa päätöksenteossa. Hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta täytyisi vahvistaa kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, sillä toimenpiteet kohdistuvat niin ympäristöön, palveluihin kuin yksilöihin.
– Terveyden edistämisen rakenteet ovat olleet Suomessa heikot, ja nyt ne lisäksi pirstaloituivat sote-uudistuksessa. Poliitikkojen tehtävänä on mahdollistaa poikkihallinnollinen terveyden edistäminen, Patja korostaa.
Yhteiskunta voi vaikuttaa fyysisiin ja sosiaalisiin elinympäristöihin kaavoituksen, koulutuksen ja sosiaalisten tulonsiirtojen kautta. Siksi poliittisilla ja väestöön tai ryhmään kohdistuvilla päätöksillä ja toimenpiteillä on merkitystä.
Terveydenhuoltoa täytyy kehittää kokonaisvaltaisesti
Terveydenhuoltoa on Patjan mukaan kehitetty Suomessa ongelmiin reagoiden. Ihmisten ja väestön terveyttä tulisi kuitenkin tarkastella kokonaisuutena ja ennakoiden. Sairauksien ennaltaehkäisy on huomattavasti tehokkaampi, halvempi ja inhimillisempi tapa edistää terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä.
– Toimenpiteiden laajoja terveysvaikutuksia eri väestöryhmissä tulisi jo etukäteen arvioida eettisestä ja tasavertaisuuden näkökulmista, hän sanoo.
Moniammatilliset verkostot edistämään terveyttä
Koska terveyden edistäminen on luonteeltaan laaja-alaista, monitieteistä ja moniammatillista, verkostomainen toimintamalli olisi tutkijan mielestä paras malli laaja-alaisten, niin sanottujen pirullisten ongelmien ratkaisemiseksi.
– Terveyden edistäminen tapahtuu pitkälti terveyspalvelujen ulkopuolella. Terveydenhuollon ulkopuoliset toimijat tuottavat rajallisesti terveyttä, mutta paljon hyvää hoitoa, hoivaa ja pärjäämistä, Patja täydentää.