Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/2025.
Voit kuunnella jutun Soundcloudista tai Spotifysta Yliopisto-lehden kanavalta Tiedettä rakkaudella.
Ennaltaehkäisy kannattaa — se tulee halvemmaksi kuin vakavan sairauden hoitaminen tai ongelman korjaaminen. Näin kuulee usein väitettävän.
Ja kyllähän väite monesti totta onkin. Tupakka on tästä hyvä esimerkki. Helsingin yliopiston terveydenhuollon professorin Kristiina Patjan mukaan vielä 1980-luvulla tupakkasairauksien hoito vei saman verran rahaa kuin kuuden keskikokoisen keskussairaalan pyörittäminen. Nyt, kun sauhuttelu on selvästi vähentynyt, rahaa palaa enää kolmen keskussairaalan verran.
Tupakoinnin vähenemiselle on melko yksinkertaista laskea kustannusvaikutuksia, mutta laskelmat muuttuvat heti vaikeammiksi, jos miettii vaikkapa ravitsemussuositusten vaikutusta tai hintalappua syrjäytymistä ehkäisevälle työlle.
Oletusten mukaan
Mitä monitahoisempi ongelma ja mitä enemmän vaikuttavia tekijöitä, sen vaikeampaa laskeminen on.
— Hälytyskelloni alkavat aina soida, kun joku haluaa tehdä toimen x, koska se tulee säästämään y euroa. Luotettavien vaikuttavuuslaskelmien tekeminen on vaikeaa: ne voi tehdä vasta jälkikäteen ja niitä varten pitää olla uskottava verrokkiryhmä, taloustieteen professori Matti Sarvimäki Aalto-yliopistosta sanoo.
Hänen mukaansa poliittisen päätöksenteon tueksi tehdyt laskelmat perustuvat välillä niin voimakkaisiin oletuksiin, että niistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.
Hyvinvoinnin hinta
Vaikuttavuuden mittaaminen on pitkällistä puuhaa, sillä sitä pääsee tekemään vasta vuosien päästä, kun vaikutukset alkavat vihdoin näkyä.
Sarvimäki mainitsee vuodesta 1999 lähtien työttömille maahanmuuttajille tehdyt kotoutumissuunnitelmat. Tuoreesta tutkimuksesta näkee, että suunnitelman saaneiden maahanmuuttajien lapset ovat nyt koulutetumpia ja tienaavat enemmän kuin niiden, jotka jäivät ilman sitä.
— Poliitikot eivät voi odottaa 25 vuotta. Päätöksiä tehdessä on kuitenkin tärkeää punnita luotettavan tiedon pohjalta, miten niukoilla resursseilla saadaan aikaan mahdollisimman paljon hyvinvointia.
Samalla on syytä huolehtia, että tulevaisuudessa muistamme, mikä nyt toteutettavien toimien vaikutus oli, Sarvimäki painottaa.
Juttu jatkuu kuvituksen jälkeen.
Politiikan aikaraami
Jos kaikki tunnustavat, että terveenä pysyminen kannattaa ja parasta sosiaalipolitiikkaa on se, että ihmiset eivät joudu ongelmiin, niin miksi ennaltaehkäisyyn ei satsata nykyistä enemmän? Päinvastoin: usein ennaltaehkäisevästä työstä leikataan ensimmäisenä.
Matti Sarvimäki arvelee, että politiikan lyhytjänteisyys ja edustajien paine tulla valituksi uudelleen voivat osin selittää ristiriitaa.
— Jos tekee hyviä juttuja, jotka eivät näy äänestäjille, ei välttämättä ole poliitikko neljän vuoden päästä, Sarvimäki pohtii.
Kristiina Patja puolestaan viittaa hintaelastisuudeksi kutsuttuun ilmiöön.
— Se näpeissä oleva raha tuntuu todellisemmalta ja enemmältä kuin raha, joka säästyy joskus 15 vuoden päästä. Tämmöinen ajattelu on inhimillistä, mutta ei sovi poliittisten päätöksien perusteeksi, professori sanoo.
Patjan mukaan päättäjät ymmärtävät rahan päälle hämmästyttävän huonosti. Esimerkkinä tästä hän mainitsee perusterveydenhuollon hoitotakuun venyttämisen kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen.
— Onneksi monet hyvinvointialueet osaavat laskea ja aikovat pitää lyhyemmästä hoitotakuusta kiinni. Tulee kalliiksi, jos sairaudet pahenevat.
Nuoret esiin
Suomalaisille päättäjille ominainen niukkuuden politiikka ja velan pelko ovat taas sosiaalipolitiikan professori Minna van Gervenin selitys ennaltaehkäisevän työn leikkauksille.
— Kun halutaan säästää, leikataan usein sieltä, mistä on yksinkertaisinta leikata. Ennaltaehkäisy on tulilinjalla ensimmäisenä, koska se ei yleensä ole lakisääteistä. Pitkän aikavälin seurauksia ei juuri mietitä, vaikka lasku saattaa olla nopeaa säästöä suurempi, hän sanoo.
Niin van Gerven kuin Patjakin puhuvat ennaltaehkäisystä investointina. Lasten hammashuolto on investointi tulevaisuuteen siinä missä varhaiskasvatus, nuorisotyö tai koulutus.
— Suomessa ikäluokat pienenevät. Meillä ei ole varaa olla miettimättä, miten nykylasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia edistetään. Tällaista terveyspoliittista keskustelua en ole juuri kuullut, Patja sanoo.
Juttu jatkuu kuvituksen jälkeen.
Uudet näkökulmat
Professorit ovat yhtä mieltä siitä, että viime aikoina sosiaali- ja terveyspolitiikka on keskittynyt ongelmien korjaamiseen ja sairauksien hoitoon. Ennaltaehkäisy on jäänyt toissijaiseksi.
Aina näin ei kuitenkaan ole ollut. Kristiina Patjan mukaan aika 1960-luvulta 1990-luvun alkuun oli Suomessa ennaltaehkäisevän kansanterveystyön kultakautta. Lääketiede ei ollut yhtä kehittynyttä eikä kyennyt parantamaan yhtä hyvin kuin nyt. Sairauksien estäminen koettiin tärkeäksi.
— Koko 2000-luku onkin sitten ollut leimallisesti sairauksien hoitamista hallituksen väristä riippumatta, Patja sanoo.
Maailmalla asenne on erilainen — terveyden edistäminen on edelleen kova juttu. Uusia näkökulmia päättäjien työhön ovat tuoneet ilmastonmuutos ja luontokato.
Monesti samat keinot ja teot edistävät terveyttä ja hillitsevät ilmastonmuutosta ja luontokatoa.
Tupakka on tästäkin hyvä esimerkki. Jos tupakointi vähenee, ei tarvitse raivata metsää tupakkaviljelmille.
— Suomessa olemme vasta heräämässä tällaiseen ajatteluun, Patja sanoo.
Hyvä perusta
Entä mikä olisi juuri nyt parasta ennaltaehkäisyä? Minna Van Gervenin mukaan tärkeintä olisi laittaa perusasiat kuntoon.
Toimeentuloturvan pitäisi olla riittävällä tasolla ja työstä saadun palkan pitäisi riittää ruokaan, asumiseen, lääkkeisiin. Riittävän vahvan perustan päälle voi rakentaa säällisen elämän.
Kristiina Patja puolestaan tähdentäisi terveyden edistämistä jokapäiväisessä arjessa. Lopulta se on vain pieneltä osaltaan terveydenhuoltoa tai sairaanhoitoa. Enemmän on kyse siitä, mitä tapahtuu kouluissa, työpaikoilla, kirjastoissa, urheiluseuroissa, kaavoituksessa tai vaikkapa ruokaostoksilla.
Patja hälventäisi myös ihmisten keinottomuuden kokemusta. Nyt moni ajattelee, ettei itse pysty kohentamaan omaa terveyttään ja hyvinvointiaan. Terveydestä on tullut vaikea projekti, jonkinlainen suoritus.
— Terveyden edistämisen viestin pitäisi olla: kyllä sinä pystyt. Ja tarpeen tullen pitäisi olla tarjolla matalan kynnyksen tukea.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedelehti joka on sitoutunut journalistin ohjeisiin.
Lapsiperheköyhyys on vakava — ja kallis — yhteiskunnallinen ongelma. Kasvatustieteen professori Mirjam Kalland arvostelee lyhytnäköistä kamreeritaloustiedettä, joka sivuuttaa lapsen oikeudet.
— Lasten ja nuorten hyvinvointi on itseisarvo, mutta edes taloudelliselta kannalta ei ole millään tavoin järkevää säästää heidän tuestaan.
Tilanne näyttää nyt hyvin pahalta, kun julkisen puolen leikkausten lisäksi järjestötoimijat ovat ahdingossa. Julkinen sektori ei veny kaikkeen, ja monia tukitehtäviä on hoidettu järjestöjen palveluin. Esimerkiksi Lasten ja nuorten puhelin on järjestön ylläpitämä, samoin Nuortennetti-sivusto.
1990-luvun syvän laman seurauksista on tehty paljon tutkimusta, Kalland muistuttaa. Kun talous romahtaa, vanhempien voimavarat ovat vähissä eikä uupuneista aikuisista ole tukemaan lapsia.
— Perheen sosioekonominen asema vaikuttaa enenevästi oppimistuloksiin ja siihen, millainen lapsen mielenmaisema on. Näkeekö hän toivoa elämässään? Jos päällimmäinen ajatus on, ettei mikään kannata, se heijastuu koulupolkuun, terveyteen ja elämänkulkuun myös aikuisella iällä.
Lapsiperheköyhyyteen liittyvä stressi altistaa mielenterveyden ongelmille, mutta näkyy muissakin yhteyksissä. Hätkähdyttävä tutkimustulos on esimerkiksi se, että alemmissa tuloryhmissä lapsen sairastama sama syöpätauti on kohtalokkaampi kuin sosioekonomisesti pärjäävämmissä perheissä
— tämä siitäkin huolimatta, että erikoisterveydenhoito kuuluu Suomessa kaikille.
Yksi selittävä tekijä voi olla juuri toivottomuuden ilmapiiri, Kalland arvioi. Uupuneet vanhemmat eivät jaksa vaatia hoitojärjestelmältä yhtä paljon kuin paremmassa asemassa olevat.
Lapsia ja nuoria tulee tukea aina, mutta erityisesti vaikeina aikoina,Kalland sanoo.
Koulun rooli on merkityksellinen. Koulujärjestelmää tulee rakentaa tasapuolisemmaksi, ja opettajankoulutuksessa on otettava riittävän painokkaasti esiin tasa-arvokysymykset.
— Ei riitä, että opettaja keskittyy matematiikkaan tai äidinkieleen. Hänen tulee Suomen lainkin mukaan taata lapselle oikeus optimaaliseen kehitykseen oppilaan taustasta riippumatta.
Myös pieniä askelia hyvään suuntaan on otettu. Kansallinen lapsistrategia valmistui Suomessa 2021. Harrastamisen Suomen malli pyrkii takaamaan lapsille maksutonta toimintaa koulupäivän yhteydessä. Perhevapaauudistuksessa 2022 päättäjät kuuntelivat asiantuntija-arvioita ja viilasivat vanhempainrahaa tasa-arvoisempaan suuntaan.
Kuinka turvata perheiden hyvinvointi myös ekonomisesti kireinä aikoina? Ongelmien ennaltaehkäisy on mahdollista, sillä tutkittua tietoa lasten hyvin- ja pahoinvoinnista on paljon, Kalland toteaa.
— Kun Islannin talous romahti finanssikriisissä 2008, vallitsi selkeä näkemys siitä, että lapsia tulee suojella romahduksen seurauksilta.
Tehtävää varten perustettiin työryhmä, jonka kehittämä malli helpotti lasten ja lapsiperheiden asemaa lama-aikana.
Arja Tuusvuori