Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 3/22.
— Lapset istuvat liikaa laitteiden ääressä eivätkä saa tarpeeksi liikuntaa. Jos mitään ei tehdä, lasten kunto romahtaa, Helsingin yliopiston psykologian dosentti Laura Pulkki-Råback sanoo.
Älypuhelimista on tullut kymmenessä vuodessa uusi telkkari: lähes jokaisella on sellainen. Länsimaissa on puhjennut epidemia, ruudun tuijottaminen, tutkija sanoo.
Älylaitteiden käyttämisessä ei sinällään ole mitään pahaa. Korona-aikana sosiaalinen media on ollut monelle nuorelle henkireikä, Pulkki-Råback toteaa. Laitteet muuttuvat ongelmaksi, kun ne alkavat viedä aikaa muulta tekemiseltä — etenkin liikunnalta.
— Sekään ei ole paha, jos kerran tai kaksi käy niin, että lapsi ei lähde ulos vaan jää älypuhelimelle. Mutta jos se jatkuu vuodesta toiseen, se alkaa vaikuttaa aineenvaihduntaan.
Maailman terveysjärjestö suosittelee, että alle kaksivuotiaat eivät istuisi lainkaan ruutujen ääressä. Alle viisivuotiaiden ruutuaika tulisi rajata tuntiin.
Lapsilla, jotka viettävät liikaa aikaa ruudulla, kyky keskittyä ja oppia ovat heikompia ja masennusoireet ja ylipaino yleisempiä.
— Voi olla vaikea sanoa, kumpi on muna ja kumpi kana. Masentuneet nuoret ajautuvat todennäköisemmin ruutujen ääreen.
Mielenterveysongelma saa aikuisen surffailemaan ja lapsi ottaa mallia?
Pulkki-Råback selvitti vastikään kanadalaisen tutkimusryhmän kanssa, onko vanhempien mielenterveysongelmilla ja lasten älylaitteiden käytöllä yhteyttä. Hän analysoi aineistoa, joka käsitti noin 10 000 9–10-vuotiasta lasta ja heidän vanhempansa. Erilaisista taustoista tulevat tutkitut asuivat eri puolilla Yhdysvaltoja.
Mielenterveysongelmista kärsivien vanhempien lapset viettävät enemmän aikaa ruutujen ääressä, tulokset osoittavat.
— Lapset raportoivat viettävänsä laitteilla keskimäärin noin kolme ja puoli tuntia päivässä. Niillä lapsilla, joiden vanhemmat kertoivat mielenterveysongelmista, ruutuaikaa oli keskimäärin 45 minuuttia enemmän.
Kenties masentunut vanhempi ei jaksa valvoa lastensa tekemisiä. Voi myös olla, että lapsi pakenee kodin ilmapiiriä älylaitteelle. Ehkä mielenterveysongelma saa aikuisen surffailemaan netissä ja lapsi oppii mallista.
— Tutkimus ei kerro syytä ja seurausta, mutta tuskin lasten laitteiden käyttö aiheuttaa aikuisille mielenterveysongelmia.
Kahtiajako huolestuttaa
Tutkija uskoo, että tulokset pätevät myös Suomessa. Toisaalta esimerkiksi Suomen päivähoito- ja koulujärjestelmä on erilainen kuin Yhdysvalloissa. Lähes kaikki suomalaislapset kulkevat saman oppipolun.
— Sen tarkoitus on tasoittaa perheiden eroja. Voisi ajatella, että systeemimme vähentäisi vanhempien mielenterveysongelmien vaikutuksia, Pulkki-Råback pohtii.
Suomenkin lapset ovat kuitenkin jakautumassa kahteen joukkoon. Yhdet menestyvät koulussa, harrastavat liikuntaa ja käyttävät digilaitteita maltilla. Toisilla suositukset eivät lainkaan toteudu.
— Väestön kahtiajakautuminen on huolestuttavaa.
Tuloksilla on Pulkki-Råbackin mielestä tärkeä opetus: jos haluamme vähentää lasten ruutuaikaa ja kannustaa heitä aktiivisempaan elämään, ei riitä, että keskitymme lapseen. On keskityttävä myös perheeseen.
— Meidän pitäisi tukea vanhempien mielenterveyttä ja panostaa siihen, että vanhemmilla olisi edellytykset valvoa lasten mediankäyttöä.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.