Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 8/2023
Huumeina käytettyjen lääkkeiden takavarikot ovat lisääntyneet merkittävästi, Mediuutiset uutisoi kevättalvella.
Toukokuussa sama lehti kertoi käytettyjä huumeruiskuja tutkineiden asiantuntijoiden havainnoista: ”Rauhoittavien lääkkeiden ja muuntohuumeiden käyttö kasvanut Helsingissä”.
Lääkkeiden päihdekäyttö nousee toistuvasti esiin myös Anna-Mariia Termälän tarinoissa, kun hän kertoo Myrkytystietokeskuksen puhelimessa päivystävien farmaseuttien työstä.
Iso osa puheluista käsittelee testailu- ja maisteluiässä oleville lapsille tai fyysisen suoriutumisen ja muistin kanssa kamppaileville vanhuksille sattuneita tapaturmia. Surullisen paljon on myös päihdeongelmaisia ja itsetuhoisia asiakkaita.
Työ Myrkytystietokeskuksessa takaa, että huumekaupan trendeissä pysyy ajan tasalla, Termälä sanoo.
— Uusia aineita kehitetään vauhdilla. Maailma on muuttunut hektiseksi myös tässä mielessä.
A-klinikkasäätiö ja yliannostukseen kuolleille patologisia tutkimuksia tekevät välittävät tietoa päihdemuodeista. Lisäksi apuna ovat jätevesianalyysejä tekevät viranomaiset ja THL:n oikeuskemian yksikkö, jossa tutkitaan muun muassa auton ratista kärähtäneiden näytteitä, Termälä kertoo.
Addiktien ja itsetuhoisten ihmisten tapaukset ovat usein mutkikkaimpia ongelmia, joita Myrkytystietokeskuksen asiantuntijat saavat ratkottavakseen. Aineita on yhdistelty, minkä lisäksi päihderiippuvaisen elimistö on kokenut kovia jo jonkin aikaa.
— Miten ongelmaa pitää alkaa purkaa, jos elimistössä on vaikkapa iso määrä syövyttävää pesuainetta ja purkillinen rauhoittavia lääkkeitä?
Kuinka lääkehiili tai munuaisten avuksi tarvittava dialyysihoito vaikuttaisivat kokonaistilanteeseen, Termälä pohtii.
Kun fyysisen hädän takaa pilkottaa psyykkinen hätä, keskustelu voi nostaa rutinoituneenkin asiantuntijan tunteet pintaan. Toksikologia ja sosiaalityö risteävät.
— Itsetuhoisen ihmisen puhelun otamme aina myös avunpyyntönä, ja kuljemme ihmisen myötä, vaikka vain pienen hetken, Termälä sanoo.
Päihteiden väärinkäyttäjien hoitoon ohjaaminen saattaa olla vaikeaa. Monelta on mennyt luottamus yhteiskuntaan. Entä jos avun sijaan onkin tarjolla rangaistus?
— Joskus täytyy yrittää tiukasti sanoa, että nyt lääkäriin on aivan pakko lähteä.
Huumekuolemien tilasto on mustimmillaan 15–24-vuotiaiden miesten kohdalla. Kaikkiaan myrkytyskuolemia sattuu Suomessa vuosittain noin tuhat, useimmin alkoholin takia.
Pienten lasten maistelusuulliset tai myrkyllisten asioiden nuoleskelu sen sijaan johtavat harvoin äärimmäisiin vaaratilanteisiin. Vuoden 1982 jälkeen tapaturmaiseen myrkytykseen on kuollut Suomessa vain yksi lapsi, jos häkämyrkytykset jätetään laskuista.
Vakaviakin vaaratilanteita voi silti syntyä, jos leikki-ikäisen käsiin päätyy avoin pullo viemärinavaajaa tai mummon sydänlääkkeet.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Eläinlääketieteellisen tiedekunnan vanhempi yliopistonlehtori Marja Raekallio puhuu myrkyistä vierasaineina. Ne ovat kaikkea sitä, mitä kehomme ei voi hyödyntää ja josta se pyrkii pääsemään eroon. Käsitteen alle mahtuvat myrkyiksi tai huumeiksi suunnitellut kemikaalit, lääkkeet ja hyvin paljon muuta.
Aineen vahingollisuus riippuu pitkälti siitä, kuinka tehokkaasti se pääsee imeytymään elimistöön ja kuinka nopeasti saamme imeytyneen aineen kehosta pois. Keskeisin myrkkyjen käsittelypaikka on maksa. Suoliston hiussuoniverkossa kiertänyt ja siellä myrkkyjä kuljetettavakseen imenyt veri käy maksassa puhdistettavana ennen kuin vapautuu pääkiertoonsa.
Maksan entsyymit muokkaavat vierasaineita liittämällä niihin elimistön omia aineita tai pilkkomalla myrkkyjä. Ammattilaiset puhuvat metaboliasta.
— Eri nisäkkäissä on isot erot siinä, kuinka aktiivisia maksan lukuisat entsyymiperheet ovat, ja ihminen on tässä varsin onnekas, esimerkiksi kissaan nähden hyvinkin onnekas, Raekallio vertaa.
Erityisen kiitollisia ihmiset saavat olla vierasaineita hapettavalle cyp-entsyymien perheelle, mutta muitakin olennaisia entsyymejä on.
— Nisäkäslajeilla on eroja myös suoliston seinämien rakenteissa, mutta niiden miettiminen on jo hifistelyä. Enemmän pakkaa sekoittavat veriplasman proteiinit, Raekallio sanoo.
Verenkierrossa vapaana ja vaarallisena uivan myrkyn pitoisuutta nimittäin säätelee se, kuinka paljon plasman proteiinit ovat sitoneet sitä itseensä.
Jos valtaosa vierasaineesta sitoutuu, jää kudoksiin kulkeutuvaa vapaata ainetta jäljelle vähemmän.
— Tämä sitoutuminen vaihtelee arvaamattomasti per aine ja per eläin. Juuri siksi eri eläinten hoitoon tarvittavat lääkeannoksetkin vaihtelevat todella paljon.
Vierasaineiden aiheuttamia haittoja ei ole helppo luokitella tyhjentävästi. Iso kysymys on, pääseekö myrkky veri-aivoesteen läpi aivoihin.
Jos aivot ovat turvassa, yleisiä ongelmia ovat maksa- ja munuaisvauriot. Tai sitten myrkky sitoutuu solujen tiettyihin reseptoreihin sekoittaen kehon sisäistä viestintää. DNA:n tai muun proteiinin toiminta voi estyä. Vaihtoehtoja riittää.
Kevät ja kyyt
Myrkytystietokeskuksella on selkeä vuorokausi- ja vuosisyklinsä, Anna-Mariia Termälä kuvailee. Aamupäivän soitot koskevat usein lapsia. Illat ovat vilkkaita, ja öisinkin puheluita tulee vähintään kerran tunnissa. Vuodessa soittoja kertyy 37 000–40 000.
— Kun aloitin päivystäjänä vuonna 2006, yöllä saattoi ehtiä jopa nukahtaa, mutta ei enää, Termälä kertoo.
Puhelinpaikkojen vieressä on kuitenkin yhä vuode levähdyshetkien varalle.
Myrkytystietokeskuksessa on varauduttu myös suurempia joukkoja uhkaaviin hätätilanteisiin. Kaasuna leviävät ja veteen joutuneet myrkyt voivat kulkeutua nopeasti ja laajalle. Keskuksella on kemikaaleista tuotetietoja, joita yritykset muutoin suojelevat liikesalaisuuksina.
— Ja meillä puhelimien pitää toimia, vaikka kaupalliset puhelinpalvelut eivät toimisi, Termälä sanoo.
Netin kaatumisten varalta taas myrkkytiedot kirjataan myös pahvikortteihin. Lisäksi keskuksen osoite pidetään turvallisuussyistä salassa.
Organisaatiokartassa se sijaitsee HUSin akuutin ensihoidon kyljessä. Vuodenkierron huippu on kesä.
— Alkaen kyistä ja korvasienistä keväällä, Termälä toteaa. Sitten tulee kieloja, muita sieniä ja marjoja.
Syksyn ja yöpakkasten mukana hiljennytään talveen mutta täysin ei Myrkytystietokeskuksen puhelin mykisty ikinä.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.
Myrkyllisyyttä on vaikea määritellä. Ajatus siitä, että aineet eivät ole jaettavissa myrkkyihin ja myrkyttömiin, tavataan panna renessanssilääkäri Paracelsuksen nimiin. Kaikki riippuu annoksesta.
Myrkyllisyyden voi ajatella aineen kyvyksi aiheuttaa haittaa elävälle organismille. Mitä pienempi annos aiheuttaa ongelmia, sitä pahempi on aine.
Jaotteluja tehdään haittojen ilmenemisnopeuden sekä aineen vaikutustavan ja kohteen mukaan. On syöpää, solumutaatioita ja hormonitoiminnan muutoksia aiheuttavia myrkkyjä, jälkeläisessä epämuodostumia aiheuttavia myrkkyjä, fysikaalisesti ja kemiallisesti vaikuttavia myrkkyjä – ja niin edelleen.
Mitä on toksikologia?
Toksikologia kertoo vierasaineiden haitallisista vaikutuksista eläviin organismeihin.
Sen pioneerina pidetään espanjalaissyntyistä lääkäriä, Mathieu Orfilaa (1787–1853), joka osoitti myrkkyjen aiheuttavan kudosvaurioita. Alalla yhdistyvät ainakin biokemian, kemian, genetiikan, matematiikan, lääketieteen, farmakologian, fysiologian ja fysiikan osaaminen.
Toksikologian tärkeitä haaroja ovat tuoteriskien arviointi sekä laskennallinen toksikologia, jota tutkijat hyödyntävät eläinkokeiden ja laboratoriotutkimusten rinnalla. Kaikkiaan lavea oppiala yltää ympäristötoksikologiasta ja toksikogenomiikasta oikeustoksikologiaan.
Helsingin yliopistossa alan kysymyksiä käsitellään muun muassa farmaseuttiopinnoissa sekä eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa. Toksikologian maistereita valmistuu Itä-Suomen yliopistosta.