MRSP-bakteerin (metisilliinille resistentti Staphylococcus pseudintermedius) populaatio on muuttunut Suomessa perimältään vain muutamassa vuodessa hyvin monimuotoiseksi osoittaa Journal of Antimicrobial Chemotherapy -lehdessä julkaistu tutkimus.

Tutkimus tehtiin eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliinisen mikrobiologian laboratoriossa ja se käsitti lähes 2000 bakteerikantaa. Tutkimusta tukivat Alfred Kordelinin säätiö ja Helvi Knuuttilan rahasto.

MRSP-bakteeri muuttuu nopeasti

– Vielä vuonna 2010–2011, kun MRSP bakteerin aiheuttamiin ongelmiin havahduttiin, bakteeri levisi pääsääntöisesti perimältään hyvin samankaltaisten bakteerien, eli bakteerikloonien, avulla. Tuolloin tärkein klooni oli Euroopassakin yleinen sekvenssityyppi 71 (ST71). Muutamaa vuotta myöhemmin erilaisten bakteerikloonien määrä oli huomattavasti runsaampi, kertoo MRSP-bakteerin epidemiologiasta väitöskirjaa tekevä ELL Thomas Grönthal.  

– Bakteerikantojen perimää tutkimalla pystyttiin osoittamaan, että perimä on muuttunut monimuotoisemmaksi. Tämä viittaa vilkkaaseen evoluution eli geenien vaihtoon bakteerikantojen välillä. Samalla siirtyvät antibioottiresistenssiä välittävät geenit tehokkaasti, hän jatkaa.

Bakteeri on levinnyt kautta Suomen. MRSP-bakteerit ovat usein moniresistenttejä, joten niiden aiheuttamien infektioiden hoito on haastavaa. Bakteerin herkkä muoto kuuluu koirien, ja vähemmässä määrin kissojen, normaalimikrobistoon. Tutkimuksessa todettiin kuitenkin, että kissat eivät ole merkittävä MRSP -bakteerin lähde.

Antibioottiresistenssi yleistä

Tutkimuksessa selvitettiin yleisesti myös Staphylococcus pseudintermedius -löydösten herkkyyttä antibiooteille. Laboratorion vastuueläinlääkäri ELT Merja Rantalan mukaan resistenssiluvut ovat huolestuttavat.

– Lähes joka seitsemäs bakteerikanta (14 %) oli metisilliinille resistentti, eli niihin eivät penisilliinijohdannaiset tai kefalosporiinit tehoa. Nämä ovat pieneläimillä tärkeitä ja yleisesti käytettyjä antibiootteja”, hän toteaa. ”Huolta lisää se, että resistenssi vaihtoehtoisille antibiooteille, kuten makrolideille, linkosamideille, sekä tetrasykliinille, oli 30–40%, joten hoitovaihtoehdot ovat vähissä, hän jatkaa.

Kuten monessa aiemmassa tutkimuksessa, antibioottilääkityksen yhteys antibioottiresistenssiin osoitettiin jälleen kerran: antibioottilääkitys näytteenoton aikana oli merkittävä riskitekijä sille, että S. pseudintermedius oli MRSP. Niin eläinlääkäreiden, eläinten omistajien, kuin kasvattajienkin on kannettava oma kortensa kekoon, jotta resistenssitilanne paranisi.

– Käytännössä tämä tarkoittaa, että antibioottien käyttöä on selvästi vähennettävä ja muita hoitokeinoja käytettävä aina kun mahdollista. Eläinten terveydenhoitoon kannattaa panostaa. Myös jalostuksella voidaan vaikuttaa siihen, että eläimet olisivat terveempiä, Grönthal tarkentaa.

MRSP-bakteerin esiintyvyys

Tutkimuksen perusteella saatiin karkea arvio myös MRSP-bakteerin esiintymisestä. Noin kolmella prosentilla koirista, joilta otettiin bakteriologinen näyte, löytyi MRSP. Potilailla, joilla on riskitekijöitä (ihotulehduspotilaat, paljon antibiootteja saaneet), MRSP oli kolme kertaa yleisempi. Kissoilla MRSP-bakteeri oli hyvin harvinainen.

– Tulos antaa viitteitä MRSP-bakteerin yleisyydestä eläinpopulaatiossa, mutta lisätutkimuksia tarvitaan asian varmistamiseksi, selventää Rantala.

Alkuperäisartikkeli Antimicrobial resistance in Staphylococcus pseudintermedius and the molecular epidemiology of methicillin-resistant S. pseudintermedius in small animals in Finland