Uskonnollinen nationalismi synnyttää kiistoja Lähi-idän, Venäjän ja Yhdysvaltojen lisäksi myös Aasiassa.

Aasian uskonnollinen kenttä on laaja ja kirjava. Poliittista retoriikkaa on kautta historian ammennettu uskonnollisista traditioista.

− Usein kyseessä on uskonnollisten vähemmistöjen nationalismi, Aasian tutkimuksen dosentti Tiina Airaksinen toteaa.

− Toisaalta taas Intian hindulainen nationalismi on enemmistön tuottamaa valtionationalismia.

Monet Aasian maista itsenäistyivät toisen maailmansodan aikana tai sen jälkeen, jolloin kansallisvaltiota korostava poliittinen nationalismi alkoi nostaa päätään kunkin maan hallintojärjestämästä, johtajista ja valtapuolueista riippuvilla tavoilla.

− Tuntuu kuin jokaisella valtiolla ja uskonnolla Aasiassa olisi omanlainen, muuntautumiskykyinen versionsa nationalismista, Airaksinen pohtii.

Uskonnollisen nationalismin rasistisia äärimuotoja löytyy myös buddhalaisuudesta, joka on nähty rauhaa, elämää, ihmisyyttä ja ihmisarvoa rakastavana uskontona.

Eri uskonnot ovat tyypillisesti toimineet Aasiassa hyvässä yhteistyössä. Käsitys uskonnosta on erilainen kuin lännessä: ihminen voi harjoittaa eri uskontoja eri elämänalueilla.

Viime vuosikymmeninä valtiopoliittiset, uskonnolla perustellut kiistat ovat kuitenkin kärjistyneet, ja alueella on nyt paljon kipinäherkkiä pesäkkeitä. Aasian uskonnollisesta nationalismista ei Suomessa silti juuri uutisoida.

− Tapahtumat koetaan kaukaisina, eikä niillä koeta olevan vaikutusta suoraan meihin. Yksittäisinä uutisina agendalle nousevat lähinnä veriset kriisit ja hirmuteot, Airaksinen kuvailee.

Konservatiivisuus yhdistää kremliä ja kirkkoa

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ortodoksisen kirkon rooli Venäjän yhteiskunnallisessa ja poliittisessa elämässä on hiljalleen vahvistunut.

− Ortodoksinen kirkko on mieluisa partneri Putinin hallinnolle, määrittelee vanhempi tutkija Kaarina Aitamurto Aleksanteri-instituutista.

Näkemys Venäjästä perinteisten arvojen ja kristillisyyden esitaistelijana on yhteinen. Kirkon sisälle mahtuu kuitenkin erilaisia suuntauksia, Aitamurto muistuttaa.

− Ortodoksien nimissä esiintyy myös sellaisia kirkkoa lähellä olevia tahoja, joiden yhteiskunnallisia näkemyksiä kirkon johto ei jaa. Militaristisisetkin suuntaukset ovat vahvistuneet 2010-luvulla.

Viime vuosina kirkon edustajat ja ortodoksien lähipiiri ovat olleet mukana useissa kulttuurin sensuuriin liittyvissä tapauksissa.

Trump ja kristillisen oikeiston toiveet

Pohjois-Amerikan kirkkohistorian dosentti Markku Ruotsila kuvailee Yhdysvaltain julkista elämää uskonnolla kyllästetyksi.

− Valtiokirkon kielto ja perustuslailliset määräykset uskonvapaudesta ovat luoneet maahan uskontojen markkinapaikan. Jäsenistä ja rahoituksesta kilpaillaan tarjoamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman kiinnostavaa hyödykettä mahdollisimman monille.

Viime presidentinvaaleissa uskonnon vaikutus lopputulokseen oli Ruotsilan mukaan kiistaton. Demokraatit ovat tavallisesti voittaneet niin sanotun ruostevyöhykkeen vanhoissa teollisuusosavaltioissa. Nyt voitti Trump, joskin hyvin pienellä marginaalilla.

− Alustavat tutkimukset kertovat, että tämä tuli miltei kokonaan herätyskristillisiltä protestanteilta ja katolisilta äänestäjiltä.

Äänestäjillä saattoi olla Trumpin henkilön suhteen suuria varauksia, mutta hänen lupaamansa politiikka on  herätyskristittyjä kiinnostavissa asioissa täsmällisesti sellaista, jota he ovat vuosikymmeniä peräänkuuluttaneet.

Pidemmällä aikavälillä kristillisen oikeiston poliittinen vaikutusvalta kuitenkin taantuu. Nousussa ovat latinokatolisuuden eri muodot sekä järjestäytymätön kenttä uskonnollista vasemmistoa ja hengellisiä uskonnottomia.

Uskonnollisen kentän jakolinjat ovat syvät.

− Halua kompromisseihin ei ole. Republikaanit ja kristillinen oikeisto tavoittelevat esimerkiksi abortille loppua, kun taas demokraatit ja uskonnollinen vasemmisto sen laajentamista ja verovaroin maksamista, Ruotsila tiivistää.

Löytyykö Lähi-itään ratkaisuja?

Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusolan mielestä viime vuosikymmenet ovat olleet uskontoon perustuvan identiteetin ja uskonnon politisoitumisen voittokulkua kautta Lähi-idän.

Kun konflikteihin haetaan ratkaisuja, pyhiin paikkoihin liittyviä kiistoja ei voi ohittaa.

− Kaikkien pääsy pyhille paikoille olisi taattava. Usein olisi myös järkevää yrittää erottaa pyhään liittyvät kiistat konkreettisista poliittisista ongelmista.

Maallista identiteettiä korostavat yhteiskunnalliset liikkeet ovat vielä heikkoja.

Poliittisia ja uskonnollisia johtajia pitäisi sitouttaa retoriikkaan, joka ei politisoi uskonnollista identiteettiä.

− Useimmissa Lähi-idän maissa on maallista identiteettiä ja kansalaisuutta korostavia yhteiskunnallisia liikkeitä, mutta ne ovat vielä heikkoja. Edellytyksiä ruohonjuuritason uskonnolliselle vuoropuhelulle kuitenkin on, Juusola arvioi.

− Lyhyellä tähtäimellä vastakkainasetteluja ei ole helppo pysäyttää, koska kierre on ollut niin voimakas. Pirstoutuvassa, globalisoituvassa ja vaikeasti hallittavassa maailmassa tällaiset identiteettikonfliktit tulevat olemaan pinnalla vielä pitkään.

***

Uskonnot maailmanpolitiikan näyttämöillä

Suomen Uskontotieteellinen Seura ja Helsingin yliopiston uskontotieteen oppiaine järjestävät 31.3.2017 Uskontotieteen päivän teemalla Uskonnot maailmanpolitiikan näyttämöillä. Päivä sisältää asiantuntijaesitelmiä uskonnon ja politiikan kytköksistä eri puolilla maailmaa sekä loppupaneelin. Päivän avaa kansanedustaja Pekka Haavisto.

Tarkempi ohjelma ja ilmoittautuminen (viimeistään torstaina 23.3.2017) yliopiston tapahtumakalenterissa.