Ukraina oli Neuvostoliiton tärkeimpiä tasavaltoja: se tuotti viljaa, terästä ja ydinvoimaa koko valtakunnalle

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 4/2022.

Joulukuussa 1991 Ukraina itsenäistyi — ja heti perään Neuvostoliitto hajosi. Siitä lähtien Ukraina on etsinyt paikkaansa itsevaltaisen Venäjän ja demokraattisen Euroopan välissä.

Tutkija Melanie Mierzejewski Helsingin yliopistosta vertaa Ukrainan itsenäisyyden alkuaikoja siirtomaavallasta vapautumiseen.

— Neuvostoliitto oli vuosikymmeniä määrittänyt, millainen Ukraina oli. Raskaan perinnön tilalle oli luotava uusi identiteetti, kulttuuri ja historiallinen muisti.

Ukraina oli yksi Neuvostoliiton vaikutusvaltaisimmista tasavalloista, joka tuotti viljaa, terästä ja ydinvoimaa koko valtakunnan tarpeisiin. Vuonna 1922 se oli perustamassa Neuvostoliittoa ja 1945 Yhdistyneitä kansakuntia. Monilla neuvostojohtajilla oli oma kytkös Ukrainaan.

Neuvostovalta koetteli silti Ukrainaa julmasti. 1930-luvulla talonpoikien tilat pakkokollektivisoitiin ja sato takavarikoitiin. Niskoittelijat teloitettiin tai karkotettiin. Nälänhädässä 1932–1933 kuoli jopa neljä miljoonaa ukrainalaista.

Holodomor on yhä tärkeä osa ukrainalaista identiteettiä, tutkija Arseniy Svynarenko Tampereen yliopistosta sanoo.

— Tragedia yhdistää ukrainalaisia kansallisuudesta riippumatta. Monilla on sukulaisia, jotka kuolivat nälänhädässä.

Kieli uhkana

Neuvostoliiton aikana ukrainankielinen kulttuuri jäi alakynteen. Älymystöä vainottiin, ja venäjän kielen asema vahvistui. Vanhempien kannatti valita lastensa koulukieleksi venäjä, jotta tämä työllistyisi Neuvostoliitossa. Ukrainan kieltä väheksyttiin ”maalaismurteena”.

Ukrainan kieli oli uhka, koska se muistutti alueen historiallisista siteistä keskisen Euroopan kulttuureihin. Ennen neuvostoaikaa maan läntisiä osia olivat hallinneet Puola-Liettua ja Itävalta-Unkari, joissa ukrainan kieltä vähintään siedettiin.

Toisin oli Itä-Ukrainassa, joka kuului 1700-luvulta lähtien Venäjän keisarikuntaan. Etenkin 1800-luvun lopussa ukrainankielisen kirjallisuuden julkaisemista rajoitettiin voimallisesti. Edes aapisia ei saanut painaa ukrainan kielellä.

Vapaus vai fasismi?

Länsi- ja Itä-Ukraina yhdistyivät, kun Neuvostoliitto valloitti osia Puolasta ja Romaniasta toisen maailmansodan alussa 1939–1940. Ne liitettiin Ukrainan neuvostotasavaltaan, joka oli syntynyt ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän bolševikkivallankumouksen jälkimainingeissa.

— Nykyinen Ukrainan alue on valloitettu ja jaettu moneen kertaan eri valtioiden kesken.  Ukrainalaisten historiakokemus vaihtelee sen mukaan, missä he ja heidän esivanhempansa ovat asuneet, Mierzejewski sanoo.

Saksan miehityksen aikana 1941–1944 Ukrainassa tapettiin noin miljoona juutalaista. Historia on kipeä ja keskustelu ukrainalaisten osallisuudesta jatkuu edelleen.

Kansallismielisten ukrainalaisten järjestö teki sota-aikana yhteistyötä saksalaisten kanssa. Se myös perusti oman valtion läntisessä Lvivissä, joskaan Saksa ei tätä hyväksynyt. Ukrainalaisten vastarinta-armeija jatkoi itsenäisyystaisteluaan Neuvostoliitossa 1950-luvulle asti.

— Länsiukrainalaisille liikkeet olivat vapauttajia, neuvostoliittolaisille natseja ja fasisteja, Mierzejewski kuvaa.

Itsenäisyysaukiolle

Marraskuussa 2004 kymmenet tuhannet ukrainalaiset osoittivat mieltään Kiovan itsenäisyysaukiolla Maidanilla. He vastustivat Venäjä-mielisen Viktor Janukovytšin julistautumista vilpillisten presidentinvaalien voittajaksi.

Oranssi vallankumous päättyi rauhanomaisesti, kun Viktor Juštšenko voitti korkeimman oikeuden määräämät uusintavaalit. Hän kannatti lähentymistä Euroopan unioniin ja Natoon.

Kymmenen vuotta myöhemmin ihmiset kokoontuivat jälleen Maidanille. He protestoivat vuonna 2010 presidentiksi valitun Janukovytšin päätöstä hylätä EU:n kanssa neuvoteltu kauppasopimus ja halua tiivistää taloussuhteita Venäjään. Mielenosoittajat olivat kyllästyneitä myös korruptioon ja rosvotalouteen.

Euromaidan-mielenilmaukset äityivät vuoden 2014 alkupuolella väkivaltaisiksi. Hallinnon ja kansalaisten välinen kriisi rauhoittui, kun parlamentti erotti Janukovytšin, joka pakeni Venäjälle.

Pelko myytin lopusta

Maidanin mielenosoitukset pelästyttivät Venäjän presidentti Vladimir Putinin, joka tuki näkyvästi Janukovytšia ja Alueiden puoluetta. Puolue korosti jakoa ukrainankieliseen länteen ja venäjänkieliseen itään.

Putinin kartassa Ukraina on osa Venäjää tai ainakin tiukasti sen vallan alla. Kyse ei ole vain halusta palauttaa Venäjän suurvalta-asema vaan myös myyttisestä yhteydestä, kertomuksesta, jossa Moskovan ruhtinaskunta on nykyisen Ukrainan alueella 900–1200-luvuilla vaikuttaneen Kiovan Rusin ainoa perillinen. Se kokoaa itäslaavilaiset kansat: isovenäläiset, valkovenäläiset ja vähävenäläiset eli ukrainalaiset. Heitä yhdistävät kieli, kulttuuri ja perinteiset arvot.

Nyt ukrainalaiset halusivat kiinnittyä yksilönvapauksiin ja liberaaliin demokratiaan — ja oikeuteen päättää tulevaisuudestaan. Putinin vastaus oli rujo. Infosodassa 2014 Ukraina nimettiin natsivaltioksi, jonka väitettiin sortavan venäjänkielisiä. Tämä oikeutti Venäjää miehittämään Krimin ja myöhemmin perustamaan Luhanskin ja Donetskin vasallivaltiot.

24.2.2022 Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa.

Väkivalta ei auta

Maidanin mielenosoituksissa luotiin ennen kaikkea kansalaisen identiteettiä.

— Ihmisiä yhdisti halu elää vapaassa demokratiassa äidinkielestä tai etnisestä taustasta riippumatta, Arseniy Svynarenko toteaa.

Siksi 1500–1600-lukujen kasakkavaltiot innoittavat ukrainalaisia yhä. Kasakoiden yhteiskuntarakenne muistutti nykyisiä demokratioita. Päälliköiden tuli raportoida tekemisistään alaisilleen, ja heidät voitiin tarvittaessa vaihtaa.

— Jo silloin ajatus yksinvaltaisesta tsaarista oli ukrainalaisille vieras.

Ukrainalla on ollut monia vaikeuksia matkallaan demokratiaksi.

— Silti valta on vaihtunut vaaleissa. Puolueet kilpailevat, ja kansalaisjärjestöt vaikuttavat politiikkaan ja yhteiskuntaan. Media toimii, ja vaikeistakin asioista on keskusteltu, tutkija arvioi.

Presidentti Volodymyr Zelenskyi on korostanut vallan hajauttamista, jotta ihmiset saisivat vastuuta elämästään.   

Nyt ukrainalaiset ovat kansakuntana yhtenäisempänä kuin koskaan.

— Talot voidaan vallata ja maa tuhota, mutta kansaa ei voi väkivallalla hallita. Jo vuosi 2004 osoitti, etteivät ukrainalaiset taivu yksinvaltaan, Svynarenko painottaa.

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.