Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 7/2023.
Enpä tiedä, olisimmeko hakeneet Etyj-puheenjohtajuutta, jos olisimme tienneet, mitä on luvassa, suurlähettiläs Vesa Häkkinen toteaa.
Häkkinen aloitti pestissään Euroopan yhteistyöjärjestön Suomen suurlähettiläänä syyskuussa 2021. Pestin alkuvaihe meni ajaessa Suomea järjestön johtoon.
Helsingissä vuonna 1975 perustettu Etyj juhlii vuonna 2025 puolen vuosisadan taivaltaan. Alkuperäisen Euroopan yhteistyökonferenssin isäntämaa Suomi saa juhlavuoden puheenjohtajuuden, päätettiin joulukuussa 2021. Tie oli auki uudelle Helsingin kokoukselle ja mahdollisille uusille, entistä velvoittavamille sitoumuksille.
24.2.2022 kaikki meni uusiksi, kun Venäjän tankit vyöryivät Ukrainaan. Maailman suurimman alueellisen turvallisuusjärjestön jäsenmaa hyökkäsi toiseen jäsenmaanhan.
Helsinkiläisessä kahvilassa suurlähettiläs Häkkinen aloittaa luontevan rupattelun säästä — kuten kokeneelta diplomaatilta voi odottaa.
Tuulia, sateita ja paisteita Häkkinen havainnoi kävelylenkeillään viikonloppuisin, sillä arkisin Etyjin työpäivät venyvät pitkiksi. Joskin Venäjän hyökkäyksen jälkeen järjestö lamaantui hetkeksi, Häkkinen myöntää. Rutiinit auttoivat: työtä oli pakko jatkaa. Joka viikko pidetään pysyvän neuvoston kokous ja turvallisuusfoorumin kokoukset. Niissä istuvat Venäjän, Ukrainan ja muiden 55 jäsenvaltion edustajat.
— Ilmaisemme kantamme tapahtumista, ja sitten Venäjä pitää omat propagandapuheensa. Etyj ei ole koskaan ollut samanmielisten, vaan päinvastoin erimielisten järjestö.
Jäljellä on aika vähän foorumeja, joissa Venäjä istuu muiden kanssa samassa pöydässä. Silläkin on arvoa, Häkkinen sanoo.
Asiakirja voi auttaa sotarikosten tutkinnassa.
Tärkein työ tapahtuu kokousten ulkopuolella. Vaikka Etyj on konsensusjärjestö, jonka päätökset syntyvät vain yksimielisesti, sillä on käytössään aiempiin päätöksiin perustuvia järjestelmiä. Tällainen on esimerkiksi Moskovan mekanismi.
Siinä Etyj voi valtuuttaa selvitysmiehen tutkimaan mielestään keskeistä asiaa, vaikka asiasta ei olisi yksimielisyyttä. Tänä vuonna Moskovan mekanismit on käynnistetty Venäjän tekemistä lapsien pakkosiirroista ja Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteesta.
Mekanismin tuloksena on aina julkinen, virallinen asiakirja, mustaa valkoisella. Se tekee asioita näkyviksi ja luo tilivelvollisuutta.
— Asiakirjaa voidaan käyttää myöhemmin esimerkiksi sotarikosten tutkinnassa tai viimeistään historiankirjoituksessa.
”En ollut tarpeeksi hyvä toimittajaksi.”
Historia on lähellä Häkkisen sydäntä: hän opiskeli poliittista historiaa Helsingin yliopistossa. Nykyiseen työhön liittyviä kysymyksiä hän suodattaa usein historian avulla.
Ensimmäinen urahaave oli tosin ryhtyä kitaranrakentajaksi. Lukion jälkeen Häkkinen ehti opiskella kaksi vuotta huonekalupuusepäksi, mutta lopulta yliopisto voitti.
— Vesa oli sellainen pitkätukkainen kitaristi. Hän kuitenkin aikuistui meistä ensimmäisenä, eräs Häkkisen opiskelutovereista muistelee.
Monen muun poliittisen historian opiskelijan tavoin Häkkinen haaveili toimittajan töistä.
— Valitettavasti en vain ollut siinä tarpeeksi hyvä, Häkkinen hymähtää.
Uusi tie aukesi Virosta, jossa Häkkinen oli opiskelijavaihdossa 1990-luvun puolivälissä. Siellä hän keksi tarjoutua korkeakouluharjoittelijaksi Suomen suurlähetystöön. Diplomaatin ura alkoi kiinnostaa.
Pietarissa alkoi silloin Putinin kausi.
Toisella pyrkimällä tärppäsi ja Häkkinen pääsi ulkoministeriön rekrytointikurssille. Matkassa oli kuitenkin mutta. Häkkinen oli ehtinyt jo valmistua maisteriksi ja saada tarjouksen jatko-opiskelupaikasta. Suunnitteilla oli väitöskirja Kekkosen kauden toisinajattelijoista.
— Pohdimme tilannetta yhdessä professori Seppo Hentilän kanssa. Hän huomautti, että Suomessa on noin 90 suurlähettilään paikkaa, mutta vain kolme poliittisen historian professuuria.
Niinpä Häkkinen valitsi ministeriön. Yliopisto ei silti ole unohtunut: hän käy edelleen esimerkiksi venäläistä kirjallisuutta käsittelevillä luennoilla.
Diplomaatin ura on muuttoja täynnä. Häkkinen on ehtinyt toimia muun muassa Varsovassa, Tukholmassa ja Pietarissa. Venäjällä hän näki Putinin nousun valtaan vuonna 2000. Ensimmäisellä presidenttikaudellaan Putin keskitti vallan Moskovaan ja otti televisiolähetykset valtion tukevaan otteeseen.
”Tämä ei ole kovin hyvä perheammatti.”
Vuonna 2019 Häkkinen lähti perustamaan Suomelle uutta lähetystöä Bagdadiin. Siellä hän eli muurien takana suojattua elämää, jota koronapandemia vielä eristi entisestään.
— Tämä ei ole kovin hyvä perheammatti. Bagdadiin ei saa tuoda perhettä mukana, eivätkä perheenjäsenet voi edes vierailla siellä.
Työviikko oli kuusipäiväinen ja kolmen viikon välein pääsi kotiin. Niukka vapaa-aika kului kuntosalilla, kitaraa soittaen ja kirjallisuutta harrastaen. Joskus suomalaisdiplomaatit pelasivat pingistä ruotsalaisten kollegojen kanssa.
Nähtävyyksien katselu jäi vähiin. Puolentoista vuoden komennuksen aikana historian ystävä pääsi kerran käymään Babylonin muinaisessa kaupungissa ja kerran Irakin kansallismuseossa.
Ulkona ei voinut käydä kävelyllä. Matkustaessaan Häkkinen heittikin kävelylenkkejä autioilla lentokentillä.
Eristyksestä huolimatta lähettilään työ oli mielekästä ja monipuolista, Häkkinen painottaa. Suomalaisyritykset käyvät kauppaa Irakissa. Suomi on osa Isisin vastaista koalitiota, ja lisäksi työhön kuului turvapaikanhakuun liittyviä käytännön asioita.
— Paikalliset eivät varsinaisesti ole Teams- tai Skype-ihmisiä. Jos emme olisi olleet henkilökohtaisesti paikalla, olisivat keskustelut irakilaisten kanssa jääneet vähiin, Vesa Häkkinen tuumii.
Henkilökohtaisilla kohtaamisilla on paljon painoarvoa, eikä diplomatia Euroopassakaan voi perustua etätyölle.
”Joskus palopuhe menee niin överiksi, että on pakko poistua paikalta.”
Muutos oli suuri, kun Bagdad vaihtui Etyjin päämajakaupunki Wieniin. Häkkinen äkkäsi nimitystään seuranneena päivänä uutisen, jossa maailman kaupunkeja oli listattu elämänlaadun mukaan. Wien oli listan kärjessä, Bagdad viimeisenä. Päästyään Wieniin hän on kävellyt ja kävellyt.
Työ kansainvälisessä järjestössä oli diplomaatille uutta: tunnelma oli toiveikas ja tie näytti olevan valmis mahdollisiin uusiin sitoumuksiin Suomen puheenjohtajakaudella. Pestin luonne kuitenkin muuttui melkoisesti Venäjän hyökkäyssodan vuoksi.
— Yhdysvallat kyllä varoitti, että Venäjä valmistautuu sotaan. Mutta toivoin, että diplomatialle jäisi vielä tilaa. Venäjä päätti toisin.
Venäjän Etyj-edustajat tuntuvat uskovan hallintonsa näkemykseen hyökkäyksen tarpeellisuudesta, eivätkä he arastele puolustaa sitä. Joskus venäläisten palopuhe on aiheuttanut myös ulosmarsseja kokouksista.
— Mutta ei niitäkään voi kaiken aikaa tehdä. Ajatus on istua samassa pöydässä, vaikkei se aina hauskaa olekaan. Mutta joskus menee niin överiksi, että on pakko lähteä.
Keskustelulla erimielisten kanssa on arvoa.
Etyjissä on 57 jäsenmaata, joiden alueella asuu miljardi ihmistä. Järjestö ulottuu Vancouverista Vladivostokiin. Mitä merkitystä järjestöllä on, jos se ei estä sotaa edes jäsentensä välillä?
— On hirvittävän turhauttavaa kokoustaa, kun sitoumuksista ei pidetä kiinni. Mutta vaikea on syyttää järjestöä, kun yksi maa mokaa.
Työ ei silti ole turhaa. Häkkinen on kevään aikana saanut ahaa-elämyksiä keskusteluissaan muiden jäsenmaiden edustajien kanssa. Venäjää ja Valko-Venäjää lukuun ottamatta Etyj on yhtenäisempi kuin koskaan.
— Pelissä on niin paljon. Mitä Ukrainan tappio tarkoittaisi vaikkapa Georgialle, Moldovalle tai Keski-Aasialle?
Myös keskustelulla erimielisten kanssa on arvoa, jopa sotatilassa.
— Etyjin historiassa on saatu aikaan paljon. Alkuperäinen konferenssi ja Helsingin päätösasiakirja olivat iso voitto keskellä kylmää sotaa. Myös linjaukset ihmisoikeuksista sekä Moskovan mekanismi ovat arvokkaita.
Sodat päättyvät lopulta aina diplomatialla, Häkkinen sanoo.
— Ukrainan sodasta on nyt vaikea nähdä ulospääsyä. Mutta samalla on selvää, että diplomatian aika tulee ennemmin tai myöhemmin.
Ylipisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.