Kuvia verisistä sotilaista, venäläisiä panssarivaunuja perässään vetävistä traktoreista ja räjähdysten vaurioittamista silloista ja kaupungeista. Ukrainan sodan alettua helmikuussa 2022 media on ollut täynnä kuva- ja videomateriaalia, ja toden ja tarun erottaminen toisistaan on vaatinut hyvää medialukutaitoa.
– Sodan myötä sana ’propaganda’ on tehnyt näyttävän paluun, ja siitä keskustellaan mediassa lähes päivittäin.
Näin toteaa Svenska social- och kommunalhögskolanissa toimiva viestinnän apulaisprofessori Mats Bergman.
Suunnitellessaan uutta kurssia vuonna 2019 Bergman ei osannut aavistaa, että propagandasta tulisi ajankohtainen aihe. Tuolloin hän pohti, mikä kiinnostaisi sekä häntä että opiskelijoita, ja valitsi propagandan.
Lukemattomia määritelmiä
Bergmanin mukaan sekä Venäjä että Ukraina hyödyntävät parhaillaan propagandaa, vaikka se eroaakin jossain määrin esimerkiksi maailmansotien aikaisesta propagandasta.
Aiemmin Bergman on tutkinut lähinnä viestinnän filosofiaa ja etiikkaa, mutta uuden kurssinsa myötä hän kiinnostui propagandasta ja tutkii nyt sen käsitettä ja käyttötapoja.
Miten propaganda oikeastaan määritellään? Bergman toteaa, että sanalle on olemassa satoja erilaisia määritelmiä ja erilaisiin johtopäätöksiin voidaan tulla aiheen rajauksen mukaan.
Yksinkertaisimmillaan propaganda voidaan määritellä informaatiovaikuttamiseksi, joka tukee tai hyödyttää yhtä osapuolta, yleensä propagandan harjoittajaa. Lisäksi propagandaan sisältyy usein vastaanottajapuolen harhaanjohtamista.
– Mutta aina näin ei ole. Propaganda voi myös olla täysin totta. Sen ei välttämättä tarvitse olla valheellista, vaan se voi perustua esimerkiksi osatotuuksiin.
Ukrainan tapauksessa voidaan Bergmanin mukaan puhua pikemminkin vaikuttamisoperaatioista puhtaan propagandan sijaan. Hän sanoo, että Ukraina on pannut kaiken viehätysvoimansa peliin voittaakseen lännen sympatiat ja on myös onnistunut siinä.
– Ukraina on mukauttanut viestinsä Venäjää paremmin ja tavoittanut siten tehokkaasti niin omat kansalaisensa kuin muun maailmankin.
Mutta ei Ukrainakaan kaikessa ole onnistunut. Se teki virheen esimerkiksi niin sanotun Kiovan aaveen tapauksessa. Kyseisen lentäjän väitettiin ampuneen alas kuusi venäläistä taistelukonetta.
– Viranomaiset halusivat rakentaa sankarimyytin ulkoiseen ja sisäiseen käyttöön, mutta ampuivat itseään jalkaan, kun tarina osoittautui keksityksi, Bergman toteaa.
Kaikki alkoi Krimin niemimaan valtauksesta
Varsinaisesti propagandan paluu ei alkanut helmikuussa 2022 puhjenneesta Ukrainan sodasta.
Bergmanin mukaan propaganda tuli jälleen ajankohtaiseksi jo Venäjän hyökätessä Krimille vuonna 2014, koska tuolloin länsi tuli tietoiseksi Venäjän disinformaatiokampanjasta.
Perinteinen propaganda on vaatinut paljon suunnittelua, ja vakiintuneen näkemyksen mukaan onkin pyrittävä puhumaan totta niin kauan kuin mahdollista, jottei jää kiinni valheesta.
‒ Tätä esimerkiksi Joseph Goebbels suositteli aikoinaan.
– Mutta hyökkäyksen myötä Venäjä omaksui sen sijaan ’firehose of falsehood’ -nimellä tunnetun mallin. Se ei enää edes yrittänyt pitäytyä totuudessa, vaan julkaisi mahdollisimman paljon materiaalia aiheuttaakseen sekaannusta. Koneiston viesti oli ristiriitainen.
Ukrainan sodan yhteydessä Venäjän disinformaatiokampanja on kuitenkin ollut odotettua rajatumpi. Venäjä ei ole suunnannut propagandaansa niinkään länteen, vaan Afrikan maihin ja islaminuskoisiin maihin.
Bergman on yllättynyt myös Venäjän tällä hetkellä harjoittaman perinteisen propagandan määrästä. Kyse on katumainoksista, television propagandaohjelmista, marsseista ja paraateista.
– En ole nähnyt pitkään aikaan näin paljon klassista propagandaa.
On vaikea sanoa, miksi Venäjä on turvautunut tähän strategiaan. Bergmanin mukaan venäläisyleisön tiedetään suhtautuvan vallanpitäjiin epäluuloisesti. Onkin arveltu, että kyse ei ole niinkään ihmisten vakuuttamisesta, vaan siitä, että vallanpitäjien näkyminen on tärkeää.
– Se on tyypillistä autoritäärisille valtioille.
Paljon ruohonjuuritason propagandaa
Propagandan luonne on muuttunut myös sosiaalisen median käytön myötä. Aiemmin propagandan tuottaminen ja levittäminen oli kallista ja vaati paljon resursseja, mutta sosiaalinen media on tehnyt siitä helpompaa ja nopeampaa.
– Nykyisin puhutaan usein niin sanotusta osallistavasta propagandasta, jossa pyritään soluttautumaan olemassa oleviin ryhmiin sosiaalisessa mediassa ja levittämään sitä kautta tietoja väärän henkilöllisyyden turvin, Bergman kertoo.
Bergman kuvailee, miten propagandaa voidaan näin levittää, vahvistaa ja jopa tuottaa vastaanottajan aktiivisella myötävaikutuksella. Joskus on myös toivottavaa, että digitaalinen propaganda leviää ikään kuin luonnollisesti ja hallitsemattomasti.
– Tässä voidaan nähdä selkeä ero aiempaan tilanteeseen, jolloin viestiä haluttiin ehdottomasti hallita. Nyt tilanne on arvaamattomampi, mikä voi hyödyttää propagandan tekijää, koska suuren yleisön tavoittaminen on helpompaa.
Sosiaalisen median käyttö on johtanut myös siihen, että nykyisin suuren osan propagandasta tuottavat ruohonjuuritasolla toimivat tavalliset kansalaiset, jotka levittävät itse tuotoksiaan sosiaalisessa mediassa. Jos heidän viestinsä tavoittaa viranomaiset, nämä saattavat levittää sitä virallisia kanavia pitkin.
– Esimerkkinä voin mainita meemit (toim. huom. sosiaalisessa mediassa leviävät humoristiset kuvat). Ukrainalaiset ovat luoneet monia meemejä, joita paikalliset viranomaiset ovat sittemmin levittäneet pilkatakseen venäläisiä.
Epäselvä vaikutus
Kukaan ei tiedä, kuinka kauan sota Ukrainassa jatkuu ja miten se loppuu. Myös propagandan merkitys sodan kululle on epäselvää.
Bergmanin mukaan propagandan teho on kyseenalaista, koska sen vaikutusta on hyvin vaikea osoittaa sodan kaltaisessa sekasortoisessa ja monimutkaisessa tilanteessa.
– Riippumatta sen tosiasiallisesta tehosta sekä ukrainalaiset että venäläiset viranomaiset tuntuvat kuitenkin uskovan sen vaikutukseen. Miksi he muuten jatkaisivat sen käyttämistä?
Bergman katsoo Venäjän kehittyneen kohti suoranaista propagandavaltiota, jossa propaganda on osa valtiovaltaa samoin kuin esimerkiksi Pohjois-Koreassa.
– Venäjä ei ole vielä niin pitkällä, mutta se käyttää samankaltaisia keinoja. Kehityskulku on mielenkiintoinen vaikkakin pelottava.