Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/2024.
Tappaminen on pääsääntöisesti kiellettyä. Sotaan ryhtyvän on aina erikseen oikeutettava kuolemat.
— Tappamiskiellon ylittämiseksi vihollista demonisoidaan ja omaa asiaa glorifioidaan, ja tässä hyödynnetään oman kansan myyttisiä kertomuksia, poliittisen historian väitöskirjatutkija Joonas Pörsti summaa.
Tällainen tarinoilla oikeuttaminen ja tarinoilla toiseuttaminen — propaganda — ei ole pahisten ase vaan sodan kaikkien osapuolten ase, viestinnän professori Mervi Pantti tähdentää.
Viha ei siis ole ainoa tunne, jota sotapropaganda hyödyntää. Putin vetoaa suuren isänmaallisen sodan myyttiin eli tarinaan siitä, kuinka hänen kansansa pelastaa maailman natseilta.
Huumorin taustalla on myös strategiaa
Ukrainassa käytössä on ollut myös huumori, Pantti muistuttaa. Sodan alkaessa someen tulvi meemejä siitä, miten Venäjältä sotakentillä voitettua tai tuhottua sotakalustoa kuljetellaan ukrainalaisilla traktoreilla. Meemivirta tuntui rakentavan yhtenäisyyden tarinaa kuin itsestään, mutta taustalla oli myös strategista ajattelua, Pantti arvioi.
Puhe Ukrainasta propagandasodan voittajana peitti Pantin mukaan aluksi maan sisäisiä jakolinjoja, mutta tilanteen pitkittyessä ja vaikeutuessa ristiriidat uhkaavat taas nousta pintaan.
Tarinoiden sota -tapahtuma Tiedekulmassa 6.2. ruoti informaatiosodankäyntiä ja mielikuvilla vaikuttamista. Venäjän ja Ukrainan lisäksi pohdittiin Gazaa ja Israelia. Tallenne tilaisuudesta löytyy Tiedekulman Youtube-kanavalta.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.