Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 4/2023.
”Sodassa kuolee ihmisiä, mutta sota myös saastuttaa aina ympäristöä.
Itä-Ukrainassa Donbassin alueella on paljon teollisuutta. Kun tuotantolaitokset vaurioituvat vaikkapa kranaatti-iskussa, myrkkyjä vuotaa ympäristöön. Maaperään päätyessään myrkyt pysyvät siellä pitkään. Juomavesi saastuu ja ihmiset sairastuvat.
1960–70-luvulla Yhdysvaltain armeija tuhosi kasvimyrkky Agent Orangella laajoja metsä- ja viljelyalueita Vietnamissa. Myöhemmin kävi ilmi, ettei myrkky tuhonnut ainoastaan Vietnamin luontoa vaan vahingoitti myös ihmisiä: syntyi esimerkiksi silmättömiä vauvoja.
Ympäristövahinkojen inhimilliset haitat eivät aina ole välittömästi näkyviä. Esimerkiksi syöpä voi puhjeta vasta vuosia ympäristötuhojen jälkeen. Inhimillinen kärsimys ja ympäristövahingot kietoutuvat tiiviisti yhteen. Luulen, että ihmiset kiinnostuvat sodan ympäristövaikutuksista enemmän silloin, kun ne vaikuttavat myös ihmisiin.
Tutkimukseni oikeustieteellisessä tiedekunnassa liittyy ympäristöön, mutta aiemmin työskentelin pitkään ihmisoikeuksien parissa. Urani alussa tutkin poliittista oppositiota ja ihmisoikeusaktivismia. Kun opiskelin Amsterdamissa antropologiaa, teimme gradua varten kolme kuukautta kenttätöitä. Silloin lähdin ensimmäistä kertaa Pietariin.
Olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten ihmiset voivat muuttaa yhteiskuntaa sortavissa järjestelmissä. Minusta on kiinnostavaa, miten ihmiset, joilla ei välttämättä ole resursseja ja jotka saattavat olla vaarassa, onnistuvat järjestäytymään, protestoimaan ja vastustamaan autoritäärisiä hallintoja.”
Sortoa mutta myös toimijuutta
”Pietarissa haastattelin nuorisoaktivisteja ja oppositiopoliitikkoja. Sittemmin tutkin, miten ihmisoikeusjuristit vastustavat Venäjän hallintoa. Usein ajatellaan, että ihmiset autoritäärisesti hallituissa maissa ovat voimattomia. Minusta oli tärkeää osoittaa, että vaikka ihmisiä sorretaan, heillä on myös valtaa toimia.
On totta, että Venäjän aktivistit ovat joutuneet työskentelemään todella vaikeissa olosuhteissa. Samaan aikaan he ovat keksineet keinoja voittaa oikeustapauksia venäläisissä tuomioistuimissa. He ovat vieneet tapauksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen saadakseen Venäjän vastuuseen ihmisoikeusloukkauksista, kuten Tšetšeniassa tapahtuneesta kidutuksesta ja muista rikoksista.
Viimeksi olin Venäjällä vuonna 2017. Ehdin kymmenessä vuodessa nähdä, kuinka lainsäädäntö muuttui ja tiukkeni. Tutkijanurani alussa Venäjällä vallitsi vielä toivo siitä, että asiat muuttuvat. Nyt tilanne on toinen. Monet tuntemani ihmiset — myös paljon Venäjän eteen työskennelleet ja riskejä ottaneet ihmisoikeusjuristit — ovat muuttaneet ulkomaille.
Ympäristökysymysten ääreen päädyin vuonna 2015 Georgiassa, kun opetin kollegani kanssa kurssilla, joka käsitteli ympäristönsuojelua aseellisissa konflikteissa. Keksimme yhdistää aiheet, jotka meitä kiinnostivat.”
Sodat nostavat esiin inhimillisen kärsimyksen
”Ihmiset kuolevat, katoavat ja heitä kidutetaan — kuten nyt Ukrainassa. Samaa tapahtuu kaikissa sodissa. Ympäristö usein unohtuu, joten halusimme keskittyä myös ympäristöön sodan uhrina.
Tutkimme, miten aktivistit, kansalaisjärjestöt ja ympäristöasiantuntijat lobbaavat ympäristönsuojelun parantamisen puolesta aseellisten konfliktien aikana. Tutkimus sijoittuu sosiologian ja juridiikan välimaastoon. Nykyisin ajattelenkin olevani sosiaali- ja oikeustieteilijä.
Sodan ympäristövahinkoja seuraavilla asiantuntijoilla ja aktivisteilla on monia haasteita. Esimerkiksi Ukrainassa teollisuusalueille on nyt vaikea päästä ja alueilla liikkuminen on vaarallista.
Ympäristöuhkista liikkuu paljon väärää tietoa. Ympäristövahinkoja seuraavien kansalaisjärjestöjen on jatkuvasti tarkistettava kaikki tiedot ja lähteet ja varmistettava, että ne pitävät paikkansa. Venäjä syyttää Ukrainaa vahinkojen aiheuttamisesta ja Ukraina vastaavasti Venäjää.”
Sodan ympäristövahingot voivat olla suoria ja epäsuoria
”Suora tapa vahingoittaa ympäristöä voi olla esimerkiksi sellaista kuin Vietnamissa: armeija tuhoaa ympäristöä tietoisesti osana sotastrategiaansa. Viime syksynä Venäjä uhkaili likaisella pommilla.
Epäsuorasti ympäristö voi vahingoittua, jos ympäristön seurantaan tarkoitettuja asemia tuhotaan ja asiantuntijat joutuvat poistumaan kriisialueilta. Ympäristöä vahingoittuu myös vaikkapa laittomissa metsähakkuissa. Joskus ihmiset kaatavat puita, koska heidän on pakko saada lämpöä.
Näen sosiaalisessa mediassa paljon kuvia sodan uhreista. Kuvat ovat kauhistuttavia ja painuvat mieleen.
Ympäristövahinkoja sen sijaan voi joskus olla vaikea visualisoida. Ympäristötuho vaikuttaa luonnon ohella väistämättä myös ihmisten terveyteen. Metsätuhot tai vesistön värjäytyminen myrkystä näkyvät kyllä nopeasti, mutta sitä ei voi näyttää, että 20 vuoden kuluttua joku sairastuu.
YK on esittänyt niin kutsuttuja PERAC-periaatteita ympäristön suojelemiseksi sotien ja aseellisten konfliktien aikana. Lisäksi ympäristötuhosta voisi tulla viides kansainvälinen rikos. Nyt niitä ovat kansanmurhat, rikokset ihmisyyttä vastaan sekä sota- ja hyökkäysrikokset.
Tahdon tutkimuksellani näyttää, kuinka asiantuntijat ja aktivistit seuraavat ympäristövahinkoja sotien ja aseellisten konfliktien aikana. He keksivät tapoja päästä teollisuusalueille ja kampanjoivat ympäristönsuojelun parantamisen puolesta kansainvälisesti ja kansallisesti. Asiantuntijat ja aktivistit uurastavat muutosten puolesta.”
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.