Suomen kielen ja kulttuurin opiskelija Ramona Lepikin opintojen maali häämöttää, sillä hän on juuri jättänyt suomen ja viron kielen puhuttelumuotoja käsittelevän pro gradu -työnsä tarkistettavaksi. Työssään hän selvitti laivayhtiöiden lähtöselvitysvirkailijoiden puhutteluun liittyviä asenteita kyselylomakkeen ja haastattelujen avulla.
Lepikin käyttämässä kyselylomakkeessa oli tilannekuvauksia ja valokuvia kuvitteellisista asiakkaista. Hän pyysi virkailijoita kuvailemaan, mitä he sanoisivat annetuissa tilanteissa.
– Tulokset viittaavat siihen, että Suomessa puhutellaan epämuodollisemmin kuin Virossa. Virolaiset lähtöselvitysvirkailijat sinuttelivat liiankin kanssa suomea puhuessaan, kertoo Lepik.
Tutkimusryhmän täysivaltainen jäsen
Lepik on tehnyt pro gradu -työnsä osana Miten puhutella? -tutkimushanketta, johon opiskelijat on otettu mukaan täysivaltaisina jäseninä. Hän pääsi esittelemään tutkimusryhmälle aineistoaan useaan otteeseen ja sai siitä arvokasta palautetta kokeneilta tutkijoilta.
– Oli antoisaa opiskelijana nähdä läheltä, miten tutkimusta tehdään. Tutkimusryhmässä sai myös tietää, miten moninaisista näkökulmista yhtä kielen ilmiötä voidaan tutkia.
Tällaiseen oppimiseen panostetaan Helsingin yliopistossa jatkossa entistä enemmän. Opiskelijat otetaan mukaan tutkimustoimintaan jo kandidaatti- ja maisteriopinnoissa, todetaan yliopiston strategiassa vuosille 2017–2020.
Tositilanteita tutkittaviksi
Paitsi Lepikin kaltaisia graduntekijöitä, myös kandivaiheen opiskelijoita otetaan mukaan tutkimustyöhön suomen kielen kotimaisten kielten ja kirjallisuuksien oppiaineessa. Opiskelijat ovat esimerkiksi kirjoittaneet puhtaaksi vanhoja kirjeitä Kirjasuomen kehitys -kurssilla osana Taru Nordlundin ja Terttu Nevalaisen johtamaa tutkimushanketta.
Miten puhutella? -hankkeessa opiskelijat ovat puolestaan muun muassa havainnoineet arkielämän puhuttelukäytänteitä ja keränneet uutta aineistoa esimerkiksi julkkisten pahvikuvien avulla.
– Opiskelijoiden havainnoista saadaan hyviä vinkkejä tutkimukseen ja ne voivat toimia eräänlaisina esitutkimuksina tai uudenlaisen tutkimusmenetelmän testauksena. Jos jokin havainto toistuu opiskelijoiden aineistossa, kertoo se ilmiön kiinnostavuudesta, sanoo yliopistonlehtori Hanna Lappalainen.
Oppiaineelle opiskelijat ovat hyvää työvoimaa ja tärkeä apu, jota palkitaan tutkimukseen osallistumisesta opintopistein. Opiskelijat puolestaan ovat kiittäneet siitä, että kursseilla on ollut todellisia tutkimuskysymyksiä.
– Muutamaa opiskelijaa olen kannustanut tekemään gradun pikaisesti loppuun, jotta voin viitata heidän työhönsä tieteellisessä artikkelissa. Tämä on lisäkannuste valmistumiselle.
Työelämävalmiuksia tutkimuksesta
Vaikka vain osa opiskelijoista päätyy tutkijoiksi, ei tutkimustyössä saatu oppi valu Lappalaisen mukaan hukkaan.
– Tutkimustyöhön osallistuminen on myös itsenäisten projektien oppimista, jota nykytyöelämässä paljon tarvitaan. Opiskelijat parantavat tutkimustyön ohessa myös työelämävalmiuksiaan.
Näin uskoo myös Lepik.
– Tällä hetkellä kaikki tiet ovat auki. Kieli ja puhuttelu ovat kuitenkin osa kaikkien ihmisten arkea, joten voin hyödyntää osaamistani missä työssä tahansa.