Sote-uudistuksen kannalta ajankohtainen väitöstutkimus osoittaa, että suuremmalle väestöpohjalle voidaan tarjota yksilöllisempiä mielenterveys- ja päihdepalveluita.

Terveystieteiden maisteri Taina Ala-Nikkola selvitti tuoreessa väitöskirjassaan mielenterveyspalveluiden rakennetta Etelä-Suomen sairaanhoitopiirien alueella.

Tutkimuksen keskeisin löydös oli, että mitä suurempi sairaanhoitopiirin väestöpohjan koko oli, sitä monipuolisemmin erilaisia mielenterveys- ja päihdetyöpalveluita siellä oli saatavilla.

– Mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat monimuotoisia tilanteita, joissa yksilön kokonaistilanne vaikuttaa hoidon tarpeeseen. Mitä enemmän erilaisia hoitovaihtoehtoja on tarjolla, sitä paremmin voidaan vastata yksilöllisesti potilaan hoitotarpeisiin ja valita tilanteenmukainen hyvä hoito, Ala-Nikkola tarkentaa.

Avohoidon määrä vastasi noin 50 % henkilöstöresurssista, mutta alueilla, joilla avohoitoon oli suunnattu jopa 70 % henkilöstöresurssista, hoidon kokonaisresurssitarve oli matalampi.

– Avohoitoon panostaminen säästää kustannuksia ja nostaa potilaan elämänlaatua. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä on yhteinen tahtotila sen lisäämiseksi, Ala-Nikkola toteaa.

Hän kuitenkin painottaa, että se ei tarkoita, etteikö sairaalasijoja tulisi olla riittävästi saatavilla vakavista mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiville.

– Tutkimuksen tulokset rohkaisevat siihen, että hoitoa kannattaa koordinoida keskitetysti. Palvelut voidaan siitä huolimatta tuoda lähelle potilasta ja miettiä työnjakoa, joka korostaa ennaltaehkäisevän työn merkitystä lähipalveluissa ja häiriöiden hoitoa keskitetysti isommissa erikoissairaanhoidon yksiköissä, Ala-Nikkola sanoo.

Osa palveluista voi myös liikkua potilaan luo ja toisaalta tietotekniikkaa tuo uusia mahdollisuuksia hoidon saavutettavuuden lisäämiseksi. Lisäksi osaamisen jakaminen ja konsultointi sekä henkilöstön kouluttaminen tehostuvat keskittämisen myötä.

Ala-Nikkola myöntää, että tutkimus ei tee täysin oikeutta sille, että pienissäkin yksiköissä on erityisosaamista ja ammattilaisia, osaavat tarjota palveluita laajasti.

– Pääpiirteittäin resursseja kuitenkin kuluu pienissä yksiköissä suhteessa enemmän ja toisaalta niitä oli vähemmän saatavilla monipuoliseen hoitoon. Missään väitöstutkimukseni osatyössä ei tullut esille, että mielenterveys- ja päihdetyöhön olisi liian vähän resursseja käytettävissä, mutta niitä pitäisi koordinoida entistä tehokkaammin, Ala-Nikkola sanoo.

Ala-Nikkolan Tutkimus liittyi kansainväliseen REFINEMENT –projektiin, jossa palveluiden kustannus- ja muuta vaikuttavuutta selvitellään osana Euroopan tason monikeskustutkimusta.