Kaupunkipolitiikka on kaupunkien harjoittamaa edunvalvontaa valtioon nähden, kaupunkien verkostoitumista, tieto- ja innovaatioperusteista kaupunkikehittämistä, osaavan työvoiman houkuttelua sekä politiikkaa, joka tarttuu mahdollisuuksiin. Yritysystävällisellä kaupunkipolitiikalla tavoitellaan kestävää kasvua, ilmenee Helsingin yliopiston väitöstutkimuksessa.
Väitöstyössä todetaan, että vuonna 1995 alkoi suomalaisen kaupunkipolitiikan uusi aikakausi: suomalaisesta kaupunkipolitiikasta tuli valtiollista kaupunkipolitiikkaa. Valtion roolina oli auttaa kaupunkeja kehittämään itseään.
- Kaupungit nähtiin kasvun moottoreina. Suomalaista kaupunkipolitiikkaa on mahdollista luonnehtia nuoreksi politiikaksi, koska julkilausuttu valtiollinen kaupunkipolitiikka käynnistyi vasta 1990-luvulla, sanoo väitöskirjatutkija Olli Hokkanen Helsingin yliopistosta.
- Toki kaupungit ovat tehneet paikallista kaupunkipolitiikkaa, mutta valtiollisen julkilausutun kaupunkipolitiikan synty oli uutta politiikkaa Suomessa. Kasvukeskuspolitiikka ei ehtinyt kehittyä kaupunkipolitiikaksi; vasta Lipposen I hallitus asetti kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmän 1996, Hokkanen jatkaa.
Kaupunkipolitiikka yrittänyt tarttua globaaleihin kaupunkiongelmiin
Uusi suomalainen kaupunkipolitiikka ei ole hyödyntänyt ainoastaan mahdollisuuksia, vaan se on vastoin yleistä käsitystä yrittänyt vastata myös globaaleihin kaupunkiongelmiin. Keinoina on käytetty muun muassa sektoreiden koordinaatiota, ohjelmia, sopimuksia, suunnittelua, kuntaliitoksia, strategioita ja vyöhykkeiden kehittämistä.
- Globalisaatio on vaikuttanut merkittävästi uuteen suomalaiseen kaupunkipolitiikkaan, johon haettiin vaikutteita muun muassa USA:sta, Isosta-Britanniasta, Ranskasta, Ruotsista, Hollannista ja Saksasta.
Kaupunkipolitiikasta vaikeaa tehdä johtava yhteiskuntapolitiikka
Tutkimuksen mukaan uusi suomalainen kaupunkipolitiikka kuitenkin hiipui 2000- ja 2010-luvuilla. Lähellä saattoi olla jopa suomalaisen kaupunkipolitiikan tuho. Syinä olivat konfliktit.
- Uusi suomalainen kaupunkipolitiikka ei kuollut, mutta siitä tuli voimaton konfliktien tuloksena. Kaupunkitutkimuksessa konflikti ymmärretään tänä päivänä intressien eroavaisuutena, Hokkanen muotoilee.
Enää ei puhuta hallitsemisesta, vaan kaupunkien hallinnasta, joka liittyy kaupunkiseudun ja valtion yhteistyöhön, sektoreiden kaupunkiasioiden koordinaatioon sekä intressien sovittamiseen.
- Sinänsä kaupunkipolitiikka ansaitsisi vahvemman aseman historiansa vuoksi. En viittaa vain saksalaisten vaikutukseen tai siihen, kuinka kaupunkiprivilegiot tappoivat muinaiskaupunkimme. Kaupunkipolitiikka on mahdollista nähdä hyvin vanhana politiikkana.
Osaamiskeskusohjelmalla vaikutusta kaupunkien menestykseen
Väitöstutkimuksen mukaan suomalaisten kaupunkien menestykseen on vaikuttanut tietoyhteiskunnallinen kehitys ja varsinkin osaamiskeskusohjelma OSKE, joita ei tulisi kuitenkaan nähdä nuoreksi luonnehditun valtiollisen kaupunkipolitiikan ansioina.
- Suomen tietoyhteiskunnan peruskivet ovat peräisin ei-julkilausutun kaupunkipolitiikan ajalta, jolloin tehtiin ratkaisevia tiede- ja teknologiapoliittisia päätöksiä.
Vaikuttajilla, kuten Paavo Lipposella, on ollut merkittävä historiallinen panostus kaupunkipolitiikan kehitykseen. Kaupunkipolitiikka tarvitsee tutkijan mukaan vahvaa valtiota sekä vahvoja johtajia.
- Valtiollinen kaupunkipolitiikka kukoisti Lipposen I ja II hallituksen aikana, minkä jälkeen kaupunkien kehittämispolitiikka hiipui. Uuden suomalaisen kaupunkipolitiikan toimija- ja intressikenttä ehti joka tapauksessa kehittyä hienojakoiseksi, Hokkanen toteaa.
Hokkasen tutkimus kuljettaa lukijan aina kuninkaiden kaupunkipolitiikasta nykyaikaan, ja tuo esille kaupunkipolitiikan tekijöiden ja tutkijoiden näkemyksiä suomalaisesta kaupunkipolitiikasta. Tutkimusta varten haastateltiin 69 kaupunkipolitiikan tekijää ja tutkijaa. Kokoavaa ja aikakauden toimijoiden haastatteluihin perustuvaa väitöstutkimusta aihepiiristä ei ole aikaisemmin tehty.
***********************************
FM Olli Hokkanen väittelee 28.9.2019 kello 10 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Suomalainen kaupunkipolitiikka - sen tekijät ja tulkit". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, Suomen Laki -sali, Yliopistonkatu 3.
Vastaväittäjänä on dosentti Ari-Veikko Anttiroiko, Tampereen yliopisto, ja kustoksena on professori Heikki Hiilamo.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.
Väittelijän yhteystiedot:
Olli Hokkanen
olli.hokkanen@helsinki.fi