Mitä tutkija sanoisi, jos pääsisi suoraan puheisiin päättäjän kanssa? Eduskunnan tutkijakummitoimintaan osallistuneet tietävät, mitkä asiat pyörivät mielen päällä puolin ja toisin.
Matti Nelimarkka ja Merja Mäkisalo-Ropponen ehtivät tavata vain pari kertaa ennen kuin korona tuli väliin talvella 2020. Laskennallisen yhteiskuntatieteen yliopistonlehtori ja SDP:n kansanedustaja siirtyivät puhumaan työstään ja muista kiinnostavista aiheista Teamsiin. Loppusyksystä 2021 tapaaminen onnistui saman pöydän ääressä, ennen kuin koronatilanne jälleen heikkeni.
— Ikinä ei olisi eduskunnassa tehty tällaista digiloikkaa ilman pandemiaa, Mäkisalo-Ropponen huomauttaa.
Se heitti niin edustajat kuin asiantuntijat verkkokohtaamisiin. Mäkisalo-Ropponen toimii eduskunnassa eteenpäin tähyävässä tulevaisuusvaliokunnassa sekä jo tehtyä arvioivassa tarkastusvaliokunnassa. Nelimarkka, koodaava yhteiskuntatieteilijä, on siksi tuntunut nappikummilta.
Kaksikko on puhunut algoritmeista ja niitä asettavien ihmisten vallasta, teknologian eettisyydestä ja demokratiahaasteista. Kumpikin on kertonut arjestaan, Nelimarkka tutkimusaiheistaan ja Mäkisalo-Ropponen eduskunnan työstä. Vapaamuotoista sananvaihtoa syntyy helposti.
Botti asiantuntijana?
Kun tulevaisuusvaliokunta testasi viime keväänä GPT-3-nimistä tekoälyä, tutkijat ottivat aiheesta yhteen sosiaalisessa mediassa. Kummi osasi heti auttaa, kun Mäkisalo-Ropponen ihmetteli, mistä myrsky nousi.
Eduskunta oli tiedottanut, että valiokunta kuulee tekoälyä. Talon ulkopuolella luultiin valiokunnan suhtautuneen bottiin kuin asiantuntijaan.
— Eduskunnan tiedote ei vastannut sitä, mitä Merjan mukaan valiokunta oikeasti teki: jotkut edustajat yrittivät saada kysymyksillään tekoälyn rikki, ja se meni rikki, Nelimarkka selvittää.
Myös EU:n esitys tekoälyn sääntelystä on ollut kummiparin aihelistalla.
— Olen kertonut, mitä kysymyksiä siinä olisi hyvä käsitellä ja mitä ongelmia siihen mielestäni liittyy. Koska se on ehdotus, siihen täytyy yrittää vaikuttaa, Nelimarkka tuumii.
Päättäjien pelit
Nelimarkka on yhteiskuntatieteilijänä tiennyt suunnilleen, miten eduskunta toimii. Silti lainsäädäntöprosessi on osoittautunut odotuksia monisyisemmäksi. Samoin on selvinnyt vaikkapa yliparlamentaaristen työryhmien pohjimmainen idea.
— Tiedänhän minä, mitä sosiaalista peliä tiedemaailma on, mutta en ole tunnistanut eduskunnasta samoja pelejä. On ollut kiinnostavaa kuulla, että sielläkin on sitä.
Kummipari on myös pohtinut taiteen käyttämistä yhteiskunnan kehittämisen ja tutkimuksen välineenä. Nelimarkka on kiinnostunut designistä tutkimuksessa. Mäkisalo-Ropponen taas tuntee taiteen käyttöä hoitotyössä.
Tutkijakummi on saanut tärkeää ulkopuolista näkökulmaa tutkimusideoilleen.
— Olen kysynyt, onko ajatus järkevä tai miten asia voisi olla vielä mielenkiintoisempaa.
Ennen ja jälkeen
Mäkisalo-Ropposesta tuntuu, että ajatuksenvaihto tutkijakummin kanssa on rikastanut omia näkökulmia valiokuntatyössä. Tutkijan kommentit ovat myös kyseenalaistaneet kansanedustajan aiempia ajatuskuvioita. Se on tarpeen.
— Minusta tulevaisuusvaliokunta on oikeasti eduskunnan tärkein valiokunta, jos ajatellaan pitkäjänteisesti Suomea, Mäkisalo-Ropponen arvioi.
Tarkastusvaliokunnalla on meneillään hanke, joka selvittää, kuinka lainsäädäntötoimien vaikutusten arviointia voisi kehittää. Hankkeessa pohditaan, miten tutkimustietoa voisi hyödyntää enemmän lainvalmistelussa.
— Tarvitaan lisää sekä ennakko- että jälkikäteisarviointia. Tutkijoiden ja poliitikkojen keskustelun lisääminen lainsäädäntötyössä nostaisi sen laatua, Mäkisalo-Ropponen toteaa.
— Olemme miettineet Matin kanssa, mihin saumaan keskustelua voisi saada.
Tulkitsijan silmin
Tutkimus ei heijastu päätöksentekoon, kansanedustaja toteaa. Se on Mäkisalo-Ropposen mieliaiheita eduskunnassa.
Nelimarkka haluaisi, että tutkijoita kuultaisiin jo ennen lausuntokierrosta, jolloin voisi vaikuttaa agendaankin, ei vain hienosäätää esitystä tai aloitetta.
Hän on kuitenkin hieman skeptinen: Nelimarkasta tutkitun tiedon käyttö päätöksenteossa on usein poliittista.
— Kuinka usein minä tutkijana pystyisin vaikuttamaan siihen, mitä politiikassa tehdään? Siinä on monta tulkitsijaa välissä, jotka tuovat mukaan omia intressejään.
Nelimarkka toivoo, että koronakriisi käydään läpi, kun puhutaan kriisivalmiuden kokonaisuudistuksesta.
— Voi kysyä, kuinka tutkittuun tietoon päätökset ovat nojanneet missäkin vaiheessa koronakriisiä. Siitäkin on Merjan kanssa juteltu. Esimerkiksi kuntavaalien siirrossa asiantuntijoiden arvio oli monista ihan roskaa.
Rahan valta?
Hyötyajattelu on vaikuttanut siihen, mitä tutkimusta pidetään arvokkaana. Mäkisalo-Ropponen, joka on terveystieteiden tohtori, ei pidä ajattelutavasta.
— Ilman perustutkimustahan ei ole soveltavaa tutkimusta. Jos perustutkimuksen rahat vähenevät, sillä on kauaskantoiset seuraukset tälle yhteiskunnalle, kansanedustaja katsoo.
Nelimarkka toivoo, että tutkijoille annettaisiin resurssit tehdä työtään kunnolla ja sen jälkeen luotettaisiin heidän kykyihinsä. Nyt hän joutuu miettimään rahoitusta hakiessaan, mille aiheelle heltiäisi parhaiten tukea.
— Tekoälylle saa paremmin rahoitusta kuin poliittisten ideologioiden tutkimukselle, Nelimarkka toteaa.
Hän myöntää itsekin puhuvansa mieluusti algoritmeista, joista yhteiskuntatieteilijät ovat nyt kiinnostuneita.
— Rohkeampaa olisi nostaa tutkimusteemoja, jotka eivät juuri nyt ole tapetilla, mutta saattavat joskus myöhemmin olla.
Syvällisiä rauhassa
Merja Mäkisalo-Ropponen katsoo saaneensa parhaita oivalluksia, kun tutkijakummi on esittänyt peruskysymyksiä eduskunnan toimintatavoista. Ne havahduttavat.
— Miksi se on näin? Mihin tämä perustuu? Olen joutunut välillä vastaamaan, että en minä tiedä. Näin käy joka työssä, kun rupeaa katsomaan asioita putkinäköisesti.
Matti Nelimarkka vertaa tapaamista kahvilla istumiseen ystävän kanssa. Silloin voi rauhassa pohdiskella syvällisiä. Yliopistotyössä aikaa menee paljon enemmän muuhun kuin yhteisiin keskusteluihin. Arki ei aina tue ajatusten tuulettamista.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 1/2021.
Tutkas on eri alojen tutkijoiden ja kansanedustajien seura, jonka tarkoituksena on lisätä päättäjien tietoja tutkimuksesta ja tutkijoiden ymmärrystä päätöksenteosta. Seurassa on noin 800 tutkijajäsentä.
Tutkijakummitoiminta on Tutkaksen puheenjohtajan, kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon (vihr.) idea. Ajatus heräsi Teoston kansanedustajalle nimeämästä kulttuurikummista. Vastaava vapaaehtoistoiminta tuntui luontevalta myös Tutkakselle.
Joulukuussa 2019 syntyi 36 tutkija-päättäjäparia. Kummiksi halusi jopa 150 tutkijaa. Parit muodostettiin siten, että tutkija työskentelee alalla, joka liittyy kansanedustajan valiokuntiin eduskunnassa.
Alanko-Kahiluoto toivoo toiminnasta pysyvää koronaongelmien laannuttua. Yhtenä ajatuksena on, että kummipareja vaihdettaisiin säännöllisin välein.
Teosto perusti musiikkialan ja kansanedustajien kulttuurikummitoiminnan jo 2009. Äskettäin kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanasto aloitti kirjallisuuskummiuden 16 kirjailijan ja kääntäjän voimin. Aloite tuli sivistysvaliokunnalta.
Myös Suomen Yrittäjien aluejärjestöt ovat nimenneet nimikkoyrittäjän edustajille tämän vaalipiiristä, samoin MTK-liitot kummitilan ainakin Pohjois-Savossa ja Etelä-Pohjanmaalla.