Tiede on ihmiskunnan mahtavin instituutio, näin on lausunut akatemiaprofessori Uskali Mäki. Se on kova väite, kun esimerkiksi oikeusvaltio ja lukutaito ovat kilpailemassa samasta kunniasta, mutta Mäki tietää mistä puhuu.
Ihmishengen korkeinta lentoa on kurkottaminen universumin, luonnon ja ihmisen itsensä ymmärtämiseen. Ihminen sotii ja tuhoaa luontoa, mutta uteliaisuus joka ilmenee tieteessä on lupaus siitä että pärjäämme ja löydämme ratkaisuja.
Tiede on luonut modernin ihmisen maailmankuvan laskemalla jalustalta ihmisen kuvitelmat itsestään universumin absoluuttisena keskipisteenä.
Tutkimus auttaa arvioimaan toimintaa
Luonnontieteen avulla lennetään kuuhun, kehitetään vuoden aikana rokote uuteen tautiin, muutetaan perimää, manipuloidaan ilmastoa ja kurkataan miljardien vuosien takaisiin tähtitaivaan tapahtumiin.
Mutta yhteiskuntatieteet ovat myös kehittyneet huimasti, ja erityisesti empiiriset tilastolliset tarkastelut mahdollistavat nykyään erilaisten uudistusten ja poliittisten interventioiden vaikutusten arvioinnin.
Helsingin kaupungin pormestarin tehtävässä näkee, kuinka arvokasta on korkeatasoinen vaikutusarviointi. Se hyödyntää ekonometrian ja taloustieteen menetelmiä ja nykyaikaisen digitaalisen yhteiskunnan jatkuvasti generoimia yksilöaineistoja.
Helsingin kaupunki käyttää vuosittain yli 5 miljardia euroa palvelutuotantoonsa. Kiitos tutkijain meillä on entistä paremmat mahdollisuudet tietää, miten toimintamme vaikuttaa asuntomarkkinoihin, lasten hyvinvointiin, hyvinvointieroihin ja liikenteen sujuvuuteen – ja tätä listaa voisi jatkaa pitkään.
Huoli tieteen rahoituksesta
Tiede on ihmishengen korkeinta lentoa ja päättäjän välttämätön työkalu. Mutta tieteenharjoitus ei ole itsestäänselvyys ikääntyvässä maassa, jonka julkinen rahoitus väistämättä kriisiytyy.
Tiede on ratkaisevan riippuvaista julkisista panostuksista, mutta pelkään pahoin valtiovallan olevan tällä ja ensi vuosikymmenellä tieteelle ja korkealle hengenviljelylle huono päämies. Niukka, arvaamaton ja epäluotettava.
Ja pelkään, että perustutkimus jää jalkoihin, kun poliitikot hinkuvat kaupallisesti toimivaa tutkimus- ja kehitystyötä.
Suomi on armottoman organisoituneen edunvalvonnan maa, jossa elinkeinoelämä puolustaa etujaan, ammattiyhdistysliike nykyistä työmarkkinasääntelyä, maataloustuottajat tukiaisiaan ja perustuslakiasiantuntijat ja sosiaaliala tulonsiirtoja.
Yliopistoilla ja sen perustutkimuksen professoreilla ei ole yleislakkouhkaa, traktorimarsseja tai luottovirkamiehiä ministeriöiden avainvirkamiehissä. Pelkään, että kaikista kauniista puheista huolimatta tiede ja tieteen rahoitus jäävät jalkoihin, kun ikääntyvän maan sota julkisista resursseista tällä vuosikymmenellä kärjistyy.
Näkymä on, että valtiovalta tulee tällä ja ensi vuosikymmenellä olemaan yhä nuivempi ja epäluotettavampi rahoittava päämies. Siksi pidän yliopiston taloudellisen autonomian vahvistamista elintärkeänä, tapahtuu se sitten pääomittamalla tai yliopiston omaa varainhankintaa ja varainhankintakykyä kohentamalla.
Ilman tutkimusta ei ratkaista suuria kysymyksiä
Yliopistojen tulisi voida nopeasti pönkittää taloudellista itsenäisyyttään, sekä lahjoituksia keräämällä että maksavia opiskelijoita enenevästi houkuttelemalla. Valtiovallan tulee luoda tälle lainsäädännölliset edellytykset.
Ja aluepolitiikkahumpuukin sijaan tiede ja tutkimus vaativat yhä suurempia keskittymiä ja yksiköitä, eivät resurssien ja ihmisten pirstaloimista.
Tieteen puolestapuhujia tarvitaan erityisesti tilanteissa, joissa päätökset ovat epämieluisia. Tulevina vuosina sellaisia tarvitaankin julkisen talouden tasapainottamiseksi, eivätkä silloin korulauseet riitä. Mutta ilman tutkimusta ja tiedettä emme ratkaise yhtäkään ihmiskunnan tai Suomen kohtalonkysymystä.
Juhana Vartiainen on Helsingin pormestari ja Helsingin yliopiston alumni.
Tiede ja koulutus rakentavat hyvinvointimme. Niihin panostaminen on tulevaisuutemme kohtalonkysymys. Lue lisää siitä, miten tutkimus ja koulutus vaikuttavat yhteiskunnassa ja tutustu Helsingin yliopiston hallitusohjelmatavoitteisiin 2023–2027. #Siksitiede