Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 6/2025.
Suomen sijoitus akateemisen vapauden vertailussa on laskenut viime vuosina. Suomalainen tiedemaailma on nyt 47. vapainta, kun aiemmin sijoitus on ollut kymmenen parhaan tuntumassa. Akateemisen vapauden indeksistä vastaavat saksalainen Friedrich-Alexander-yliopisto ja V-Dem-instituutti Göteborgin yliopistosta.
Vapautta mitataan viiden indikaattorin perusteella, ja Suomen tilanne on heikentynyt niissä kaikissa.
Viestinnän emeritusprofessori Esa Väliverronen Helsingin yliopistosta pitää indeksiä luotettavana. Hänen omat havaintonsa tukevat huolestuttavaa viestiä.
— Kolme keskeistä syytä kehitykselle lienevät tutkimusrahoituksen epävarmuus, hierarkkinen johtaminen sekä tutkijoiden uhkailu ja häirintä, Väliverronen sanoo.
Karsintalinjalla
Yliopistojen reaalinen perusrahoitus on pienentynyt 2010-luvun alusta samalla kun opiskelijamäärät ovat kasvussa. Budjettikeskusteluissa esillä ovat usein sekä mahdollisuudet leikata tutkimukselta että ohjata sitä kansantaloudelle hyödylliseen suuntaan.
— Kun sotilaalliseen varustautumiseen pannaan lisää rahaa, tutkimus voi hyvin olla yksi kärsijöistä, Väliverronen toteaa.
Akateemista vapautta kuristaa myös se, että yliopistojen resurssit ovat riippuvaisia valtion tulosohjauksesta.
Koulutuspolitiikan tutkija Mikko Poutanen Tampereen yliopistosta arvioi, että tulosohjaus vahvistaa yliopistoihin syntynyttä managerialistista johtamismallia. Kun yliopistot pannaan kilpailemaan rahoituksesta keskenään, johdon tehtäväksi syntyy huolehtia tuloksesta ja karsia rönsyjä. Tehokkaille ja hierarkkisille johtajille syntyy mahdollisuus ja kannuste käskyttävään johtamiseen, Poutanen pohtii.
— Vaikka ei johtajien persoonalla ole välttämättä väliä. Tämä on nollasummapeliä, ja realiteetit ovat ilmeiset.
Tulosohjaus rapauttaa myös yhteisöllisyyttä, mikä vaikuttaa tutkimuksen vapauteen. Noin kolme neljäsosaa yliopistojen tutkijoista on määräaikaisia, mikä ajaa yksilöitä keskittymään tehokkuuteen ja uran edistämiseen.
— Kun laatua ei osata mitata, mitataan vain määrää, ja se näkyy, Poutanen sanoo.
Mureneva luottamus?
Väliverrosen mukaan Suomessa on pitkään kunnioitettu ajatusta siitä, että tutkijoille ja tiedeinstituutioille kannattaa antaa vapaus päättää tekemisistään. Nyt rinnalle tai ohi on hiipinyt teknokraattinen ajatus siitä, että tieteen tulisi saavuttaa taloudellista hyötyä ja nopeita tuottoja.
— Olen pohtinut, että onko tieteen vapautta suojaava yhteiskuntasopimus purkautumassa.
Keväällä Suomen hallitus kaavaili itsenäisten tiedepaneelien yhdistämistä. Viime vuoden lopulla se esitti Suomen Akatemiaa ohjaavaan lainsäädäntöön säännöstä, jonka mukaan Akatemian tehtävien hoitaminen ei saisi olla ristiriidassa kansallisen turvallisuuden tai ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa.
Nämä suunnitelmat eivät toteutuneet, paljolti julkisen kritiikin ansiosta. Sen sijaan maahanmuuttoteeman hallitus jätti omalla päätöksellään pois Strategisen tutkimuksen neuvoston painopisteistä vuonna 2023.
Vihakampanja vaientaa
Mikko Poutanen on huolestunut myös siitä, kuinka näkyville poliitikoille on tullut luonnolliseksi harrastaa julkisesti perusteetonta ”tiedekritiikkiä”. Nostetaan yksittäinen tutkimusrahoitus tikun nokkaan ja repostellaan sitä perehtymättä tai keskustelematta. Viestinä on usein, että julkisia varoja käytetään löperösti.
— Erityisen harmissani olen, kun media lähtee mukaan tajuamatta, että nämä ulostulot ovat opportunistista poliittista argumentaatiota, joka kyseenalaistaa tieteen vapauden, Poutanen sanoo.
Esa Väliverrosen mukaan tutkijoiden häirintä on yksi merkittävä syy akateemisen vapauden kaventumiseen. Herkät tutkimusaiheet, kuten maahanmuutto, sukupuoli, ympäristö tai ruokavalio, ovat käynnistäneet mustamaalauskampanjoita ja nostattaneet verkkovihaa. Vihakampanja vaientaa tutkijoita ja kaventaa heidän vapauttaan. Häirinnän taustalla on polarisoituminen, joka liittyy populismin nousuun ja kulttuurisotiin.
— Autoritaarinen populismi tahtoo suitsia tiedettä. Nämä ovat kansainvälisiä kehityskulkuja, mutta Suomessa tilanne on paljon parempi kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, Väliverronen sanoo.
Suurin osa suomalaisista luottaa yhä tieteeseen. Siitä kertoi myös viime vuonna julkaistu Tiedebarometri.
— Mutta polarisoituminen on nähtävissä. Nykykehityksellä keikahdus huonompaan voi tapahtua täälläkin.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.
Toteutuuko akateeminen vapaus?
Akateemisen vapauden indeksiä voi tarkastella myös maailmankartan muodossa.
Opettajien ammattijärjestön juristi Martta October pohtii tieteen vapauden tilaa blogitekstissään. oaj.fi > Mitä tapahtui tieteen, tutkimuksen ja opetuksen vapaudelle?
Apulaisprofessori Hanna Kuuselan teos ruotii yliopistodemokratian nykytilaa ja akateemisen vapauden kaventumista. Syytös, Vastapaino, 2024