Sosiaali- ja terveystietojen toisiokäyttö tarkoittaa, että sosiaali- ja terveydenhuollossa kertyneitä asiakas- ja rekisteritietoja hyödynnetään esimerkiksi tilastoinnissa, tieteellisessä tutkimuksessa, kehitystyössä ja opetuksessa – samalla varmistaen tietoturvan ja yksityisyydensuojan.
Terveydenhuollon on perustuttava ajantasaiseen tutkimustietoon, mutta nykyinen lainsäädäntö estää sen täysimääräisen hyödyntämisen. Jos toisiokäyttöä ei helpoteta, potilaiden hoitoa ei voida kehittää tehokkaasti, eikä Suomi pysty vastaamaan kansanterveydellisiin haasteisiin. Sujuva tutkimustoiminta on myös edellytys julkisten varojen viisaalle käytölle.
Nykyinen toisiolaki on jarruttanut lääketieteellistä tutkimusta merkittävästi. HUS:n arvion mukaan terveydenhuollon rekistereitä hyödyntävän tutkimuksen määrä on laskenut lähes 50 prosenttia vain kolmessa vuodessa. Tiukka toisiolaki on johtanut siihen, että tutkimuksen aloittaminen on hidastunut – aikaa, rahaa ja resursseja hukaten. Lääketieteellisen tutkimuksen vähenemisellä on vakavia seurauksia: se hidastaa uusien hoitomenetelmien kehittämistä heikentäen suomalaisten terveyttä.
Lisäksi nykyinen laki rajoittaa suomalaistutkijoiden mahdollisuuksia osallistua korkeatasoiseen kansainväliseen tutkimukseen, mikä heikentää Suomen asemaa lääketieteellisessä tutkimuksessa ja sen kehittämisessä.
Hallituksen esitys tuo tarvittavaa joustavuutta ja läpinäkyvyyttä toisiokäyttöön vaarantamatta tutkittavien tietoturvaa sekä vahvistaa Suomen asemaa osana kansainvälistä tutkimusyhteistyötä samalla parantaen suomalaisten potilaiden hoitokäytäntöjä. Muutokset ovat välttämättömiä, ja laki on saatettava voimaan viipymättä ilman pitkiä siirtymäaikoja.
Anne Portaankorva, tutkimuksesta vastaava vararehtori, Helsingin yliopisto
Johanna Arola, lääketieteellisen tiedekunnan dekaani, Helsingin yliopisto