Alkoholin saatavuuden vapauttamisesta on suomalaisessa keskustelussa muodostunut eräänlainen ihmisoikeuskysymys.
– Alkoholin kohdalla kysymys kuluttamisen vapaudesta ja vastuusta sähköistyy ihan eri tavalla kuin minkään muun terveyspoliittisen kysymyksen kohdalla. En voi kuvitellakaan, että keskustelussa esimerkiksi makeisverosta tulisi samankaltaisia kaikuja siitä, että nyt ollaan puuttumassa johonkin aivan perustavaa laatua olevaan oikeuteen, toteaa sosiologian yliopistonlehtori Anu Katainen Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta.
Peruskivi suomalaiselle alkoholin ja vapauden tunteen liitolle on muurattu toistasataa vuotta sitten.
– Ennen raittiusliikkeen nousua 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa suomalaiset joivat melko vähän. Raittiusliikkeen myötä kasvoi alkoholin moraalinen painolasti: juomisessa on jotain pahaa. Juominen ja nimenomaan kova humalajuominen on merkinnyt erityisesti työväestölle kapinointia ja vastarintaa ylempiä kohtaan.
Kieltolain päätyttyä ja erityisesti toisen maailmansodan jälkeen moraalinen painolasti alkoi keventyä. Suomi kehittyi 1950-luvulta lähtien pitkin loikin eurooppalaiseksi hyvinvointivaltioksi ja yksilönvapautta arvostavaksi kulutusyhteiskunnaksi, mikä tarjosi uudenlaisen näkymän alkoholin käyttöön.
– Juomisesta tuli tietyllä tavalla uuden ajan symboli erityisesti koulutetun kaupunkiväestön keskuudessa. Toisaalta Suomessa edelleen kontrolloitiin alkoholinkäyttöä, ja toisaalta vallitsi ajatus sivistyneestä ja vapaasta eurooppalaisesta kansalaisesta. Suuret ikäluokat kokivat tämän ristiriitaisena, ja alkoholin käyttö miellettiin nimenomaan oikeudeksi.
Ne rapajuopot ja me normaalit?
Anu Katainen korostaa, että nykyisen alkoholikeskustelun taustalla on osittain tarkoituksellisesti luotu väärä mielikuva alkoholin aiheuttamista haitoista yhteiskunnassa. Ihmiset voidaan alkoholiteollisuudenkin tarjoileman mustavalkoisen luokittelun mukaan jakaa kahteen ääripäähän: niihin, jotka käyttävät alkoholia "normaalisti", ja rapajuoppoihin.
– Tällaiselle ajattelulle on tyypillistä yksilöllistetty ajatus alkoholinkäytöstä. Koetaan, että on ihan oma ongelma, jos ei osaa käyttää alkoholia asiallisesti. Ajatellaan, että emmehän me normaalit tarvitse mitään sääntelyä. Ne toiset tarvitsevat, joten miksei siis keskitytä kohdistamaan niihin muihin toimenpiteitä ja hoitamaan heidän ongelmiaan ja anneta meidän muiden juoda vapaasti?
Todellisuudessa jyrkkää kahtiajakoa ei ole olemassa. Ihmiset voidaan sijoittaa janalle, jonka toisessa päässä ovat absolutistit ja toisessa henkilöt, jotka täyttävät alkoholismin tunnusmerkit. Suurin osa väestöstä osuu liukuvasti tuolle välille.
– Skaala on todella laaja, ja alkoholin aiheuttamat ongelmat ovat usein kovin arkisia. Ei ongelmallinen alkoholinkäyttö aina näy päälle päin. Pääsääntöisesti alkoholia haitallisella tavalla käyttävät käyvät töissä. Iso osa alkoholin aiheuttamista kustannuksista tulee esimerkiksi sen tapaisista tilanteista, että ihan tavallinen alkoholinkäyttäjä tulee juhlista, kompuroi ja katkaisee jalkansa.
Mittavan muutoksen kynnyksellä
Positiivista on, että sekä nuorten että aikuisten alkoholin kulutus on Suomessa vähentynyt jo pitkään. Taustalla on ainakin osaksi kulttuurinen muutos, kuten vaikkapa se, miten työelämässä suhtaudutaan alkoholin käyttöön eri tilaisuuksissa ja miten alkoholin ongelmakäyttö tunnistetaan.
Jos esimerkiksi viinit vapautetaan ruokakauppoihin, Anu Katainen ennustaa alkoholin kulutuksen kääntyvän reippaaseen nousuun. Vaikutukset osuvat erityisesti jo valmiiksi heikommassa asemassa oleviin, joille alkoholi on jo nykyisellään ongelma.
– Vaikka vahvempien oluiden tulo ruokakauppaan olikin aikanaan melko pieni muutos, maksasairauksiin kuolevat enenevässä määrin ne keski-ikäiset suurkuluttajamiehet. Ja jos viinit tulevat ruokakauppoihin, samalla sinne tulevat todennäköisesti myös viinat. Alko tuskin pystyy ylläpitämään kattavaa myymäläverkostoa pelkästään väkevien myynnin turvin, jos kerran viinipullon voi hakea lähikaupasta.
Alkon monopolin purkaminen tulisi todennäköisesti vaikuttamaan myös siihen, minkälaisia juomia ihmiset suosivat.
– Alkon lakkauttamisella voisi olla yllättäviäkin vaikutuksia suomalaiseen viinikulttuuriin. Alko pystyy tarjoamaan valtakunnallisesti valtavan laajan valikoiman tuotteita bulkkiviineistä kalliisiin laatutuotteisiin. Päivittäistavarakaupoilla vastaavia mahdollisuuksia ei ole.
Mikä määrä haittoja voidaan sietää?
Alkoholin myynnin vapauttamista koskeva alkoholipoliittinen keskustelu on yhtä mustavalkoista kuin asenteetkin. Kansanterveyden asiantuntijat ja tutkijat toteavat haittojen lisääntyvän mittavasti, jos alkoholin saatavuutta edelleen vapautetaan ja myös itsensä "normaalikäyttäjiksi" mieltävät lisäävät tätä kautta kulutustaan.
Vastapuolella puolestaan todetaan, että miksi Suomessa tarvittaisiin holhousta, kun ei muuallakaan Keski- ja Etelä-Euroopassa holhota. Anu Katainen muistuttaa, että kyse ei ole itsemääräämisoikeudesta tai holhouksesta.
– Alkoholin aiheuttamat kustannukset koituvat joka tapauksessa meidän maksettaviksemme. Tämä on loppujen lopuksi aivan tavallista terveyspolitiikkaa: minkä määrän haittoja olemme valmiita sietämään? Anu Katainen sanoo.