– Tiedämme hyvin vähän siitä, miten ammattilaiset ottavat köyhyysnäkökulman huomioon työssään. He kuitenkin osallistuvat kaikkiin lapsiköyhyyttä lievittäviin toimiin, sillä juuri he auttavat, tukevat ja myöntävät palveluita tai tarveharkintaisia etuuksia.
Näin sanoo professori Helena Blomberg-Kroll. Hänen johdollaan väitöskirjatutkija Christa Järvinen aikoo nyt tutkia, miten hyvinvointialojen ammattilaiset kohtaavat ja kohtelevat heikossa taloudellisessa asemassa olevia lapsiperheitä.
– Miten ammattilaiset tunnistavat ja kohtaavat lapset, jotka ovat vaarassa joutua taloudellisesti ahtaalle, ja mitä he voivat tehdä? Mikä on vaikeaa, ja mikä toimii hyvin tällä hetkellä? Miten voidaan välttää leimaamista ja leimatuksi tulemista? Näihin kysymyksiin haluamme pureutua, Blomberg-Kroll selittää.
Hankkeessa Christa Järvinen haastattelee muun muassa aikuissosiaalityön ja lastensuojelun parissa työskenteleviä sosiaalihuollon edustajia. Järvinen aikoo keskustella myös koulukuraattorien, psykologien, opettajien ja muiden oppilashuollon ammattilaisten kanssa.
– Haluamme haastatella erilaisia ammatinharjoittajia, jotka tapaavat päivittäin eri taustoista tulevia lapsia. Näin saamme laajemman näkökulman kuin jos haastattelisimme vain sosiaalityöntekijöitä, vaikka heitä pidetään usein sinä ammattiryhmänä, joka on eniten tekemisissä lapsiköyhyyden kanssa.
Stiftelsen Brita Maria Renlunds minne -säätiö rahoittaa hanketta Barnfattigdom – En studie av professionellas synsätt och praktiker (Lapsiköyhyys – tutkimus ammattilaisten näkemyksistä ja käytännöistä), jonka arvioidaan kestävän kaksi vuotta.
Lapset eivät voi parantaa omaa taloudellista asemaansa
Tällä hetkellä suuri haaste ammattilaisille on se, miten tunnistaa ja tavoittaa köyhyysrajan alapuolella elävät lapset.
Blomberg-Kroll huomauttaa, että aina ei voida laskea sen varaan, että lapset tai heidän perheensä ottaisivat oma-aloitteisesti yhteyttä viranomaisiin, koska köyhyys on varsin suuri tabu ja herättää usein vahvoja häpeän tunteita. Toisten kohdalla kyse voi olla siitä, että heillä ei ole riittävästi tietoa tukijärjestelmän kiemuroista tai he eivät luota viranomaisiin. Yhteyden ottaminen viranomaisiin saattaa tällöin tuntua leimaavalta, ja vanhemmat saattavat pelätä joutuvansa arvioitaviksi.
Hanke pyrkiikin muun muassa kehittämään neuvoja ja käytäntöjä, joiden avulla ammattilaiset pystyvät paremmin kohtaamaan lapsiköyhyyttä ja käsittelemään aiheeseen liittyviä kysymyksiä.
– Emme laadi yksityiskohtaista opasta, mutta kirjaamme tärkeitä seikkoja, joita on hyvä pohtia, jos huomaa lapsen käytöksen muuttuneen. Tarkoituksena on muistuttaa kaikille, että tällaisen lapsen perheessä saattaa olla taloudellisia ongelmia, Järvinen kertoo.
Hankkeen kautta tutkijat haluavat myös vahvistaa tutkimuksen ja käytännön välistä yhteyttä esimerkiksi kehittämällä tapaa, jolla aihetta käsitellään ammattilaisten koulutuksessa.
Blomberg-Kroll huomauttaa, että pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa vallinneen käsityksen mukaan sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa käsitellään köyhyyteen liittyviä kysymyksiä ja rakenteita. Nyt on kuitenkin nähtävissä merkkejä siitä, että aihetta ei välttämättä enää huomioida yhtä laajasti ainakaan yhteiskunnan tasolla.
– Saatamme olla matkalla kohti ns. terapeuttista hyvinvointivaltiota, jossa ei pyritä ratkomaan rakenteellisia ongelmia. Sen sijaan haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille tarjotaan tukimuotoja, joilla pyritään siihen, että ihmiset ratkaisevat ongelmansa itse jonkinlaisen tee se itse -sosiaalipolitiikan hengessä.
Mutta tämä ei toimi varsinkaan lasten kohdalla, Blomberg-Kroll toteaa.
– Lapsilla ei ole juuri mahdollisuuksia vaikuttaa taloudelliseen tilanteeseensa, koska he eivät voi esimerkiksi alkaa työskennellä. Meidän tulee muistaa, että he ovat riippuvaisia vanhemmistaan ja yhteiskunnasta.
Lapsiköyhyys vaarassa lisääntyä entisestään
Molempien tutkijoiden mukaan lapsiköyhyys on ollut pitkään ajankohtainen kysymys Suomessa, mikä saikin heidät tutkimaan aihetta lähemmin.
Suomessa lapsiköyhyys oli aiemmin maailman alhaisinta, mutta kahden viime vuosikymmenen aikana se on lisääntynyt huomattavasti, ja tällä hetkellä joka kymmenes lapsi elää köyhyysrajan alapuolella. Koronakriisin ja yhteiskunnan heikentyneen taloustilanteen seurauksena monien lapsiperheiden talous on vaarassa joutua entistä kovemmalle koetukselle, ja yhä useampi saattaa pudota köyhyysrajan alapuolelle. Suomessa suhteellisen köyhyysrajan alla elävät henkilöt, joiden kotitalouden tulot jäävät alle 60 prosenttiin maan mediaanitulosta.
Blomberg-Kroll on huolestunut, sillä uusi hallitusohjelma ja sen sisältämät sosiaaliturvaleikkaukset uhkaavat heikentää tilannetta entisestään.
– Yhdistyneiden kansakuntien Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan kaikki lapset ovat yhtä arvokkaita ja kaikilla tulee olla samat kehittymismahdollisuudet. Jos otamme sopimuksen vakavasti, voidaan sanoa, että lapsiköyhyys on todella suuri ongelma Suomessa riippumatta yhteiskuntapoliittisista suhdanteista.
Tutkimus osoittaa, että köyhyys heikentää lapsen mahdollisuuksia tuntea osallisuutta toisten lasten kanssa ja yhteiskunnassa. Lapsuudessa koetulla köyhyydellä voi olla huomattavia vaikutuksia aikuisiässäkin: se voi esimerkiksi lisätä mielenterveysongelmia ja johtaa alhaiseen koulutustasoon.
Blomberg-Kroll korostaa toisaalta myös lapsuuden itseisarvoa.
– Lapsuus ei ole odotushuone ennen aikuisuutta ja varsinaisen elämän alkua. Lapsuus on erittäin tärkeä ja parhaassa tapauksessa mahtava elämänvaihe. On siis arvokasta toimia köyhyyttä vastaan, jotta lasten elämäntilanne on hyvä juuri nyt, ei vain siksi, että lapset voisivat hyvin tulevaisuudessa.
Lapsiköyhyys vaikuttaa koko yhteiskuntaan
Christa Järvinen toivoo, että tutkimustulokset tavoittavat kaikki lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset.
– Lyhyen tähtäimen toiveemme on, että tutkimuksen kautta saatava tieto auttaisi lapsia tällä hetkellä.
Toisaalta Järvinen pitää lapsiköyhyyttä ja sen ehkäisemistä myös koko yhteiskuntaan vaikuttavana asiana ja toivoo, että varsinkin poliitikot keskustelisivat aiheesta nykyistä enemmän.
– Pitkällä tähtäimellä juuri poliitikoilla on valta ohjata sosiaalipoliittisia tavoitteita, joita ammattilaiset sitten toteuttavat ruohonjuuritasolla.
Helena Blomberg-Kroll on samaa mieltä. Hän nostaa esiin myös keskustelun nuorten pahoinvoinnista ja huomauttaa, että monet pahoinvoivista nuorista ovat taloudellisesti haavoittuvassa asemassa.
– Meidän tulisi tunnistaa taloudellisesti heikossa asemassa olevat lapset ja ryhtyä toimiin huomattavasti aiemmin eikä vasta sitten, kun tilanne on kriisiytynyt. Jokaisen lasten kanssa arjessa tekemisissä olevan tulisi miettiä tätä ja pyrkiä näkemään taloudellisen tilanteen ja lasten hyvinvoinnin välinen yhteys.