Kielellisistä vaikeuksista kärsivät ovat yliedustettuina vankiloissa — miksi ongelmaan ei tartuta ennen kuin koulu jää kesken?

Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 7/2025. Voit kuunnella sen toimittajan lukemana tai .

Mistä on kyse, kun rikoksentekijä ei kuulustelussa vaikuta erityisen katuvalta — tai oikeastaan edes aiheesta kiinnostuneelta?

Ehkä juuri siitä: hän ei jaksa välittää. Mutta yhtä hyvin kyse voi olla siitä, että kuulustelijan sanat eivät avaudu hänelle. Kysymys vaikkapa toukokuun tekemisistä liukuu ehkä ohi, koska kuulusteltava ei hahmota, missä kohtaa vuotta toukokuu on.

— Noin puolet haastattelemistani vangeista osaa kuukausien nimien järjestyksen, logopedian tutkija, puheterapeutti Hanna Markkanen sanoo.

Harva meistä mielellään myöntää, jos ei ymmärrä jotain.

Markkanen on tehnyt haastattelut tutkimushankkeessa, joka kartoittaa alle kolmikymppisten vankien kielellisiä vaikeuksia. Tapaamisissa saatetaan opetella synonyymejä, vastakohtia tai vaikkapa matematiikan peruskäsitteitä: mitä neljä kertaa kolme oikeastaan tarkoittaa.

— Ajatus on laajentaa sanastoa ja käsitteiden hallintaa ja vahvistaa kokonaisten lauseiden tuottamista.

Tunteiden nimeämisen vaikeus

Kun tutkija ja vanki erittelevät yhdessä jotakin kuvitteellista tapahtumaa ja sen vaikutuksia asianosaisiin, monen on vaikea tunnistaa ja nimetä eri tunnetiloja.

Vangit turvautuvat tyypillisesti kahteen ilmaukseen: asiat ovat joko ”ihan ookoo” tai sitten ”vituttaa”. On työlästä saada kiinni siitä, että tilanne voi myös ärsyttää, suututtaa tai turhauttaa.

— Tyttöystävistä tulee usein puhe, Markkanen lisää.

Vangit haluavat oppia ilmaisemaan itseään tarkemmin ja ymmärtämään puhekumppania paremmin, koska se voisi parantaa parisuhdetta. ”Ei tulisi muijan kanssa niin paljon riitaa.”

Nuoret rikoksentekijät tuntuvat tunnistavan varsin hyvin kielelliset heikkoutensa. He myös oivaltavat niiden vaikutukset itsetuntoon.

Miksi ongelmien annettiin kasautua?

Markkasen ja hänen kollegoidensa tutkimus pureutuu siihen, kuinka kielelliset vaikeudet näkyvät vankilassa ja oikeusprosessissa. Tärkeä käytännön tavoite on tuoda puheterapia vankila-arkeen.

Tutkijoiden havaintojen ääressä ei voi olla miettimättä, miten traagisen myöhässä apu on, jos puheterapiaa aletaan tarjota rikoksentekijöille. Miksi vaikeuksiin ei tartuttu aiemmin, ennen kuin koulu jäi kesken ja työelämä liukui ulottumattomiin? Ennen kuin kiusaaminen söi omanarvontunnon tai ulkopuolelle jätetyn turhautuminen sysi huumeporukkaan.

Väestöstä noin seitsemällä prosentilla on kehityksellinen kielihäiriö, mutta nuorista rikoksentekijöistä yli puolella. Tällaisiin lukemiin viittaa se suhteellisen ohut kansainvälinen kokoomatieto, jota on saatavilla.

— Häiriö on joka tapauksessa vankilassa yliedustettu ja alidiagnosoitu. Suomen osalta keräämme nyt ihan perustietoa, Hanna Markkanen kertoo.

"Syntyy epäsosiaalisuuden vaikutelma"

Diagnoosi kehityksellisestä kielihäiriöstä tehdään yleensä tilanteessa, jossa lapsen kielelliset taidot eivät kartu hänen muun kognitiivisen kehityksensä tahtiin eivätkä samaa vauhtia kuin ikätovereilla. Kyse ei ole r-, s- tai l-äänteen hienosäädöstä vaan perustavanlaatuisista kommunikaation vaikeuksista.

— Vaikeus voi olla itsensä ilmaisemisessa — vaikka niin, että toiset eivät tahdo saada puheesta selvää useiden puuttuvien äänteiden takia. Tai kokonaisten lauseiden ymmärtäminen on itselle hankalaa, Markkanen kuvaa.

Kaikki abstrakti ja kuvaannollinen kieli voi tuntua ylivoimaiselta tai vuorovaikutustilanteen luonteen ymmärtäminen työläältä. Tapahtumien kuvaileminen ei välttämättä suju niin, että asioiden yhteydet kävisivät selviksi. Joidenkin on vaikea esittää kysymyksiä, toisten pysyä aiheessa. Keskustelusta syntyy helposti epäsosiaalisuuden vaikutelma.

(Juttu jatkuu kuvan alla.)

Koekysymys jää mysteeriksi

ADHD:n yleisyyttä vankien keskuudessa on selvitelty enemmän kuin kielitaidon heikkouksia, Markkanen vertaa. Aina niitä ei kuitenkaan ole helppo erottaa toisistaan.

— Ymmärtämisen vaikeudet syövät keskittymistä ja tuottavat levotonta käytöstä etenkin koulussa, jos opettajan puhe, koulukirjan tekstit tai kokeen kysymykset eivät hahmotu, Markkanen kertoo.

Puutteellinen kommunikaatio tuottaa eriarvoisuutta ja ohentaa ihmisen osallisuutta. Haastatteluhetkellä Markkanen oli tehnyt kielellisten taitojen arvioinnin 11 nuorelle vangille, ja heistä kenenkään tulokset eivät vastaa ikätasoa.

Kartoitusten jälkeen osan kanssa aloitetaan 20 kerran puheterapia, jonka jälkeen vankien kielellisiä taitoja arvioidaan uudelleen.

Terapia toimii

Kielelliset ongelmat vaikuttavat olennaisesti rikoksentekijöiden elämään kautta rikosseuraamusprosessin. Tähän viittaavat ainakin englanninkielisessä maailmassa tehdyt tutkimukset. Vaikeudet alkavat jo poliisikuulustelussa, ja lakikäsitteet ovat kielen vaikeuksista kärsiville myrkkyä. Näyttää siltä, että määrättävien tuomioiden ankaruus linkittyy rikoksentekijän kommunikaatiotaitoihin.

— Vankila-arjessa sujuvaa vuorovaikutusta tarvittaisiin esimerkiksi päihdekuntoutuksessa ja uusintarikollisuuden vähentämiseen tähtäävissä ohjelmissa, Markkanen sanoo.

Britanniassa ja Australiassa kommunikaation tukea on alettu tarjota rikosprosessien aikana ja puheterapeutit ovat osa vankiterveydenhuollon henkilökuntaa. Nämä käytännöt vaikuttavat varsin onnistuneilta. Rangaistuksen saajat kokevat aikaisempaa useammin tuomionsa ymmärrettäviksi, ja nuorten kielelliset taidot paranevat vankila-aikana.

Suomessa ei vielä ole käytäntöä edes vuorovaikutushaasteiden havaitsemiseen.

Tutkijoiden ja vankilahenkilöstön yhteistyö on silti jo nyt liikauttanut asioita hyvään suuntaan. Rikosseuraamusalalla työskentelevien on helpompi ymmärtää vankien reaktioita, kun he perehtyvät kehitykselliseen kielihäiriöön. Kun selittämättömältä tuntunut käytös asettuu kehyksiinsä, henkilökunta pärjää työssä paremmin.

— Englannissa on kehitetty verkkokoulutus, joka auttaa vankilahenkilökuntaa arvioimaan ja tukemaan rikoksia tehneiden nuorten kieltä ja kommunikaatiota. Sitä muokataan nyt Suomeen sopivaksi.

Lapsen avuksi tarvitaan ammattilainen

Hanna Markkanen on tarkka, ettei kenenkään kielihäiriöitä sanota askeleeksi kohti vankilaa. Kielelliset vaikeudet yksin eivät johda syrjäytymiseen. Lasten häiritsevän käyttäytymisen tai aggressioiden ääreen olisi silti syytä pysähtyä, hän painottaa.

— Se ei ole ruotuun laittamisen paikka, vaan aikuisten tehtävä on selvittää, minkä taidon puute käytöksen taustalta löytyy.

Erityisen tarkkana pitää olla, jos kielen ongelmat eivät ole ainoa kitka lapsen tai nuoren elämässä. Niiden lisänä saattavat painaa vaikkapa sosiaalinen tai taloudellinen huono-osaisuus ja neuropsykiatriset haasteet.

Suomalaislapsia ohjataan varsin kattavasti puheterapiaan. Kela voi korvata päiväkoti-ikäisen puheterapiakuntoutusta niin sanottuna vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena, jota on mahdollista jatkaa myös ensimmäisen ja toisen kouluvuoden ajan.

Tämä ei kuitenkaan aina riitä, Markkanen arvioi. 

— Vastuu siirtyy usein opettajille. Se on pedagogiksi kouluttautuneille kohtuuton vaatimus, vaikka suomalaisopettajat aivan huippuja ovatkin.

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.