Unelma-ammatissa

15.4.2014
DOS. (4/2014) Tutkijasta tuli virkanainen, mutta aiheet pysyivät tuttuina: ruoka, terveys ja hyvä elämä. Minuuttiaikataulusta ja ruokakiistoista dosentti irtautuu vapaalla vaivattomasti, vallankin siirtolapuutarhassa.

Ensimmäinen tapaaminen on tiivis, koska Sirpa Sarlio-Lähteenkorva kipaisee yliopistolla kahviteltuaan ympäristöministeriöön. Sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelevan virkamiehen päivät täyttyvät kokouksista. Tiukka aikataulu työläännyttää joskus, mutta Sarlio-Lähteenkorva vaikuttaa virkeältä, freesiltä suorastaan.

— No, minä pidän ihan valtavasti siitä, mitä teen. Taidan olla jopa unelmien työssä. Tuon tutkimusta päättäjien sovellettavaksi ja vien heitä tiedon alkulähteille, aiemmin tein tutkimusta itse. Olen dosentti, mutta en enää laske itseäni asiantuntijaksi, Sarlio-Lähteenkorva määrittelee.

Moni muu saattaisi laskeakin. Hänen kansanterveystieteen tutkimuksiaan esimerkiksi lihavien naisten työsyrjinnästä siteerataan edelleen. Ja ruoka, intohimoja herättävä aihe, polttelee yhä samalla lailla kuin kymmenkunta vuotta sitten, jolloin Sarlio-Lähteenkorva työskenteli Helsingin yliopistossa.

— Ruokavalioista, syömishäiriöistä ja vaikkapa lasten painosta puhutaan aivan yhtä paljon kuin tutkijavuosinani, ja karppauksen kaltaiset uutuudet haastavat aina ravinnon tutkijat. Jokaisella on ruoasta mielipide, koska jokainen on oman syömisensä asiantuntija.

LOHTU JA YLPEYS | Ruoka on identiteetin rakentamista, Sarlio-Lähteenkorva tuumii. Mitä syön, sellainen olen, ajattelee ihminen ja tuntee syyllisyyttä milloin mistäkin, pullasta tai naksuista tai porkkanaraasteen karttamisesta.

— Itsensä lohduttaminen on yksi syömisen tavoista. Pahaa oloa vähentäisi kovasti se, jos jaksaisi muistaa, ettei yksittäinen valinta heilauta elämää, painoa tai terveyttä mihinkään suuntaan. Toivoisin, että ihmiset oppisivat hyvällä omallatunnolla nauttimaan ja keskustelemaan ruoasta.

Voisi kuvitella, että tämä ymmärretään paremmin eteläisessä Euroopassa, jossa ruoka on itsestään selvästi osa kulttuuria. Sarlio-Lähteenkorva korjaa kuitenkin ihannekuvaa.

— Itse asiassa juuri Italiassa ja Kreikassa, Välimeren maukkaana mutta terveellisenä pidetyn ruokavalion alueella, lasten lihavuus on viime vuosina yleistynyt. Globaali elintarviketeollisuus haastaa perinteisen ruoan valta-aseman. Se koettelee kansakuntien ylpeyttä omasta traditiostaan.

TERVEYS, EI SAIRAUS | Ylioppilas Sirpa Sarlio lähti lukion jälkeen töihin ensin Ruotsiin, sitten Israeliin hedelmätarhoille.

— Banaanintaimia istuttaessa alkoivat opinnotkin taas kiinnostaa. En halunnut lääkikseen enkä oikikseen, joten pyrin sekä valtiotieteelliseen että hotelli- ja ravintola-alalle. Restonomikoulutukseen kuului ravitsemusoppia, joka alkoi houkuttaa yhä enemmän.

Sarlio-Lähteenkorva valmistui ensin elintarviketieteiden, sitten valtiotieteen maisteriksi. Tutkimusalaksi valikoitui kansanterveystiede ja lääketieteellinen sosiologia.

— Terveys innosti minua enemmän kuin sai-raus, joten ruokakäyttäytymiseen ja painoon liittyvät asiat sopivat kuvioon hyvin.

Tutkimusaiheet, vaikkapa lihavuuden ja sosioekonomisen aseman yhteys, kiinnostivat mediaa. Sarlio-Lähteenkorva sai tottua siihen, että monen ruokakohun tai laihdutukseen liittyvän uutisen yhteydessä oma puhelin soi. Viestintää sivuaineena opiskelleelle median into ei tullut yllätyksenä, mutta sanojen asettelua vaadittiin silti. Painoon liittyvät kommentit kun kertautuvat ja noh, saavat joskus liikaakin painoarvoa kiertäessään sitaatista toiseen.

— En kaipaa tutkija-aikojen huomiota, mutta olen iloinen siitä, että sain perehtyä kansanterveyden kenttään hyvin. Tutkimus oli älyttömän palkitsevaa, mutta teen kiinnostavaa työtä nytkin. Olisi vaikea kuvitella parempaa taustaa näihin hommiin.

PAPERILLA | Neuvotteleva virkamies ei juuri jakele lausuntoja, vaan jättää kommentoinnin ministereille ja muille päättäjille. Viranomainen on tutkijaa pidättyväisempi, vaikka käyttää samoja tiedonhankinnan menetelmiä ja hakeutuu yhtä lailla yhteistyöhön saman alan osaajien kanssa.

— Kyllähän ministeriö on tietyllä tavalla norsunluutorni. Ruohonjuuritaso on toisaalla, ja juuri siksi olen koko ajan yhteyksissä esimerkiksi järjestöihin ja kuluttajien edustajiin. Huolemme ovat yhteiset, mutta ylätasolla keskustelu menee helposti turhan teoreettiseksi, paperiseksi, Sarlio-Lähteenkorva myöntää.

Toisaalta vaikkapa rokotuksia vastustaviin blogeihin ja ruokasuositusten kirvoittamiin nettikeskusteluihin tutustuminen palauttaa nopeasti takaisin maan pinnalle, ihmisten pelkoihin ja arjen valintoihin, jokapäiväiseen leipään.

— Ymmärrän hyvin ihmisten hämmennyksen ristiriitaisten tietojen ja ruokaväittämien edessä. Minua suututtaa joskus se, kuinka bisnestä teke­vien terveysgurujen annetaan esiintyä yhtä suurella painoarvolla kuin puolueettomien tutkijoiden. Elämäntapaohjeet eivät ole aina pyyteettömiä.

PYHÄT ARVOT | Karppaamiseen liittynyt voi-into nosti FINRISKI-tutkimuksen mukaan suomalaisten kolesterolilukuja, mutta suurin buumi näyttäisi olevan jo ohi. Sarlio-Lähteenkorva kuuluu valtion ravitsemusneuvottelukuntaan, joka laatii suomalaiset ruokasuositukset tutkimuksen pohjalta.

— Minua ilahduttaa se, että uusista suosituksistamme on käyty pääosin fiksua ja asiallista keskustelua. On monta tapaa syödä hyvin, eikä viranomainen tule ja kiellä syömästä itselle sopivalla tavalla. Suositukset koskevat isoa kuvaa, eivät yksittäistä munkkia tai juhla-ateriaa.

Sarlio-Lähteenkorvan mielestä myös karp­paus jätti ruokapöytään hyviä asioita, maltillisesti sovellettuna.

— Kun jättää höttöhiilarit vähemmälle, syö runsaasti kasviksia ja vaihtaa kovat rasvat kasviöljyyn, on jo aika lähellä uusia ruokasuosituksia.

Toinen tapaamisemme lounaspöydässä osuu hyvin virkamiehen arjen työhön: yliopiston kuppilassa suositellaan ilmastovalintaa, hiilijalanjäljen pienentämistä. Sirpa Sarlio-Lähteenkorva on ollut mukana suunnittelemassa työpaikkaruokailun kampanjaa. Hän valitsee lautaselleen kasvisvaihtoehdon, kikhernenugetit. Sarlio-Lähteenkorva ei kuitenkaan missään nimessä tahdo olla ruokapoliisi.

— Ruoan ääressä saa olla kivaa. Itse voi ilman muuta huolehtia omista pyhistä arvoistaan, mutta toisia ei saa syyllistää heidän valintojensa vuoksi. Uskon asiallisen tiedon merkitykseen.

LAPSI MAISTAA | Ruokavalinnoissa on nähtävissä samanlaista kahtiajakoa kuin vaikkapa asuinalueiden eriytymisessä. On niitä, jotka syövät etupäässä edullisia eineksiä ja sitten niitä, joille kelpaa vain kirnuvoissa paistettu niittynaudan liha lähikasvisten kera.

— Kuitenkin jokapäiväinen elämä ratkaisee hyvinvointimme, siis hyvä arki. Näen positiivisia merkkejä nuorissamme, joista suurin osa voi hyvin, paremmin kuin koskaan, Sarlio-Lähteenkorva muistuttaa.

Ravitsemuksen suhteen on menty hyvään suuntaan, joskin nuoret pojat saisivat innostua voimallisemmin kasviksista ja juureksista — tai edes marjoista. Tytöt suhtautuvat kasvikuntaan avarammin, joskin osin sen vuoksi, että laihdutuspuhe käynnistyy jo esiteininä.

Sarlio-Lähteenkorva pitää tutkijoiden järjestämiä makukouluja mainioina avauksina päiväkotien ja koulujen suuntaan. Lapset totuttelevat erilaisiin makuihin samalla kun keskustelevat aistimuksistaan.

— Lapsilla on hyvin herkkä makuaisti. Siksi pienissä annoksissa opetteleminen on hyvä tapa tutustua uusiin makuihin. Eikä milloinkaan pakolla.

LÄHES JURISTI | Ruokaan liittyviä kysymyksiä ei ratkaista pienen maan pienissä kuppikunnissa. EU ei puutu jäsenmaittensa terveydenhoitoon, joka katsotaan kansalliseksi asiaksi, mutta sitäkin tarkemmin ruokaan, joka on osa terveyttä. EU-lainsäädäntö vaikuttaa vaikkapa siihen, millainen vero elintarvikkeisiin kohdistuu tai millaista kilpailua jäsenmaissa saa käydä.

— Makeisvero on hyvä esimerkki siitä, kuinka raivoisaa vastustusta terveyden edistämiseen tähtäävä lainmuutos voi saada teollisuuden puolella aikaan. Teollisuudella on myös mahdollisuus tehdä komissiolle valitus veron syrjivyydestä.

Suomalaisten verenpainetilastoihin liittyvä keskustelu leipien suolapitoisuudesta voi tyssätä siihen, että toinen EU-maa panee kampoihin suomalaisille viranomaisille — tuleehan iso osa kauppojen paistopisteiden leivistä Keski-Euroopasta, jossa suolaa sirotellaan taikinaan surutta.

— Aina on jokin risteävä intressi pelissä, kun tavaraa siirtyy maasta toiseen. Olemme suurennuslasin alla: täytyy huolella miettiä, mitä hallinnossa voi tehdä, ettei joudu EU-oikeuteen, Sarlio-Lähteenkorva kuvaa.

Pykälät tulivat tutuiksi jo Elintarviketurvallisuusvirastossa, jossa Sarlio-Lähteenkorva laittoi alulle oikeusprosesseja katteetonta terveysalan mainontaa vastaan. Pilleri parantaa syövän -tyyppiset väittämät jäivät armotta tarkastajan haaviin.

— Olen oppinut paljon juristien tavasta ajatella ja puolustaa näkemyksiään. Oikeusprosessiin kuuluu se, että aikaa palaa ja vastapuoli saa puolustautua. Tämä on ollut tarpeellinen läksy nopeatempoiselle ihmiselle.

VAPAUS | Kiireinen virkanainen jättää kalenteriinsa tietoisesti valkoisia, kartoittamattomia alueita. Kesällä ei saa olla tiukkaa ohjelmaa, ei myöskään viikonloppuisin. Liikunta auttaa mielenrauhan vaalinnassa.

— Työmatkani ministeriöön on 400 metriä. Kotona vaihdan lenkkarit jalkaan ja lähden juoksemaan. Pää tyhjenee heti.

Liikunta ei ole Sirpa Sarlio-Lähteenkorvalle pakkomielteinen eikä liian vakava asia. Sellaiset lajit, joita voi harrastaa omaan tahtiin, ovat jääneet pysyvimmiksi.

— Kesällä asun enimmäkseen siirtolapuutarhassa Kumpulassa. Nautin ruumiillisesta työstä ja luonnon estetiikasta. 12 neliön mökkiin mahtuu kesällä kaikki tarvittava. Uin maauimalassa ja pyöräilen töihin.

Lapset ovat 26- ja 28-vuotiaita, mutta yhteydet ovat yhä läheiset. Pojat käyvät perhepäivällisillä äidin ja isän luona.

— Tämä on valtavan mukava elämänvaihe. Vapausasteet ovat suuret, mutta saamme edelleen nauttia lastemme seurasta. Murehdin pahimpina teinivuosina, tuleeko pojista vastuullisia aikuisia ensinkään. Kyllä tuli, se on iso ilo.

Uutta vaihetta vanhemmat juhlistivat kahdella reppureissulla Aasiaan. Sirpa Sarlio-Lähteenkorva tutkaili vuorotteluvapaallaan muun muassa Nepalin, Tiibetin, Myanmarin, Laosin ja Bor­neon elämänmenoa. Köyhissä maissa matkailu vaati oman rytminsä ja asenteensa. Aikataulutus on paras unohtaa tykkänään.

— Epämukavuus ja epävarmuus avaavat silmiä. Muistaa arvostaa tiettyjä asioita kotona entistä enemmän, mutta osaa myös kunnioittaa matkalla näkemäänsä.  l

Lue lisää aiheesta: Terveys