Työuupumus on reaktio pitkittyneeseen stressiin. Ihmisten välillä on kuitenkin eroja siinä, kuinka helposti he uupuvat kuormittavassa työssä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että näistä eroista noin kolmasosa selittyy perimän tekijöillä.
Lääketieteen lisensiaatti Sonja Sulkava on väitöstutkimuksessaan selvittänyt molekyyligeneettisiä riskitekijöitä työuupumusoireelle. Hän on tutkimuksessaan tunnistanut kaksi työuupumusalttiuteen yhdistyvää perimän variaatiota.
Toinen variaatioista sijaitsee UST-nimisessä geenissä, joka säätelee solunulkoisen tilan niin sanottujen glykosaminoglykaani-nimisten molekyylien hiilihydraattiketjujen ominaisuuksia. Tällaisia ketjuja on muun muassa aivoissa hermosolujen väleissä.
Erityisesti vuorotyötä tekevillä työuupumukseen liittyi perimän variaatio, joka todennäköisesti vähentää melatoniinireseptori 1A:n ilmentymistä. Melatoniini on pimeähormoni, jonka vaikutus välittyy niiden vastaanottajamolekyylien eli melatoniinireseptorien kautta.
– Jos reseptoreita ei ole riittävästi, melatoniini ei todennäköisesti pysty vaihtuvissa työolosuhteissa vahvistamaan sisäistä vuorokausirytmiä. Vuorotyöläisillä yöaikainen aktiivisuus ja valo herkästi heiluttavat vuorokausirytmiä, mikä voi tuntua myös uupumuksena, Sulkava selittää.
Työuupumus riski Alzheimerin taudille?
Vuorotyötä kuten myös psykologista stressiä on esitetty riskitekijäksi Alzheimerin taudille, joka on yleisin myöhään alkavan dementian syy. Vankkaa näyttöä asiasta ei kuitenkaan vielä ole.
Sulkavan tutkimuksessa melatoniinireseptorigeenin variaatio yhdistyi sekä lääkärin diagnosoimaan Alzheimerin tautiin että siihen liittyviin aivomuutoksiin. Yhteys näkyi vasta yli 75-vuotiailla tutkimukseen osallistuneilla ihmisillä. Myös edellä mainittu UST-geenin variaatio yhdistyi kohonneeseen dementiariskiin.
Yhteisten riskigeenien tunnistaminen työuupumukselle ja Alzheimerin taudille tukee ajatusta näiden yhteydestä, mutta niiden aikajärjestystä se ei kerro.
– On mahdollista, että työuupumus on riskitekijä Alzheimerin taudille. Tai vaihtoehtoisesti varhaiset aivojen Alzheimer-muutokset aiheuttaisivat uupumusta työssä, Sulkava kuvailee.
– Näiden geenivariaatioiden vaikutus uupumusalttiuteen on yksilötasolla kuitenkin pieni, huomauttaa Sulkava. Perimän variaatiot eivät selitä yksittäisen ihmisen uupumusta.
Geneettisen tutkimuksen pohjalta ei siis voida tehdä ennusteita sairastumisen todennäköisyydestä, mutta tutkimus lisää ymmärrystä ilmiöiden biologisesta taustasta. Tämä voi tulevaisuudessa auttaa hoitokeinojen kehittämisessä.
Väittelijän yhteystiedot:
LL Sonja Sulkava
sonja.sulkava@thl.fi
LL Sonja Sulkava väittelee 23.10.2020 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Genetic background for job-related exhaustion and its link to Alzheimer's disease" (Työuupumuksen geneettinen tausta - yhteys Alzheimerin tautiin). Vastaväittäjänä on professori Till Rönneberg, Ludwig Maximilian University Munich, ja kustoksena on professori Tiina Paunio.
Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa Heldassa.
Väitöstilaisuuden tiedot Helsingin yliopiston tapahtumakalenterissa.
Lue lisää biolääketieteellisestä tohtoriohjelmasta ohjelman sivuilta.