Tutkijat löysivät uuden syövän leviämismekanismin

– Syöpäsolut murtautuvat ulos järjestäytyneestä epiteeliyhdyskunnasta käyttämällä oman solupintansa seriiniproteaaseja sorkkarautana, kuvaa akatemiatutkija Juha Klefström uutta rintasyövän kehittymiseen liittyvää havaintoa.

Akatemiatutkija Juha Klefströmin johtamassa tutkimuksessa löydettiin rintaepiteelin kasvaimista uusi mekanismi, jonka avulla syöpäsolut pääsevät leviämään ympäröivään kudokseen: syöpäsolut aktivoivat pinnallaan olevan seriiniproteaasi-entsyymin, joka pilkkoo epiteelirakenteita koossa pitävän tyvikalvon. Epiteelirakenteen hajoaminen avaa syöpäsoluille tien ympäröiviin kudoksiin. 

Rintasyöpä saa alkunsa maitorauhasen rauhasrakkuloista ja tiehyistä.  Sairauden alkuvaiheessa syöpä rajoittuu maitorauhasen epiteelirakenteisiin; syöpäsolut pysyvät kiinnittyneinä toisiinsa ja ympäröivään säikeiseen tyvikalvoon. 

– Tällaisia solumuutoksia esiintyy naisilla yleisesti eikä tilanne aina etene sen pitemmälle. Toisilla sairaus kuitenkin etenee pahanlaatuiseksi syöväksi: epiteelirakenne hajoaa ja syöpäsolut tunkeutuvat ympäröivään kudokseen ja suoniin muodostaen etäpesäkkeitä, Klefström sanoo.

 Mikä sitten saa syöpäsolut hylkäävät epiteelirakenteen ja tunkeutuvat ympäröivään kudokseen? Klefströmin mukaan tämä onkin yksi syöpätutkimuksen keskeisimmistä kysymyksistä. 

– Uusien tulostemme perusteella näyttää siltä, että syöpäsolut voivat hyvin omatoimisesti vapauttaa itsensä järjestäytyneestä epiteelirakenteesta. 

Jo jonkin aikaa on tiedetty, että LKB1-kasvunrajoitegeenin toiminnan estämisen häiritsee järjestäytyneen epiteelirakenteen muodostumista. Klefströmin tutkimusryhmä ryhtyi selvittämään tarkemmin, miksi näin tapahtuu. Kävi ilmi, että LKB1-geenin poistaminen hiiren maitorauhasesta aiheuttaa vaurioita epiteelirakenteeseen ja tyvikalvoon. 

Syylliseksi paljastui solujen pinnalla oleva proteiineja pilkkova seriiniproteaasi hepsiini. Kun LKB1-geeni poistettiin, hepsiini alkoi toimia hallitsemattomasti ja tämä johti epiteelirakenteen ja tyvikalvon hajoamiseen.

– Tämä ei yksin riitä pahanlaatuisen kasvaimen syntyyn, mutta edistää selvästi kasvaimen kehittymistä, Klefström toteaa.

Klefströmin ryhmässä väitöstutkimustaan tekevä FM Johanna Partanen vei tutkimusta jälleen askelen eteenpäin selvittämällä, mitä soluviestinnän reittejä LKB1-geenin puuttuminen aktivoi, jotta epiteelirakenne särkyisi. 

– Kun estin seriiniproteaasien toimintaa kemiallisilla estäjämolekyyleillä, epiteelivauriot korjautuivat, Partanen kertoo. 

Tutkijat toivovat, että tulokset avaavat mahdollisuuksia uusien syöpälääkkeiden kehittämiseen. 

Tutkimus on julkaistu PNAS-tiedelehdessä.