Helsingin yliopiston ja Wihurin tutkimuslaitoksen tutkijat ovat löytäneet imusuonia aivokalvosta ja havainneet näiden olevan suorassa yhteydessä kehon muuhun imusuonijärjestelmään.
Imusuonet muodostavat lähes kaikki kehon kudokset kattavan järjestelmän, joka on tärkeässä asemassa immuunipuolustuksessa sekä suurien molekyylien ja nesteen poistumisessa kudoksista. Tähän asti on oletettu, ettei keskushermosto kuitenkaan ole yhteydessä imusuonijärjestelmään.
Helsingin yliopiston ja Wihurin tutkimuslaitoksen tutkijoiden Journal of Experimental Medicine -lehdessä julkaistu tutkimus muokkaa käsitystä aivojen anatomiasta ja antaa aihetta tarkastella myös aivosairauksia uudesta näkökulmasta.
– Löysimme äskettäin imusuonen kaltaisen suonen silmästä, ja tämä johti meidät kartoittamaan tarkemmin myös silmää ympäröivien rakenteiden mahdollista imusuonistoa, kertoo akatemiaprofessori Kari Alitalon tutkimusryhmässä työskentelevä tutkija Aleksanteri Aspelund.
– Näin laajan imusuoniston löytyminen aivojen vierestä oli kuitenkin täysi yllätys, hän toteaa.
Tutkijaryhmä osoitti, että aivojen viereisissä kalvoissa sijaitsevat imusuonet kulkevat aivokalvojen suurten laskimoiden, valtimoiden sekä aivohermojen vieressä. Näissä imusuonissa kulkeva neste ja makromolekyylit kulkeutuvat suoraan kaulan imusolmukkeisiin.
Uusi näkökulma aivosairauksiin?
Voi tuntua oudolta, että näin mullistava havainto tehtiin vasta nyt. Tutkimukseen osallistuneen lääketieteen opiskelija Salli Antilanmukaan ei ole kuitenkaan ihme, että löydös tehtiin vasta nyt.
– Imusuonet sijaitsevat tiiviisti aivokalvojen sisäisten rakenteiden vieressä ja niiden havaitseminen on erittäin epätodennäköistä ellei niitä tarkoituksella etsi. Vielä näiden imusuonten löytämisen jälkeenkin meillä meni melkoinen tovi ennen kuin onnistuimme kehittämään kunnollisen menetelmän niiden kuvantamiseen.
Imusuonten löytyminen herättää monia uusia aivojen toimintaan ja aivosairauksien mekanismiin liittyviä kysymyksiä. Tutkijoiden mielestä on hyvin mahdollista, että imusuonijärjestelmällä on tärkeä merkitys monissa aivosairauksissa, kuten Alzheimerin taudissa sekä aivoinfarkteissa.