Sairauksia määritellään kansainvälisissä tautiluokituksissa, hoitosuosituksissa, tutkimustyössä ja konferensseissa. Viime kädessä sairauden ja normaalin rajaa määrittävät lääkärit vastaanotoillaan, kirjoittaessaan potilaille diagnooseja.
Helsingin yliopiston tutkija, kliininen epidemiologi Kari Tikkinen kollegoineen esitteli 6 200 suomalaiselle maallikolle, lääkärille, sairaanhoitajalle ja kansanedustajalle 60 erilaista ihmiselon harmia ja kysyi kustakin tilasta, onko se sairaus. Tulokset – artikkeli What is a disease – julkaistiin viime talvena BMJ Open -tiedelehdessä.
Lääkärit määrittelivät maallikoita hanakammin ongelmia sairauksiksi, mutta hekin olivat monessa kohden hyvin erimielisiä. Esimerkiksi huumeriippuvuutta piti sairautena 55 prosenttia lääkäreistä (ei-kannalla oli 25 %), laktoosi-intoleranssista 51 prosenttia (ei-kannalla oli 30 %), hedelmättömyyttä 42 prosenttia (ei-kannalla oli 31 %) ja erektiohäiriötä 38 prosenttia (ei-kannalla oli 31 %).
Teolliset taudit
Kari Tikkinen kiinnostui sairauksien olemuksesta väitöskirjaa tehdessään. Hän tutki niin kutsuttua yliaktiivisen rakon oireyhtymää ja alkoi epäillä taudinmäärittelyn järkevyyttä. Nyt Tikkinen on sitä mieltä, että lääketeollisuus on markkinoinut yliaktiivisen rakon sairaudeksi.
– Se on liian ylimalkainen ollakseen sairaus, eikä sen diagnosoinnista ole potilaille välttämättä hyötyä. Pahimmillaan huomio kiinnittyy muualle kuin vaivojen todellisiin syihin.
Oireyhtymän kuvaukseen sisältyy äkillinen virtsaamistarve, yövirtsaaminen, virtsankarkailu ja tihentynyt virtsaamisen tarve. Erityisesti yövirtsaaminen sopii yhtälöön huonosti, sillä sen syyt ovat tavallisesti muualla kuin rakon toiminnassa.
Ylipäätäänkin virtsaamisvaivojen syyt ovat yhä paljolti pimennossa, eikä yliaktiivisen rakon oireyhtymää voida diagnosoida näyttöön perustuvasti.
– Oireisiin on tarjolla lääkkeitä, mutta ne tehoavat harvoin riittävästi ja aiheuttavat usein haittoja, Tikkinen sanoo.
Kyselytutkimuksessa maallikkovastaajista 57 prosenttia piti yliaktiivista rakkoa sairautena, lääkäreistä 75 prosenttia. Toista samantapaista pulmaa, yövirtsaamista, piti sairautena 40 prosenttia maallikoista ja 46 prosenttia lääkäreistä.
– Yövirtsaamista ei ole markkinoitu yhtä voimakkaasti sairautena, eikä se kuulosta samalta tavalla sairaudelta kuin yliaktiivisen rakon oireyhtymä.
Lisää sairauden määrittelemisestä ja Tikkisen tutkimuksessaan saamista vastauksista voi lukea 23.8. ilmestyvästä Yliopisto-lehdestä. Teeman käsittelyä jatketaan myös Yliopisto-lehden järjestämässä keskustelutilaisuudessa Sairasta vai tervettä 10.9. kello 16–18 Helsingin yliopiston Tiedekulmassa (Yliopistonkatu 3).
Keskustelu on osa Yliopisto-lehden 60-vuotisjuhlaviikon ohjelmaa. Yleisö on lämpimästi tervetullutta Porthaniassa järjestettäviin haastatteluhetkiin, keskusteluihin, tutkijatapaamisiin ja juhlakahveille.