Tietyt temperamenttipiirteet sekä masennusoireet ovat yhteydessä paranoidiseen ajatteluun

10.4.2018
Tuoreessa väitöstutkimuksessa selvisi myös, että tietyt luonnepiirteet ja niihin liittyvät läheiset ja luottamukselliset sosiaaliset suhteet suojasivat paranoidiselta ajattelulta niitä yksilöitä, joilla oli temperamenttisidonnainen alttius paranoidisuudelle.

Psykologian maisteri Aino Saarinen tutki tuoreessa väitöskirjassaan temperamentti- ja luonnepiirteiden sekä masennusoireiden yhteyttä paranoidiseen ajatteluun suomalaisessa väestöpohjaisessa Young Finns Study -aineistossa.

Paranoidisella ajattelulla tarkoitetaan perusteetonta epäluottamusta ja epäluuloisuutta muita ihmisiä kohtaan niin, että muiden ihmisten toiminta ja tarkoitusperät nähdään lähtökohtaisesti pahantahtoisina. Lievä paranoidinen ajattelu viittaa esimerkiksi hetkellisiin pelkoihin kritiikin kohteeksi joutumisesta, kun taas vakavampi paranoidinen ajattelu viittaa pysyviin ja ahdistusta aiheuttaviin uskomuksiin siitä, että toiset pyrkivät tarkoituksellisesti aiheuttamaan itselle merkittävää haittaa. Vakavimmillaan paranoidinen ajattelu sisältää vainoharhaisuutta.

– Paranoidinen ajattelu haittaa ihmisen omaa sosiaalista kanssakäymistä, mutta aiheuttaa ongelmia myös kaikille niille, jotka joutuvat toimimaan paranoidiseen ajatteluun taipuvaisen ihmisen kanssa, Saarinen täsmentää.

Hän osoitti väitöskirjassaan, että tietyt persoonallisuuden piirteet altistivat paranoidisen ajattelun kehittymiselle. Yksittäisistä temperamenttipiirteistä paranoidiseen ajatteluun olivat yhteydessä voimakas elämyshakuisuus (mm. voimakas impulsiivisuus ja halu etsiä jatkuvasti uusia ja jännittäviä kokemuksia), voimakas taipumus välttää epävarmoja tilanteita (mm. taipumus ahdistua ja olla huolissaan uusista tilanteista etukäteen, tarve turvautua rutiineihin) sekä matala sosiaalinen suotavuus (mm. vähäinen tarve tulla hyväksytyksi ja vähäinen valmius ottaa huomioon toisten sosiaaliset ja emotionaaliset tarpeet).

– Temperamenttipiirteiden yhteys paranoidiseen ajatteluun ei kuitenkaan ollut väistämätön, vaan tietyt luonnepiirteet suojasivat paranoidiselta ajattelulta niitä yksilöitä, joilla oli temperamenttisidonnainen alttius paranoidisuudelle, Saarinen painottaa.

Suojaavia luonnepiirteitä olivat voimakas itseohjautuvuus (mm. vastuullisuus, määrätietoisuus, hyvä stressin sietokyky), voimakas yhteistyöhakuisuus (mm. empaattisuus ja auttavaisuus toisia kohtaan, halu toimia eettisten periaatteiden mukaan) sekä matala henkisyys (mm. vähäinen taipumus intuitiiviseen ajatteluun tai omiin ajatuksiin uppoutumiseen tai vähäinen kiinnostus henkisiä asioita kohtaan).

– Tutkimuksessa havaittiin myös, että läheiset ja luottamukselliset sosiaaliset suhteet olivat yhteydessä luonnepiirteisiin, jotka suojasivat paranoidisen ajattelun kehittymiseltä yksilöitä, joilla oli siihen temperamenttisidonnainen riski, Saarinen sanoo.

Siten yksilöt, joiden temperamenttiin sisältyy alttiustekijöitä paranoidiselle ajattelulle, saattaisivat hyötyä interventioista, jotka kehittävät kykyjä muodostaa luottamuksellisia sosiaalisia suhteita.

Masennusoireet altistavat paranoidiselle ajattelulle

Tutkimuksen mukaan myös masennusoireet olivat yhteydessä paranoidisen ajattelun kehittymiseen. Yhteys oli voimakkaimmillaan myöhäisnuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa ja heikkeni hieman iän myötä.

– Paranoidiselle ajattelulle näytti olevan tyypillistä, että se jatkui vielä akuuttien masennusoireiden päättymisen jälkeenkin, Saarinen sanoo.

Tarkasteltaessa erikseen erilaisia masennusoireita havaittiin, että masennukseen liittyvät negatiiviset asenteet (mm. surullisuus, pessimismi, itsetuhoisuus) ja toimintakyvyn vaikeudet (mm. keskittymisvaikeudet, sosiaalinen eristäytyminen) olivat yhteydessä paranoidiseen ajatteluun myöhäisnuoruudesta keski-ikään saakka. Sen sijaan masennukseen liittyvät somaattiset oireet (mm. muutokset unenmäärässä ja ruokahalussa) olivat yhteydessä paranoidiseen ajatteluun heikommin ja vasta varhaisaikuisuuden jälkeen.

– Potilaat, joilla ilmenee samanaikaisesti masennusoireita ja paranoidista ajattelua, saattaisivat hyötyä etenkin neurokognitiivisesta kuntoutuksesta sekä yhteisöllisistä hoitomuodoista, jotka lisäisivät sosiaalista aktiivisuutta.

Lisäksi hoidettaessa keski-ikäisiä potilaita, joilla ilmenee paranoidista ajattelua, saattaisi olla tarpeen kiinnittää erityistä huomiota masennukselle tyypillisiin somaattisiin oireisiin, jottei niiden mahdollinen rooli paranoidisen ajattelun kehittymisessä jäisi tunnistamatta.

Kaiken kaikkiaan tutkimuksen tulokset tukevat ajatusta siitä, että potilailta, joilla ilmenee paranoidista ajattelua, on aiheellista kartoittaa masennusoireita, sillä masennusoireiden hoito voisi vähentää samalla myös paranoidista ajattelua ylläpitäviä tekijöitä.

Koska väestössä esiintyy verrattain yleisesti sekä masennusoireilua että paranoidiselle ajattelulle altistavaa temperamenttiprofiilia (tutkimuksen otoksessa 8-9%), tulokset viittaavat siihen, että paranoidisen ajattelun yksittäisiä riskitekijöitä esiintyy suhteellisen suurella osalla väestöstä.

– Tulosten pohjalta olisikin perusteltua pyrkiä heikentämään paranoidiseen ajatteluun liittyvää stigmaa ja madaltamaan kynnystä hakea apua paranoidiseen ajatteluun.

PsM Aino Saarinen väittelee 13.4.2018 kello 12:15 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "The relationships of temperament, character, and depressive symptoms with paranoid ideation". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Helsingin yliopiston päärakennus, Auditorio XII, Unioninkatu 34. Väitöskirjan ensimmäisenä ohjaajana on toiminut Helsingin yliopiston emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen ja toisena ohjaajana Oulun yliopiston professori Mirka Hintsanen.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis-palvelussa. Väitöskirjan alkuperäisartikkelit on julkaistu Psychiatry Research, Journal of Clinical Psychiatry ja Journal of Affective Disorders -lehdissä.

Väittelijän yhteystiedot:
Aino Saarinen, aino.i.saarinen@helsinki.fi, puh. 044 307 1204

Lue lisää aiheesta: Terveys