– Tämä on maailman ensimmäinen neurokirurgian alalla tehty prospektiivinen ja valikoimaton potilasturvallisuustutkimus, jossa selvitettiin kaikki merkittävät komplikaatiot ja pyrittiin kehittämään luotettava menetelmä riskipotilaiden tunnistamiseksi, kertoo tutkimusta johtanut neurokirurgi, dosentti Miikka Korja.
Potilaslähtöisten riskitekijöiden tunnistaminen on avainasemassa, kun pyritään kehittämään hoitojärjestelmän sellaiseksi, että se mahdollisimman tehokkaasti ehkäisisi komplikaatioita, Korja sanoo.
– Yleensä ajatellaan, että leikkauspotilaiden komplikaatiot johtuvat aina kirurgista – mikä tietysti leikkauskomplikaatioiden suhteen onkin lähes aina totta – mutta heille voi tulla muitakin komplikaatioita, kuten sydäninfarkteja, keuhkokuumeita ja keuhkoveritulppia.
Journal of Neurosurgery -lehdessä julkaistu tutkimus oli neurokirurgien ja neurokirurgisten potilaiden kanssa työskentelevien anestesiologien yhteistyö. Tutkimukseen pyydettiin mukaan kaikki aikuispotilaat, jotka tulivat HYKS:n neurokirurgian klinikkaan elektiivistä aivoleikkausta varten 7.12.2011 – 31.12.2012 välisenä aikana. Kaikkiaan tutkimukseen osallistui 418 potilasta.
Helsinki ASA toimi hyvin
Potilaille tehtiin ennen leikkausta arviointi, jossa huomioitiin muun muassa ikä, sukupuoli, painoindeksi, verenpaine ja syke, ja heiltä otettiin tavanomaiset verikokeet. Lisäksi potilaille määritettiin niin sanottu ASA-luokitus sekä siitä muokattu ASA-Helsinki-luokitus.
ASA on maailman eniten käytetty leikkausta edeltävä riskikartoitusmenetelmä, jonka anestesiologit tekevät kaikille kirurgisille potilaille, kertoo tutkimuksen päätekijä, anestesiologian erikoislääkäri Elina Reponen.
– Menetelmä on otettu käyttöön myös neurokirurgiassa, vaikka soveltuvuutta neurokirurgisille potilaille ei ole missään vaiheessa erikseen arvioitu.
HYKS:n neurokirurgian klinikassa on jo yli kymmenen vuotta ollut käytössä oma, alkuperäisestä muokattu ASA-luokitus, jonka on ajateltu soveltuvan paremmin neurokirurgisille potilaille.
– Tämä meidän luokituksemme on validoimaton, mutta tässä tutkimuksessa se osoittautui luotettavammaksi kuin alkuperäinen, kertoo neuroanestesiologi Hanna Tuominen.
Haittatapahtumiksi tutkimuksessa luokiteltiin sairaalakuoleman lisäksi sairaalahoidon aikana saadut infektiot, sydäninfarktit, keuhkoveritulpat ja aivohalvaukset. Tutkimuksessa arvioitiin myös hoitoresurssien käyttöä potilaan sairaalassaoloajan ja tehohoitoajan perusteella.
Riskipotilaat löytyivät
Tutkimukseen osallistuneista potilaista neljä menehtyi sairaalahoidon aikana. Kuolleisuus on maailman mittakaavassa ja leikkausten luonne huomioiden poikkeuksellisen pieni.
Vakavan infektion tai muun elimistön toiminnan kannalta merkittävän komplikaation sai sairaalassa ollessaan 28 potilasta, ja pysyvästä tai tilapäisestä aivohalvauksesta kärsi 47 potilasta.
Huomattavan suuri riski saada merkittävä komplikaatio oli sellaisilla 60-vuotiailla ja sitä vanhemmilla potilailla, joilla oli keskimääräistä korkeampi Helsinki ASA -riskiluokitus ja lisäksi tulehdusarvot koholla ennen aivoleikkausta.
Melkein joka neljäs näistä potilaista sai vakavia komplikaatioita, ja heidän teho-osastolla viettämänsä aika oli melkein 40 prosenttia ja sairaalassaoloaika noin 20 prosenttia pitempi kuin niillä, joilla näitä ennustetekijöitä ei ollut.
– Kaiken kaikkiaan tutkimus osoitti, että hyvin yksinkertaisilla ja rutiininomaisesti otettavilla tiedoilla – ikä, CRP ja Helsinki ASA – voidaan tunnistaa suuri osa korkean komplikaatioriskin potilaista etukäteen, Reponen toteaa.
Korja ja Reponen muistuttavat, että itse leikkaus on vain osa potilaan hoitoa: parhaisiin mahdollisiin hoitotuloksiin pääsemiseksi on myös muu osa hoitoa – muun muassa anestesia, tehohoito ja lääkehoito – räätälöitävä kullekin potilaalle parhaiten sopivaksi.