Suomalaisten D-vitamiinitasot kohenivat kymmenessä vuodessa

1.6.2018
Suomalaisten keskimääräiset D-vitamiinitasot ovat 2000-luvun aikana nousseet huomattavasti. Vuonna 2011 yli 90 prosentilla suomalaisista aikuisista D-vitamiinitaso oli riittävä, osoittaa tuore väitöstutkimus. Matalan D-vitamiinitason yhteydestä masennuksen ja lihavuuden riskiin ei tutkimuksessa saatu yksiselitteistä näyttöä.

D-vitamiini on välttämätön luuston terveydelle. Viime vuosikymmeninä on esitetty, että D-vitamiinilla saattaa olla myös muita terveyttä edistäviä vaikutuksia. Suomalaisväestön D-vitamiinitasot olivat matalia vielä 2000-luvun alussa, ja niitä pyrittiin parantamaan 2000-luvun aikana ravitsemuspoliittisin päätöksin, kuten suosittelemalla nestemäisten maitotuotteiden ja ravintorasvojen täydentämistä D-vitamiinilla.

Väitöstyössään TtM Tuija Jääskeläinen tutki suomalaisen aikuisväestön D-vitamiinitasoja ja niissä tapahtuneita muutoksia vuosien 2000 ja 2011 välillä, ja hän selvitti myös D-vitamiinitasoihin yhteydessä olevia sosiodemografisia tekijöitä sekä elintapoihin ja metaboliseen terveyteen liittyviä tekijöitä. Lisäksi tutkittiin, ovatko elimistön matalat D-vitamiinitasot yhteydessä masennuksen esiintyvyyteen ja ennustavatko ne painonnousua tai vyötärönympäryksen kasvua 11 vuoden seurannan aikana.

Vuonna 2000 yli puolella suomalaisista D-vitamiinitaso oli alle 50 nmol/l, jota pidetään yleisesti riittämättömänä. Suomalaisten D-vitamiinitasot nousivat huomattavasti 2000-luvun aikana, ja vuonna 2011 D-vitamiinitaso oli riittävä yli 90 prosentilla väestöstä.

– D-vitamiinitasojen nousu selittyy elintarvikkeiden D-vitamiinitäydentämisellä sekä lisääntyneellä D-vitamiinilisien käytöllä, mutta myös muut tekijät ovat saattaneet myötävaikuttaa nousuun, Jääskeläinen sanoo ja lisää:  

– D-vitamiinitason nousu osoittaa ravitsemuspoliittisten päätösten olleen kansanterveyden näkökulmasta onnistuneita.

Riittävän D-vitamiinitason voi saavuttaa ilman vitamiinilisiä

Tutkimuksessa osoitettiin, että mikäli nestemäisiä maitotuotteita ja kasviöljypohjaisia ravintorasvoja kulutetaan päivittäin sekä kalaa vähintään kaksi kertaa viikossa, riittävä D-vitamiinitaso on mahdollista saavuttaa ilman D-vitamiinilisien käyttöä.

Terveellisiä elintapoja noudattavilla D-vitamiinitasot olivat keskimäärin suuremmat kuin niitä noudattamattomilla. Miehillä matalat D-vitamiinitasot olivat yhteydessä suurempaan masennushäiriön esiintyvyyteen poikkileikkaustilanteessa ja ennustivat vyötärönympäryksen kasvua, mutta eivät painonnousua seurannan aikana. Naisilla D-vitamiinitasojen ei havaittu olevan yhteydessä masennushäiriön esiintyvyyteen eikä painonnousuun tai vyötärönympäryksen kasvuun.

– Tutkimuksen tulokset eivät yksiselitteisesti vahvista hypoteeseja siitä, että matala D-vitamiinitaso on yhteydessä masennuksen tai lihavuuden riskiin. On kuitenkin mahdollista, että matala D-vitamiinitaso lisää vyötärölihavuuden riskiä erityisesti miehillä, mutta yhteyden taustalla saattavat olla myös muut tekijät, Jääskeläinen toteaa.

Tutkimus perustui suomalaista aikuisväestöä edustavien Terveys 2000 -tutkimuksen (n=8028) ja sen seurantatutkimuksen, Terveys 2011 -tutkimuksen (n=7964), 30 vuotta täyttäneiden otoksiin, joissa kerättiin terveystarkastusten, haastatteluiden ja kyselyiden avulla monipuolisesti tietoa terveydestä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä. Elimistön D-vitamiinitason mittarina käytettiin seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuutta (S-25(OH)D). Ruoankäyttöä arvioitiin validoidun frekvenssityyppisen ruoankäyttökyselyn avulla. Masennushäiriö määritettiin mielenterveyshaastattelun (CIDI, Composite International Diagnostic Interview) perusteella ja masennusoireet BDI-kyselyn (Beck Depression Inventory) avulla. Tilastolliset analyysit perustuivat lineaarisiin ja logistisiin regressiomalleihin, joissa huomioitiin mahdolliset sekoittavat tekijät.

TtM Tuija Jääskeläinen väittelee 7.6.2018 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Public Health Importance of Vitamin D - Results from the Population-based Health 2000/2011 Survey". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Yliopiston päärakennus, Auditorium XII, Unioninkatu 34. Vastaväittäjänä on dosentti Sari Voutilainen, Itä-Suomen yliopisto, ja kustoksena on professori Minna Kaila. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/235243

Väittelijän yhteystiedot: tuija.jaaskelainen@thl.fi

Lue lisää aiheesta: Terveys