Senkin psykopaatti

15.7.2014
Tekstiviesti- ja keskustelupalstoilla psykopaatti-leimoja isketään suruttomasti kaikkiin hankaliin lähimmäisiin ja ilkeisiin ihmisiin. Tosiasiassa psykopaatteja on vain noin yksi prosentti väestöstä, kertoo professori Nina Lindberg.

Psykopatia on luonnehäiriö, joka ei kuulu viralliseen tautiluokitukseen. Sen keskeisimmät piirteet ovat tunnekylmyys, lipevyys ja pinnallinen viehätysvoima, vahva omanarvontunto, patologinen valehtelu ja manipulointi.  Antisosiaalinen käyttäytyminen liittyy psykopatiaan usein, mutta ei aina.

– Meissä kaikissa on jonkin verran psykopatiaan liittyviä persoonallisuuden piirteitä, ja kohtuullisessa määrin niistä voi olla hyötyäkin, sanoo Helsingin yliopiston oikeuspsykiatrian professori Nina Lindberg.

Psykopatia on yksi tärkeä rikollista käyttäytymistä selittävä tekijä, ja eri maissa tehtyjen tutkimusten perusteella 15- 20 prosenttia kaikista vangeista voidaan luokitella psykopaateiksi. Erityisen paljon psykopaatteja on seksuaalirikollisten ja vakavien väkivaltarikosten tekijöiden joukossa. Psykopatia liittyy usein suunnitelmalliseen väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Puhutaan myös valkokauluspsykopatiasta. Psykopaattiset ominaisuudet voivat olla jopa menestystekijöitä organisaatioissa, joissa toimintaympäristö suosii häikäilemättömyyttä ja itsekeskeisyyttä.

Ilmiönä psykopatia on tunnettu pitkään. Yhdysvaltalainen Benjamin Rush pohti jo 1700-luvulla ”moraalista hulluutta”, joka pitkälti vastasi nykyistä psykopatian käsitettä. Psykopatian luonne neurobiologisena kehityshäiriönä on kuitenkin alkanut hahmottua vasta viime vuosina.

Pahuus piilee biologiassa?

Psykopatiaan liittyy aivojen rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeavuuksia. Erityisesti näitä esiintyy alueilla, joilla on tärkeä rooli tunteiden ja impulssien käsittelyssä, moraalisessa järkeilyssä ja empatian prosessoinnissa.  Poikkeavuudet voidaan havaita jo lapsilla.

Stressihormonina tunnetun kortisolin taso on psykopaateilla poikkeuksellisen matala.

Psykopatiaan liittyy myös autonomisen hermoston alentunut vireystila, mikä ilmenee normaalia hitaampana leposykkeenä ja poikkeavana ihon sähkönjohtamiskykynä. Edes jännittävissä ja pelottavissa tilanteissa psykopaatin syke ei nouse eikä hiki kihoa otsalle. Normaalin vireystilan säilyttämiseksi psykopaatti tarvitsee tavallista voimakkaampaa ja jatkuvaa stimulaatiota.

– Psykopaatti reagoi ärsykkeisiin toisin kuin keskivertoihminen, ja hänen tunnekokemuksensa on erilainen. Tämä selittää osittain sitäkin, miksi nämä henkilöt voivat tehdä hyvin julmia ja sadistisia väkivallantekoja, Lindberg sanoo.

Rakkaus ratkaisee?

Psykopatian juuret juontavat geeneihin, mutta sen kehittymiseen vaikuttavat myös ympäristötekijät. Tunnettuja riskitekijöitä ovat varhaislapsuudessa koettu kaltoin kohtelu sekä varhainen ero vanhemmista.

– Uusimmat tutkimukset osoittavat, että psykopatian kehittymistä voidaan ehkäistä psykososiaalisin keinoin, jos tilanteeseen päästään puuttumaan riittävän varhain, Lindberg sanoo.

Lapset, joilla on tunnekylmän persoonallisuuden piirteitä, tarvitsevat erityisen paljon myönteistä huomiota ja palkitsemista sekä tukea sosiaalisten taitojen oppimisessa ja toisten ihmisten tunteiden ymmärtämisessä.

Ongelma on se, että riskilapset pitäisi tunnistaa viimeistään leikki-iässä. Lindberg myöntää, että ajatus lasten ”psykopatiaseulonnasta” voi tuntua pelottavalta. Kukaan ei halua leimata psykopaatiksi lasta, jonka persoonallisuus on vasta kehittymässä.

Toisaalta tiedetään, että tunnekylmyys on hyvin pysyvä ominaisuus, jos asialle ei tehdä mitään. Tiedetään myös, että tunnekylmät piirteet ennustavat vakavia käytöshäiriöitä, vaikeuksia kaverisuhteissa, heikkoa koulumenestystä, varhaisia ja vaikeita päihdeongelmia ja nuorisorikollisuutta. On myös havaittu, että lasten- ja nuorisopsykiatrian perinteiset hoitomuodot eivät tehoa näihin lapsiin ja nuoriin.

– Apua nämä lapset tarvitsisivat, Lindberg sanoo.

– Mielestäni lastenpsykiatrien pitäisi kehittää neuvolakäyttöön soveltuva menetelmä tunnekylmyyden tunnistamiseksi, ja tämä voisi kuulua osana lapsen fyysisen ja psyykkisen kehityksen seurantaan. Mitään diagnoosia tai leimaa lapseen ei tällä lyötäisi, mutta tarvittaessa lapsi ja perhe saisivat erityistä tukea.

Lue lisää aiheesta: Terveys