Pitkittyneen epileptisen kohtauksen hoitoketjussa liikaa viiveitä

2.5.2018
Pitkittyneestä epileptisestä kohtauksesta (SE) kärsivän potilaan hoitoketju takertelee, ja hoidon viiveet vaikuttavat potilaan ennusteeseen, osoitti LL Leena Kämpin aiheesta tekemä väitöstutkimus. Viime vuosien aikana hoitoketjua on Helsingin alueella tehostettu.

Pitkittynyt epileptinen kohtaus eli status epilepticus (SE), on hengenvaarallinen hätätila, johon tehokkaastikin hoidettuna liittyy kuolleisuutta ja sairastavuutta. Kohtauksen kesto on yhteydessä huonoon ennusteeseen, ja hoitosuositusten mukaan SE tulisikin hoitaa mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.

Tutkimustietoa pitkittyneen epileptisen kohtauksen hoidon viiveistä ja hoitosuositusten toteutumisesta sekä näiden vaikutuksesta ennusteeseen on kuitenkin ollut erittäin vähän. LL Leena Kämppi on selvittänyt väitöstyössään SE:n hoitoon liittyviä viiveitä ja viiveisiin vaikuttavia tekijöitä hoitoketjun eri vaiheissa. Lisäksi hän tarkasteli viiveiden vaikutusta potilaan ennusteeseen ja selvitti, mitkä olivat tältä kannalta merkittävimmät tekijät.

Tutkimusaineistona oli Helsingin yliopistollisessa sairaalassa kahden vuoden aikana hoidettujen aikuisten SE-potilaiden potilastiedot; potilaita oli yhteensä 82. Helsingin alueella ja Suomessa käytössä olevat ensihoidon valmiudet, kuten lääkäriyksikkö, mahdollistivat erilaisten ryhmien vertailun merkittävien tekijöiden löytämiseksi.

Tulokset osoittivat, että viiveet SE:n hoidossa olivat pitkiä ja ylittivät selvästi kansainvälisten hoitosuositusten asettamat rajat, vaikkakaan eivät poikenneet kansainvälisesti julkaistujen viiveiden tasosta. Lääkehoitoihin, diagnostiikkaan ja hoitopaikan valintaan liittyvillä viiveillä oli merkittävä vaikutus SE-potilaiden kuolleisuuteen ja toipumisennusteeseen. Mitä nopeammin potilas hoidettiin, sitä parempi hänen ennusteensa oli siinä vaiheessa, kun sairaalahoito päättyi.

– Useat eri viiveet, erityisesti hoitoketjun alkupäässä, vaikuttivat merkittävästi potilaan ennusteeseen. Tulokset korostavat sitä, että potilaan ennusteen parantamiseksi hoitoketjun jokaisen osan tulee toimia parhaalla mahdollisella tavalla, Kämppi sanoo.

Tutkimuksen perusteella pitkittyneen epileptisen kohtauksen hoitoketju ei toiminut hyväksyttävällä tavalla.

– Hoitoketjussa oli liikaa viiveitä, Kämppi sanoo suoraan.

Korjaustarpeita on erityisesti hoitoketjun alkupäässä. Kämpin mukaan lääkäriyksikkö tai koulutettu hoitoyksikkö olisi hyvä hälyttää paikalle heti, jos potilaalla epäillään pitkittynyttä epileptistä kohtausta: silloin kaikki tarvittavat lääkitys- ja muut hoitotoimenpiteet voitaisiin tehdä jo ennen kuin potilas saapuu sairaalaan.

– Olisi erityisen tärkeää, että potilaalle voitaisiin jo ensihoidossa antaa tarvittaessa myös toisen linjan lääkehoito, Kämppi sanoo.

– Muutaman viime vuoden aikana Helsingin alueella onkin tehty jo joitain hoitoketjun toimintaa tehostavia muutoksia, ja myös toisen linjan lääkehoidon antaminen potilaalle ensihoidossa on nykyään mahdollista.

SE-potilaat tulisi kuljettaa sairaalaan, jossa on tarjolla riittävät ympärivuorokautiset diagnosointimahdollisuudet ja neurologista erityisosaamista, Kämppi toteaa.

Suomessa ensihoidon hälytykseen johtavien pitkittyneiden epileptisten kohtauksien ilmaantuvuus on noin 340 / 100 000 ja sairaalahoitoon johtavien kohtausten ilmaantuvuus noin 20 / 100 000.

LL Leena Kämppi väittelee 4.5.2018 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Delays in the treatment of status epilepticus - effect on outcome" (Status epilepticuksen hoidon viiveet - vaikutus ennusteeseen). Väitöstilaisuus järjestetään Helsingin yliopiston päärakennuksessa, sali 13, Fabianinkatu 33. Vastaväittäjänä on professori Jukka Peltola, Tampereen yliopistosta, ja kustoksena on professori Pentti Tienari. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/234077

Väittelijän yhteystiedot:
leena.kamppi@hus.fi

Lue lisää aiheesta: Terveys