Onko kuumeesta hyötyä?

Kuume on tuttu kokemus useimmille meistä. Samalla se on arvoitus, jopa lääketieteelle.

— Tuskinpa kuume olisi säilynyt evoluutiossa, ellei sillä olisi mitään merkitystä. Luultavasti se saa immuunijärjestelmän toimimaan paremmin. Täysin varmuudella kukaan ei silti tiedä, miksi kuume nousee, sanoo professori Bruce Beutler Texasin yliopistosta.

Luontaista immuniteettia tutkiva Beutler palkittiin lääketieteen Nobelin palkinnolla vuonna 2011. Hän vieraili Helsingissä Yrjö Jahnssonin säätiön symposiumissa.

Vanha kansa uskoi kuumeen polttavan taudin pois. Niinpä kuumetta ei välttämättä yritetty lievittää, jotta se toimisi luonnollisena ”lääkkeenä” potilaalle.

— On epämukavaa olla kuumeessa, eikä siitä useimmissa sairauksissa ole merkittävää hyötyä. Niihinkin tauteihin, joihin kuume tepsii, antibiootit purevat paremmin, Beutler huomauttaa.

SYÖJÄSOLUT TE­HOS­TUVAT 

Käsitys kuumeen synnystä on muuttunut viime vuosina. Noin kymmenen vuotta sitten löydettiin inflammasomi, solunsisäinen proteiiniryhmä, joka aktivoituu havaitessaan vieraita tai epäilyttäviä aineksia. Se lähettää välittäjäaineita valmistamaan elimistön taisteluun tunkeutujia vastaan.

Yksi näistä välittäjäaineista on viestimolekyyli interleukiini 1 beta, joka menee lämpökeskukseen nostamaan kehon lämpötilaa. Se myös käskee maksaa valmistamaan tulehdusta sääteleviä ja vaurioalueita tunnistavia proteiineja, muun muassa verikokeista tuttuja CRP:itä. Samaan aikaan tulehtunut alue houkuttelee torjuntatoimiin erilaisia valkosoluja.

Lämpö saa valkosolut liikkumaan nopeammin ja syöjäsolut syömään mikrobeja tehokkaammin. Kuume myös väsyttää ja pitää sairastuneen levossa, jotta hän ei tuhlaa sairauden taltuttamiseen tarvittavaa energiaa.

— Se on viesti koko elimistölle siitä, että nyt on hätätilanne, eikä hätätilanteessa sovi juoksennella, selventää Helsingin yliopiston immunologian professori Seppo Meri.

38 AS­TETTA

Lääkärille kuume on merkki elimistön puolustuksen heräämisestä.

— Kuume on ikivanha reaktio, ja se on edelleen nopein ja varmin tulehduksen ilmaisija, kertoo osastonylilääkäri Veli-Jukka Anttila Hyksin infektiosairauksien klinikalta.

Kuumetta voi kyllä joskus olla ilman tulehdusta tai tulehdus ilman kuumetta, mutta laboratoriokokeilla mitattavat tulehdusproteiinit eivät ole sen luotettavampia. Ja kuumeen selvittämiseen riittää pelkkä kuumemittari.

Infektiosairauksien klinikalla hoidetaan monenlaisia vakavia tulehduksia. Tyypillisiä erittäin korkean kuumeen nostattajia ovat malaria ja influenssa. Haastattelupäivänä klinikalla varauduttiin mahdollisten ebolapotilaiden tuloon.

— Kuume on täällä aivan arkipäivää, mutta harvoin tulemme pohdiskelleeksi sen syntyjä syviä, Anttila toteaa.

Kuumeen alentaminen kuumelääkkeillä ei sen enempää hidasta kuin nopeuta parantumista. Tapana on laskea yli 38 asteen kuume, sillä se alkaa rassata elimistöä ja potilaan yleisvointi heikkenee.

Kuume on tehnyt tehtävänsä, kun se on aktivoinut immuunijärjestelmän. Sen merkitys näkyy silloin, kun kuume ei nouse. Joskus ihmisellä saattaa olla hengenvaarallinen tulehdus, muttei kuumetta. Usein potilaalla on ollut kortisonilääkitys, joka on estänyt kuumeen nousun. Ennuste on monesti huono.

— Onko kyse kuumeen puuttumisesta vai siitä, että tilanne pääsee liian pahaksi, ennen kuin tulehdus huomataan, pohtii Anttila.

BAK­TEERI IN­NOS­TUU

Pitkään jatkuva kuume on riski, sillä se yllyttää joitakin bakteereja. Lämmössä ne alkavat kasvattaa suojakapselia, joka tekee niistä hankalammin tuhottavia.

— Bakteerit haistavat tilaisuutensa, kun elimistö torjuu kuumeella virusta, Seppo Meri kuvailee.

Esimerkiksi nielussa elelevät meningokokkibakteerit innostuvat lämpötilan noususta ja saattavat aiheuttaa aivokalvontulehduksen. On tavallista, että virusinfektiota seuraa jälkitauti. Elimistö onnistuu yleensä torjumaan viruksen, mutta sitä seuraava bakteeritulehdus voi olla vakavampi juttu.

— Jos esimerkiksi influenssan jälkeen kuume nousee uudestaan, se on usein merkki keuhkokuumeesta tai muusta antibioottia vaativasta jälkitaudista, sanoo Veli-Jukka Anttila.

Kuumepotilaan pitää levätä ja juoda runsaasti vettä, sillä kuume lisää hikoilua. Lapsilla melko tavalliset kuumekouristukset on tärkeä hoitaa lääkityksellä. Niiden kanssa kannattaa olla valppaana, sillä kuume saattaa nousta parissa minuutissa korkeaksi.

Anttilan omista pojista kahdella oli pienenä kouristuksia.

— Kyllä siinä oppi, ettei minnekään kannattanut lähteä ilman kuume- ja kouristuslääkkeitä.

KUMPAA TYYPPIÄ? 

Kuumeen nousuun vaikuttavat monet asiat. Jotkut mikrobit aiheuttavat kuumeen herkemmin kuin toiset. Toisaalta ihmisillä on erilaisia, geneettisiä tapoja reagoida mikrobeihin. Sekin vaikuttaa, onko taudinaiheuttaja tuttu. Elimistöllä saattaa jo olla sitä vastaan hankittua immuniteettia.

Osa ihmisistä nostaa herkästi kovan kuumeen törmätessään mikrobeihin. Heidän puolustusjärjestelmänsä nojaa tappajasoluihin ja välittäjäaineisiin.

Toiset taas puolustautuvat pääasiassa vasta-aineiden avulla, eivätkä juuri koskaan ole kuumeessa. Molemmissa tavoissa on hyvät ja huonot puolensa. Kuumealttiit ihmiset torjuvat tehokkaasti tulehduksia. Kääntöpuolena on alttius myös kihdille, 1-tyypin diabetekselle, nivelreumalle ja ms-taudille.

Vasta-aineisiin luottavat puolestaan kärsivät usein allergioista.

— Itse olen vasta-ainetyyppiä. Olen viimeksi ollut kuumeessa lapsena tuhkarokossa, kertoo Meri.

SAIR­AUDEN MIT­TAPUU

Virallisena ”sairauden rajana” pidetään usein sitä, että kuume on yli 37,5 astetta. Silloin saa jäädä pois koulusta ja töistä. Mutta onko kuumerajassa järkeä, jos ihmisten tavat reagoida kuumeella vaihtelevat niin paljon?

Sen enempää Seppo Meri kuin Veli-Jukka Anttilakaan eivät pidä yksittäiseen mittarilukemaan tuijottamista kovin fiksuna.

— Potilaan vointi ratkaisee. Virustauteja ei kannata mennä tartuttamaan muihin, vaikka ei olisikaan kovaa kuumetta, Anttila muistuttaa.

— Jos on kuumetta, se on yleensä merkki sairaudesta. Mutta kuumeen puuttuminen ei tarkoita, ettei olisi sairas, Meri summaa.

Juttu on ilmestynyt Yliopisto-lehdessä 9/2014