Useimpia ihmisiä anestesia vähintään jännittää.
– Anestesia on tietysti sangen harvoin omalle kohdalle osuva asia. Varauksellinen suhtautuminen on ihan ymmärrettävää ja järkevääkin, Helsingin yliopiston dosentti, ylilääkäri Anne Vakkuri rauhoittelee.
Anestesialla tarkoitetaan kipuaistimuksen poistoa lääketieteellisen toimenpiteen ajaksi joko nukuttamalla tai puuduttamalla. Yleisanestesialla tarkoitetaan nukuttamista, jonka vanha lääketieteellinen nimitys on narkoosi.
Mitä aivoissa tapahtuu nukutuksen aikana? Entä miten nukutetun ihmisen aivotoiminnot poikkeavat verrattuna syvään uneen?
– Vastauksia kysymyksiin ei vielä tunneta kovin hyvin, Vakkuri myöntää.
Aivosähkökäyrä kertoo
Keskeisessä roolissa valveen, unen ja tajunnan säätelyssä on talamuksen, hypotalamuksen, aivokuoren alueiden sekä aivoverkoston eli formatio reticularisin rytmitetty yhteistoiminta. Formatio reticularis on aivorungon läpi ulottuva hermosolujen ja hermosyiden verkko, joka osallistuu muun muassa uni-valverytmin säätelyyn. Yleisanestesian syvyyttä voidaan mitata seuraamalla aivosähkökäyrää.
– Häiriöttömässä tilanteessa aivosähkökäyrän muutokset kertovat yleisanestesian syvyydestä hyvinkin tarkkaan.
Entä jos herään?
Tutkimusten mukaan enintään kaksi promillea nukutuspotilasta on hereillä jossakin vaiheessa yleisanestesiaa. Havahtuneiden potilaiden yleisin muistikuva on kuulohavainto. Potilaan aivosähkökäyrän seuraaminen entropia- tai bispektraali-indeksin avulla on tuonut apua tähän ongelmaan.
– Yksilöllisellä anestesia-aineiden annostelulla voidaan varmistaa riittävän syvä nukutus. Samoin voidaan välttää anesteettien yliannostelu, joten potilas herää nopeammin ja kokee mahdollisimman vähän jälkioireita, Vakkuri sanoo.
Lue lisää anestesiasta 28.3. ilmestyneestä Yliopisto-lehdestä.
Unesta ja nukutuksesta keskustellaan torstaina 3.4. myös Tiedekulmassa.