Losoin väitöskirjan tavoitteena oli arvioida Resilience Scale-kyselyn (RS) suomenkielisen version sekä sen lyhytversion (RS-14) käytettävyyttä lievän aivovamman tutkimuksessa sekä selvittää resilienssin ja lievästä aivovammasta toipumisen välistä yhteyttä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten aiemmin terveet aikuiset lievästä aivovammasta toipuvat.
Tutkimukseen osallistuneet lievän aivovamman saaneet potilaat ja nilkkavamman saaneet verrokkihenkilöt täyttivät itsearviointikyselyt demografisista tekijöistä, resilienssistä, lievän aivovamman oireista, väsymisestä, univaikeuksista, kivusta, posttraumaattisesta stressistä, masennusoireista ja elämänlaadusta yhden, kuuden ja kahdentoista kuukauden kuluttua vammasta. Losoi keräsi myös tiedot potilaiden työhön paluusta ja teki molemmille tutkimusryhmälle neuropsykologiset tutkimukset.
Luotettava menetelmä resilienssin arvioimiseen
Losoin tutkimuksen perusteella suomenkielistä RS-kyselyä ja sen lyhytversiota (RS-14) voidaan luotettavasti käyttää lievän aivovamman tutkimuksessa.
– Resilienssi ei ole kuitenkaan vain psykologinen, vaan myös biologinen ja sosiaalinen ilmiö. Ihmisen kykyyn sopeutua vastoinkäymisiin ei siis vaikuta vain hänen tässä tutkimuksessa selvitetty psyykkinen joustavuutensa vaan myös hänen fyysiset ominaisuutensa sekä ympäristönsä. Resilienssi ei siis ole asenne tai valinta, Losoi huomauttaa.
Väitöskirjan keskeinen tulos oli se, että resilienssi on yhteydessä lievästä aivovammasta toipumiseen. Potilailla, joilla oli korkeampi resilienssi, oli vähemmän oireita ja parempi elämänlaatu kuin niillä, joiden resilienssi oli matalampi.
Hyvä ennuste
Tutkimukseen osallistuneilla, aiemmin terveillä henkilöillä lievän aivovamman ennuste oli hyvä. Kuuden kuukauden kuluttua vammasta lievän aivovamman saaneet potilaat eivät ryhmänä eronneet tiedonkäsittelytoimintojensa, väsymisen tai psyykkisen hyvinvointinsa puolesta verrokkiryhmästä, ja 12 kuukauteen mennessä heidän lievän aivovamman oireidensa ja elämänlaatunsa taso vastasi verrokkeja. Lähes kaikki lievän aivovamman saaneet potilaat (96 %) palasivat töihin/normaaleihin toimintoihinsa vuoden kuluessa vammasta.
– Tutkimukseemme osallistui vain henkilöitä, jotka olivat ennen vammaa terveitä, eli heillä ei ollut esimerkiksi aiempia aivovammoja tai muita neurologisia sairauksia, runsasta alkoholin käyttöä tai aiempia psyykkisiä ongelmia. Tuloksemme eivät täten ole yleistettävissä kaikkiin potilaisiin, joilla on diagnosoitu lievä aivovamma.
Potilailla, jotka raportoivat pitkäkestoisia lieviä aivovamman oireita vielä vuoden päästä vammasta, ei todettu olleen vakavampia vammoja kuin niillä, joilla pitkäkestoisia oireita ei ollut. Suurella osalla pitkäkestoisia oireita kokeneista potilaista oli toipumisen alkuvaiheessa psykologisia riskitekijöitä (masennusta, mahdollista posttraumaattista stressiä ja/tai matala resilienssi), joihin voitaisiin vaikuttaa alkuvaiheen hoidolla.
– Psyykkisten tekijöiden huomioiminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei vammaa olisi tapahtunut. Psyykkiset oireet voivat olla myös aivovamman suoraan aiheuttamia tai reaktiota esimerkiksi traumatisoivaan vammatapahtumaan, Losoi huomauttaa.
Losoin väitöstutkimus korostaa psykologisten tekijöiden merkitystä oireista toipumisessa. Psykologiset tekijät on huomioitava lievien aivovammojen alkuvaiheen hoidossa ja pitkittyneiden oireiden jatkokuntoutuksessa.
– Voi olla mahdotonta, ja usein potilaan kannalta hyödytöntäkin erotella sitä, onko oireiden yksiselitteinen syy lievän aivovamman jälkeen psykologinen vai biologinen. Usein se voi olla kumpaakin. Potilaille, joilla on oireita, on keskeistä tarjota hoitoa ja kuntoutusta, oli oireiden syy tai niitä ylläpitävä tekijä mikä tahansa, Losoi korostaa.
Losoi tuo myös esille, että esimerkiksi kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmillä voidaan kehittää resilienssiä ja täten mahdollisesti tukea lievästä aivovammasta toipumista.
Heidi Losoi väittelee 4.12. Helsingin yliopistossa psykologian alaan kuuluvasta aiheesta Resilience and recovery from mild traumatic brain injury. Väitöstilaisuus järjestetään klo 12:00 käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa Athena-rakennuksen auditoriossa 107 (Siltavuorenpenger 3A).
Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa osoitteessa: URN:ISBN:978-951-51-1697-0
Väittelijän yhteystiedot:
s-posti heidi.losoi@gmail.com
Heidi Losoi on suorittanut psykologian lisensiaatin ja neuropsykologian erikoispsykologin tutkinnot Helsingin yliopistossa. Hän työskentelee neuropsykologina Tampereen yliopistollisen sairaalan neurokirurgian yksikössä.