Lasten kielenhäiriöiden tutkimuskäytänteitä kehitettävä – tällä hetkellä alidiagnosointi mahdollista

Lasten kielenkehityksen häiriöt ovat yleinen syy tukitoimiin terveyspalveluissa ja kouluissa. Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan on kuitenkin mahdollista, että osa lapsista, joilla on kielellistä erityisvaikeutta, jää ilman diagnoosia Suomessa.

Kielellinen erityisvaikeus diagnosoidaan Suomessa WHO:n kansainvälisen tautiluokitusjärjestelmän mukaisesti, mutta diagnosointikriteerit ja terminologia eivät ole kansainvälisesti yksiselitteisiä, toteaa filosofian maisteri Sinikka Hannus tuoreessa Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan.

– ­Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että lapsuuden kielellinen erityisvaikeus vaikuttaa vielä aikuisiässä ja siihen voi liittyä myös laajempia kuin pelkästään kieleen liittyviä vaikeuksia. Kielellisestä erityisvaikeudesta Suomen palvelujärjestelmissä on kuitenkin kerätty vain vähän tietoa, Hannus sanoo.

Hänen väitöstutkimuksessaan tarkasteltiin kielellistä erityisvaikeutta perusterveydenhuollon puheterapeuttien työssä. Tutkimukseen osallistuivat kaikki suomea äidinkielenään puhuvat vuosina 1998 ja 1999 syntyneet vantaalaislapset, jotka olivat saaneet erikoissairaanhoidon kielellisen erityisvaikeuden diagnoosin F80.1 tai F80.2 ja heidän vertaisparinsa.

Tutkimuksessa havaittiin, että kielellisen erityisvaikeuden esiintyvyys jäi kauaksi kansainvälisesti raportoidusta esiintyvyydestä, vaikka se 11 vuoden tarkastelujaksolla lisääntyikin.

– Alhainen esiintyvyys viittaa kielellisen erityisvaikeuden alidiagnosoinnin mahdollisuuteen, Hannus toteaa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin puheterapeuttien testien käyttöä sekä verrattiin kielellisen erityisvaikeusdiagnoosin saaneiden ja heidän verrokkiryhmänsä suoriutumista näistä testeistä.

Tutkimuksen mukaan testit, jotka erottelivat kielihäiriöiset lapset verrokeista parhaiten, olivat pääosin samoja, joihin puheterapeutit luottivat eniten ja joita he käyttivät eniten. Puheterapeutit kuitenkin käyttivät testejä arvioimaan myös muita kielellisiä osa-alueita kuin mihin ne alun perin on tarkoitettu.

Lisäksi tutkimuksessa verrattiin lasten kotiajan käyttöä. Siinä havaitut erot lasten välillä liittyivät enemmän kielellisen erityisvaikeusdiagnoosin saaneiden lasten toiminnan ohjauksen vaikeuteen kuin kielellisiin ongelmiin.

– Kielellisen erityisvaikeuden tutkimuskäytänteiden yhdenmukaistaminen ja niiden kehittäminen ovat tarpeen. Tutkijoiden ja kliinistä työtä tekevien puheterapeuttien osaamisen yhdistäminen saattaa hyödyttää kielihäiriöistä lasta parhaiten, Hannus summaa.

FM Sinikka Hannus väittelee 23.3.2018 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Children with specific language impairment in primary health care – tests, assessment, prevalence and home activities. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Metsätalo, sali 1, Unioninkatu 40. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot: sinikka.hannus@helsinki.fi

Lue lisää aiheesta: Terveys