Suomessa työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen pääsyyt ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä mielenterveysongelmat; nämä ryhmät yhdessä kattavat kaksi kolmasosaa työkyvyttömyyseläkkeistä.
Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää vain lääkärin toteaman sairauden ja merkittävästi alentuneen työkyvyn perusteella eikä kipu sellaisenaan riitä eläkkeen perusteeksi. Sen vuoksi kivun merkityksestä eläkkeelle hakeutumisessa ei ole ollut luotettavaa tietoa.
– Kuitenkin kipu on monissa sairauksissa - erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksissa – hallitseva elementti ja usein se tekijä, joka eniten haittaa työssä käymistä. Sen vuoksi halusimme selvittää, mikä on kivun todellinen merkitys työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutumisessa, kertoo tutkija Peppiina Saastamoinen.
Tutkimuksessa eläkkeelle jääneitä tarkasteltiin kolmena ryhmänä sen mukaan, oliko eläkepäätöksen perusteena tuki- ja liikuntaelinsairaus, mielenterveyden häiriö vai jokin muu pitkäkestoinen sairaus. Kaikkiaan tutkimuksessa oli mukana 6 258 Helsingin kaupungin yli 40-vuotiasta työntekijää, jotka olivat osallistuneet Helsinki Health Study tutkimukseen vuosina 2000-2002. Noin kahdeksan vuotta kestäneen rekisteriseurannan aikana 594 henkilöä jäi työkyvyttömyyseläkkeelle.
– Tulosten mukaan kroonisella kivulla oli selvä ja itsenäinen yhteys eläkkeelle jäämiseen – tämä yhteys säilyi, vaikka huomioitiin mahdollisimman kattavasti muut tekijät, joiden tiedetään vaikuttavan työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutumiseen ja kivun kokemiseen, kuten pitkäkestoiset sairaudet, työolosuhteet ja ammattiasema, Saastamoinen kertoo.
Erityisen vahvana kivun vaikutus näkyi tuki- ja liikuntaelinsyistä eläkkeelle jääneillä, mutta yhteys oli merkittävä myös mielenterveyssyistä eläkkeelle jääneillä.
Myös akuutilla kivulla näytti olevan jonkin verran merkitystä eläkkeelle siirtymiseen, mutta huomattavasti vähemmän kuin kroonisella kivulla.
– Näyttää siltä, että kipuongelmien ennaltaehkäisy ja hyvä kivunhoito voisivat estää monta työkyvyttömyyseläkkeelle päätymistä, Saastamoinen sanoo.