Nuoret, korkeakoulussa opiskelevat naiset ovat parisuhdeväkivallan suurin riskiryhmä. Yli neljänneksellä kyselytutkimukseen vastanneista akateemisista naisista on siitä henkilökohtaista kokemusta.

Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan  27 prosenttia korkeakoulutetuista naisista on kokenut parisuhdeväkivaltaa. Tutkimuksessa parisuhdeväkivallaksi määritettiin fyysinen, henkinen, seksuaalinen, sosiaalinen ja taloudellinen väkivalta.

Vuosikymmenen takaisessa kansallisessa tutkimuksessa suomalaisnaisista joka viides oli kokenut parisuhdeväkivaltaa.

Euroopan komission Domestic Violence Met by Educated Women -hankkeeseen liittyvä tutkimus toteutettiin sähköisellä kyselylomakkeella. Vastaajia kertyi 302, ja valtaosa heistä on maistereita ja tohtoreita. Suurin vastaajaikäryhmä on 35–44-vuotiaat.

Kyselyn tulokset analysoi teologian kandidaatti Maiju Pitkänen, joka tekee tuloksista myös pro gradu -tutkielmaa Helsingin yliopistolle, kirkkososiologian oppiaineeseen.

Yleisempää kuin uskotaan

− Olin hämmentynyt siitä, että nuoret korkeakoulussa opiskelevat naiset ovat suurinta riskiryhmää kokemaan parisuhdeväkivaltaa, Pitkänen toteaa.

− Samaan ryhmäänhän kuulun itsekin.

Myös naisten paneutuminen avovastauksiin hämmästytti.

− Vastaajilla oli selvästi halu kertoa kokemuksistaan.

− Lisäksi minut yllätti, kuinka raakaa ja monimuotoista väkivalta on. Aiemmasta tutkimuksesta tiesin, että väkivallan henkiset seuraukset ovat usein paljon vaikeampia kuin fyysiset. Naisten vastauksista selvisi, että henkiset seuraukset voivat kestää vuosikausia ja traumatisoida monella tapaa. Itsetunto ei palaa, työkyky saattaa mennä masennuksen vuoksi ja pelko jää − ihmisiä ja etenkin miehiä kohtaan.

Itsetunto ja työkyky voivat mennä — ja pelko jää.

− Haastavinta tutkimuksen teossa oli pitää etäisyys aineistoon. Naisten kirjoitukset nostivat välillä vedet silmiin ja heidän kertomansa järkyttävätkin asiat pyörivät mielessä, Pitkänen sanoo.

Nimittelyä, potkuja ja seksiin pakottamista

Tutkimuksessa esiin tulleista henkisen väkivallan muodoista yleisimpiä olivat nimittely, väkivallalla pelottelu sekä mustasukkaisuus.

Fyysisen väkivallan tekoina korostuivat liikkumisen estäminen ja kiinni tarttuminen sekä läimäisy. Lisäksi joka kolmas parisuhdeväkivallan uhri oli painostettu, pakotettu tai yritetty pakottaa seksuaaliseen kanssakäymiseen.

Yleisintä sosiaalista väkivaltaa oli miehen yritys estää naista puhumasta muiden miesten kanssa sekä  naisen tekemisiä ja aikatauluja koskevat kuulustelut.

Taloudellinen kontrolloiminen kohdistuu selvästi yleisimmin korkeakoulutettuihin naisiin.

− Verratessa tuloksia aiempaan suomalaiseen tutkimukseen erona oli myös se, että kumppanin käyttämä taloudellinen kontrolli on huomattavan paljon yleisempää juuri korkeakoulutettujen naisten parissa, Pitkänen kertoo.

Kyselyhetkellä väkivaltaisessa suhteessa oli kuusi prosenttia vastaajista ja aiemmin väkivaltaisessa suhteessa oli ollut vastaajista reilu viidennes.

Vaiettu aihe esiin

Tutkimustulosten mukaan naiset hakevat vain harvoin apua. Yleisimmät syyt vaikenemiseen ovat häpeä, pelko kostosta sekä tunne siitä, että tapaus ei ollut tarpeeksi vakava.

− Eniten apua haettiin ystävältä, sukulaiselta, perheenjäseneltä ja lääkäriltä. Tyytyväisimpiä naiset olivat turvakodista ja oikeusaputoimistosta saamaansa apuun, Pitkänen sanoo.

Naiset uskaltavat tai kehtaavat hakea apua vain harvoin.

Paras keino vähentää parisuhdeväkivaltaa olisi Pitkäsen mukaan saada asialle mahdollisimman paljon julkisuutta ja puhua siitä avoimemmin.

− Väkivalta aiheuttaa suurta häpeää, eikä siitä silloin kerrota helposti kenellekään. Nainen luulee olevansa yksin ja usein myös syypää väkivaltaan. Asian tunnistaminen ja siitä puhuminen ovat avain siihen, että väkivaltaisesta suhteesta pääsee pois tai osaa lähteä hakemaan apua.

− Osa tutkimukseen vastanneista naisista kiittikin minua siitä, että he saivat kertoa kokemuksistaan − jotkut ensimmäistä kertaa elämässään.

Aihe kiinnostaa Pitkästä myös jatkossa.

− Toivon saavani jatkaa aiheen parissa gradun jälkeenkin. Tavoitteenani olisi vaikuttaa siihen, että parisuhdeväkivallan vähentämiseksi löydettäisiin keinoja.

Pitkäniemi on tehnyt työnsä osana Suomen Akateemisten Naisten Liiton koordinoimaa, Euroopan komission alaista Domestic Violence Met by Educated Women -hanketta, joka on vuosina 2013-2015 kartoittanut korkeakoulutettujen naisten kokemaa parisuhdeväkivaltaa viidessä Euroopan maassa. Kyselystä ja sen tuloksista vastaa yksin Maiju Pitkäneni.

Puhumatta paras – Korkeasti koulutettujen naisten kokemuksia parisuhdeväkivallasta