Kolmannes aivoverisuonipullistumista puhkeaa

Noin kolmasosa kaikista aivoverisuonen pullistumista puhkeaa kantajansa elinaikana ja aiheuttaa aivoverenvuodon, osoittaa tuore suomalaistutkimus.

Toisin kuin on oletettu, aivoverisuonipullistuman – aneurysman – koko ei sanottavasti vaikuta sen puhkeamisriskiin: ratkaisevinta on riskitekijöiden kokonaismäärä.

Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa tehty tutkimus on ainutlaatuinen maailmassa, sillä siinä on seurattu aneurysmapotilaita koko näiden elinikä, kun yleensä tämänkaltaiset seurantatutkimukset kestävät vain 1-5 vuotta.

Tutkimus on myös poikkeuksellisen kattava, kertoo neurokirurgi, dosentti Seppo Juvela.

– On epätodennäköistä, että vastaavanlaista valikoitumatonta ja elinikäistä seurantatutkimusta aneurysmista tullaan koskaan enää tekemään.

Nykyiset hoitokäytännöt perustuvat suureksi osaksi lyhyiden seurantatutkimusten tuloksiin, ja niiden perusteella pullistuman kokoa on pidetty merkittävimpänä puhkeamisriskiä ennustavana tekijänä. Niinpä pieniä aneurysmia ei aina ole katsottu aiheelliseksi hoitaa.

Stroke-lehdessä julkaistu suomalaistutkimus osoitti, että kaikista aivoverisuonipullistumista puhkeaa noin joka kolmas ja pienistäkin pullistumista joka neljäs. Erityisen korkea puhkeamisriski oli tupakoivilla naisilla, joiden aneurysma oli läpimitaltaan vähintään seitsemän millimetriä.

Yllättävintä tutkijoiden mukaan oli se, että erityisesti miehillä pullistuman koko ei vaikuttanut juuri lainkaan puhkeamisriskiin. Lisäksi tupakoimattomilla miehillä puhkeamisriski oli poikkeuksellisen pieni.

– Tämä ei tarkoita, että tupakoimattomien miesten aneurysmat eivät puhkea lainkaan, vaan sitä, että riski on paljon pienempi kuin aiemmin on luultu. Ei siis ehkä ole tarpeen lähteä aina hoitamaan vuotamatonta aneurysmaa, jos sellainen löytyy tupakoimattomalta mieheltä, jolla on lisäksi alhainen verenpaine, Juvela selventää.

Dosentti Miikka Korja HYKS:n neurokirurgian klinikasta toteaa, että luotettavaa aivoaneurysmiin liittyvää epidemiologista tutkimusta on vaikea tehdä, minkä vuoksi näinkin selvät löydökset ovat aikaisemmin jääneet havaitsematta.

– Viimeisen 10-15 vuoden aikana on syntynyt tieteellinen vääristymä, jossa hyvin rajattu tutkijajoukko on määrittänyt suunnan, johon tutkimuksessa on keskitytty. Nyt tässä on nähtävissä muutos: luotettaviin väestöpohjaisiin sekä valikoimattomiin aineistoihin perustuvat ja kliinisesti järkeenkäyvät tutkimukset ovat jälleen nosteessa, Korja sanoo.

Helsingin yliopistollinen keskussairaala on yksi aivoverisuonipullistumien johtavista hoitoyksiköistä maailmassa, ja Suomessa on vankka perinne myös niihin liittyvästä tutkimustyöstä.