Kiitollisuus kirittää Vincenzo Cerulloa kehittämään hoitoa syöpään

20.5.2019
Professori Vincenzo Cerullon idea voi mullistaa syöpähoidot.

Harva tutkija nimeää rahoitushakemuksen kirjoittamista uransa kohokohdaksi. Farmasian tutkija Vincenzo Cerullolle Euroopan tutkimusneuvosto ERC:n hakemus vuonna 2011 osoittautui kuitenkin uran käännekohdaksi. Parin sadan euron viikkobudjetilta toimineesta tutkijasta tuli miljoonayhtiön perustaja.

Näin kävi, vaikka Cerullo kertoo oikeastaan inhoavansa kirjoittamista.

— Useimmat meistä voisivat keksiä jotain uutta, jos siihen vain painostettaisiin. Siksi ERC-haun kaltainen toimeksianto voi tuottaa ihan uuden ratkaisun syöpälääkkeeksi.

Tänä vuonna biologisen lääkekehityksen professorina aloittanut Cerullo tarjoaa espressoa työhuoneellaan Viikissä. Edellinen viikko kului perheen kanssa lomalla Cerullon synnyinmaassa Italiassa. Kohta hänen pitäisi käydä laboratoriossa tapaamassa ”toista perhettään”, tutkimusryhmäänsä.

Mutta sitä ennen hän ehtii kertoa siitä, miten napolilainen farmasian opiskelija päätyi Viikkiin yrittäjäksi ja lopulta professoriksi.

Puolustukselle tukea

Cerullo muutti Suomeen vuonna 2009 ja työskenteli aluksi Akseli Hemmingin syöpätutkimusryhmässä.

Hemmingin ryhmässä Cerullo osallistui onkolyyttisiin viruksiin perustuvien syöpähoitojen kehittämiseen. Ajatuksena on muokata nuhakuumeviruksia geneettisesti niin, että ne hyökkäävät syöpäkasvainten kimppuun. Näin virukset heikentävät ja tuhoavat kasvaimen.

Kehomme puolustusjärjestelmä pyrkii tuhoamaan onkolyyttiset virukset siinä missä nuhakuumeen. Niinpä onkolyyttisiä viruksia annetaan potilaille usein silloin, kun heidän immuunijärjestelmänsä on heikentynyt syöpähoitojen takia.

Cerullo alkoi työn ohessa miettiä uutta kysymyksenasettelua. Entä jos koettaisi toimia entistä paremmin kehon immuunipuolustuksen kanssa?

Yksinkertainen välähdys

Vuoden 2011 rahoitushaussa ERC toivoi hakijoilta uusia ideoita.

Hakemusta pähkäilevällä Cerullolla välähti. Ehkä virukset voisi naamioida syöpäkasvaimella? Sitten immuunijärjestelmä yhdistäisi viruksen ja kasvaimen toisiinsa ja hyökkäisi molempia vastaan.

— Elimistömme on hyvin tehokas tunnistamaan ja tuhoamaan infektioita, muttei niinkään kasvaimia. Entä jos saisimme immuunijärjestelmän luulemaan kasvainta infektioksi?

Teknisesti Cerullon idea on helppo toteuttaa. Viruksilla on negatiivinen sähkövaraus, kun taas syövästä irrotettuihin peptidi-rihmoihin saa helposti positiivisen varauksen. Näin ne kiinnittyvät toisiinsa ilman geneettistä muokkausta.

Tekniikka on hyvin lupaavaa. Viruksiin liitettävät peptidisäikeet saa potilaan omasta kasvaimesta. Se merkitsee kullekin sairastuneelle henkilökohtaista hoitoa yksinkertaisella tavalla ja ilman suuria kustannuksia.

Kun peptidit liitetään onkolyyttisiin viruksiin, muodostuu eräänlainen kaksikärkiohjus, jossa virus ensin hyökkää kasvaimen kimppuun ja sitten immuunijärjestelmä sekä virusten että kasvaimien kimppuun.

Esimerkiksi leukemiassa menetelmästä ei olisi apua, koska virukset tulee annostella suoraan kasvaimeen: muualla elimistössä ne päätyisivät vain maksaan, joka tekisi niistä selvää. Myöskään aivokasvaimiin tekniikka ei toimi, koska virusinfektio aiheuttaa turvotusta, jolle ei ole tilaa kallon sisällä.

Mutta suurimpaan osaan syövistä hoito saattaa hyvinkin tepsiä.

Yrityksen perustajaksi

Cerullon idea sai kehuja omaperäisyydestä, mutta ERC-rahoitusta sille ei herunut.

— Minulla oli vain idea, ei vielä empiriaa tuekseni, Cerullo muistelee.

Farmasian tiedekunta tuli vastaan ja antoi 20 000 euroa alustaviin kokeisiin. Idea toimi kokeissa, ja Cerulloa neuvottiin ottamaan yhteyttä Helsingin yliopiston innovaatiopalveluihin.

— He uskoivat minuun jo ennen kuin muu tiedeyhteisö, Cerullo herkistyy.

Innovaatiopalvelujen avulla Cerullo perusti Valo Therapeutics -yhtiön. Viidessä vuodessa Valosta on kasvanut useamman miljoonan liikevaihdolla toimiva yritys. Toimitilat sijaitsevat Viikinkaarella vastapäätä Cerullon nykyistä työpaikkaa, farmasian tiedekuntaa.

Yhtiö vastaa nykyään itse omasta tutkimuksestaan. Eläintesteistä on tarkoitus päästä kliinisiin testeihin potilaiden parissa jo tänä vuonna.

— On ollut kiinnostavaa nähdä, millaisella tarmolla tutkimusta tehdään yritysmaailmassa. Yliopistossa pohditaan ja testataan, yritysmaailmassa tulos ratkaisee: hoito toimii tai ei toimi.

10 vuotta Suomessa

Nuori biokemian opiskelija innostui aikanaan tutkijanurasta professorinsa esimerkistä ja päätyi jo toisena opintovuonnaan laboratorioon.

— Aloitin työt pesemällä tutkimusvälineitä. Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset asemat tutkimusryhmässä, Carullo muistelee.

Italiasta Cerullo muutti ensin Yhdysvaltoihin ja siellä tapaamansa suomalaisen vaimonsa perässä Suomeen. Helsingin yliopistossa hän on nyt työskennellyt kymmenen vuotta.

— Itse asiassa inhoan muutosta! Haluaisin, että jokainen päivä olisi samanlainen kuin eilinen, Cerullo naurahtaa.

Kun hänelle tarjottiin muutama vuosi sitten professuuria Austinin yliopistosta Teksasista, kieltäytyminen ei ollut vaikeaa.

— Viihdyn Suomessa todella hyvin. Tämä on monella tapaa ihanneyhteiskuntani, jossa ihminen pärjää omilla ansioillaan, ilman sukulaisuussuhteita tai valtavaa varallisuutta. Yhdysvalloissa vastaavan elämänlaadun saaminen vaatisi miljoonia.

Eikö Napolissa kasvaneella ole koskaan ikävä kotimaan maisemiin, Italian herkkujen ääreen?

— Napoli on yksi maailman kauneimmista kaupungeista. Ja aina kun käyn Italiassa, yllätyn siitä, miten hyvää ruoka on, Cerullo myöntää.

Suomella on vahvuutensa: asiat toimivat ja sopimukset pitävät, Cerullo huomauttaa.

— Olen paljon enemmän innoissani Suomesta kuin useimmat suomalaiset, koska tiedän myös vaihtoehdoista.

Edes sää ei ole ongelma. Cerullo viihtyisi loputtomasti laboratoriossaan.

— Minulta on oikeastaan turha kysyä, millainen sää ulkona on. Luultavasti en ole kiinnittänyt siihen mitään huomiota.

Ihmeitä tapahtuu

Jos Valon kliiniset kokeet onnistuvat ja patentoitu hoito yleistyy, Cerullo voi vielä hyvinkin vaurastua. Hänen motivaationsa kumpuaa kuitenkin muusta kuin rikkauksien odottelusta, nimittäin kiitollisuudesta. Uusi hoitomuoto olisi kiitos yhteiskunnalle.

Cerullon oma poika sairastui syöpään yksivuotiaana.

— Oli kerrassaan kamalaa käydä pienten lasten syöpäosastolla. Sanoin kerran lääkärille, että tämän täytyy olla helvetti, Vincenzo Cerullo kertoo.

Myös lääkärin vastaus jäi mieleen: ”Ei suinkaan. Tämä on viimeisiä paikkoja, joissa ihmeitä edelleen tapahtuu.” Poika parantui syövästä täysin ja on nyt 9-vuotias terve koululainen.

Kokemus vahvisti Cerullon uskoa Suomeen ja suomalaiseen terveydenhoitoon.

— Minun on edelleen vaikea uskoa, miten hyvää ja asiantuntevaa hoitoa saimme julkisen terveydenhoidon kautta, vieläpä joutumatta vararikkoon.

Cerullon laboratoriossa edistetään jo uutta keksintöä, jossa tutusta rokotteesta tulisi laboratoriokäsittelyssa uusi hoitomuoto. Immuunijärjestelmämme kävisi jatkossa kasvaimen kimppuun entistä tehokkaammin.

— Jäykkäkouristusrokotteesta syntyisi menetelmällämme syöpärokote, professori kuvaa.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/04/19.

Vincenzo Cerullo on biologisten lääkeaineiden kehittämisen professori farmasian tiedekunnassa.

Vincenzo Cerullo

Biologisten lääkeaineiden kehittämisen professori