Keuhkoklamydian jäljillä

27.8.2014
Keuhkoklamydia on sukupuoliklamydiaa yleisempi, mutta silti vähemmän tunnettu. Farmasian tiedekunnan Nuori tutkija -palkinnon saanut Leena Hanski haluaa löytää yhdisteen, joka puree solun sisällä piilottelevaan bakteeriin.

Lähes jokainen suomalainen altistuu elämänsä aikana keuhkoklamydialle. Tästä huolimatta tauti on paljon tuntemattomampi kuin sille läheistä sukua oleva sukupuoliklamydia. Usein infektiot jäävätkin hoitamatta.

– Keuhkoklamydia voi kroonistua, jos akuuttia infektiota ei hoideta tai siihen annetaan vääriä antibiootteja. Immuunijärjestelmän solujen sisällä majaileviin bakteereihin eivät sen jälkeen pure mitkään nykyisin käytössä olevat antibiootit, sanoo yliopistonlehtori Leena Hanski farmasian tiedekunnasta.

Tiedekunnan Nuori tutkija -palkinnon saanut Hanski etsii aineita, jotka tehoavat kroonistuneeseen keuhkoklamydiaan. Hän tutkii erityisesti yhdisteitä, joita kasvit tekevät omien peruselintoimintojensa lisäksi. Monet näistä syntyvät puolustusaineiksi erilaisia kasvintuhoojia tai vaikeita ympäristöoloja vastaan, ja niistä odotetaan löytyvän tehoja muihinkin tarkoituksiin.

– Testaamme parhaillaan soluviljelmässä eräitä kiinalaisista lääkekasveista eristettyjä, flavonoideihin kuuluvia lignaaneja.

Toinen reitti keuhkoklamydian peittoamiseksi kulkee sen mekanismien tuntemisen kautta. Bakteerin tiedetään omien yhdisteidensä avulla säätelevän solun toimintoja. Jos tämä ketju saadaan katkaistua tai sitä voidaan häiritä, bakteerilla on paljon vähemmän keinoja käytettävänään.

Yhteys sepelvaltimotautiin?

Krooniseen keuhkoklamydiaan tehoavien aineiden löytäminen voi olla tärkeää myös muiden sairauksien hoidossa. Lähes kolmenkymmenen vuoden ajan kaksi koulukuntaa on taistellut keskenään sepelvaltimotaudin syntysyistä. 1980-luvun lopulla sepelvaltimotautia sairastavien ihmisten verisuonista eristettiin keuhkoklamydiaa, ja sen epäillään runsassuolaisen ja -rasvaisen ruokavalion ohella olevan syynä verisuonien ahtautumiseen.

Tätä puoltaa sekin, että keuhkoklamydia saa bakteereja ahmivat makrofagisolut muuttumaan vaahtosoluiksi, joihin puolestaan kertyy kolesterolia. Yhdessä nämä voivat tukkia verisuonia.

– Kun krooniseen keuhkoklamydiaan tepsiviä lääkkeitä ei toistaiseksi ole löytynyt, verisuoniahtauman ja klamydian yhteyttä ei voida todistaa sen kummemmin vääräksi kuin oikeaksikaan. Ennen oikean aineen löytymistä tai keuhkoklamydialta suojaavan rokotteen kehittämistä ei päästä edes tutkimaan asiaa, Leena Hanski toteaa.

Lue lisää aiheesta: Terveys