Kaksisuuntainen mielialahäiriö on haaste hoitojärjestelmälle

9.6.2016
Suuri osa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista potilaista jäi 2000-luvun alussa vaille suositusten mukaista hoitoa, osoittaa Helsingin yliopistossa 10.5. tarkastettava väitöstutkimus. Keskeinen ongelma oli se, että sairautta ei usein tunnistettu.

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista potilaista alle puolet sai 2000-luvun alkuvuosina sairauden akuuttivaiheessa suositusten mukaista hoitoa, osoittaa psykiatrian erikoislääkäri Petri Arvilommin väitöstutkimus. Erityisen huonosti asianmukainen hoito toteutui, jos potilaalla ei ollut kliinistä diagnoosia sairaudestaan ja jos hän oli avohoidossa.  Avohoidon heikot tulokset liittyivät keskeisesti siihen, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavia potilaita ei tunnistettu riittävän hyvin ja heitä hoidettiin usein masennuspotilaina.

– Vuosina 2002 - 2003 tehdyn tutkimuksen tuloksia on jo hyödynnetty hoidon kehittämisessä, joten tilanne on nykyisin parempi, Arvilommi toteaa. 

Tutkimus osoitti myös, että akuuttivaiheen jälkeisen ylläpitojakson aikana 75 prosenttia potilaista sai jonkin aikaa suositustenmukaista hoitoa, mutta vain 61 prosenttia koko ylläpitojakson ajan. Kliinisen diagnoosin saaneilla potilailla ylläpitokauden hoito toteutui parhaiten; hoidon huonoa toteutumista ennustivat sairaalahoito, sairauden tiheäjaksoisuus ja persoonallisuushäiriö.

Neljäsosa niistä potilaista, joilla oli käytössä mielialaa tasaava tai epätyypillinen psykoosilääke, lopetti lääkkeiden käytön omalla päätöksellään. Lääkehoitoa jatkaneistakin kolmasosa käytti lääkkeitä liian epäsäännöllisesti, jotta niistä olisi ollut heille hyötyä.

– Yhteensä yli puolet kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista potilaista joko lopetti lääkityksen tai käytti sitä epäsäännöllisesti 18 kuukauden seurannan aikana. Suurin riski lääkkeen lopettamiseen liittyi masennusvaiheisiin. Myös psykososiaalista hoitoa saavista potilaista neljäsosa sitoutui hoitoon huonosti, Arvilommi kertoo.

Huono sitoutuminen lääkehoitoon johtui potilaiden kertoman mukaan muun muassa lääkkeiden sivuvaikutuksista, motivaation puuttumisesta ja negatiivisesta asenteesta tarjottua hoitoa kohtaan. Yksilö- ja tukihoitoon sitoutumista puolestaan heikensivät käytännön esteet ja motivaation puute.

Neljäsosalle työkyvyttömyyseläke  

Arvilommi tutki myös kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien potilaiden työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen yleisyyttä ja syitä. Tutkimuksessa käytettiin rekisteritietoja, jotta saatiin tarkka tieto eläkkeistä ja niiden ajoituksesta. Akuuttia vaihetta seuranneiden 18 kuukauden aikana neljäsosalle työvoimaan kuuluvista potilaista myönnettiin työkyvyttömyyseläke.

Työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä ennustivat korkeampi ikä, miessukupuoli, masennus tutkimuksen alkuvaiheessa ja seurannan aikana, samanaikainen yleistynyt ahdistuneisuushäiriö tai estynyt persoonallisuus, sekä suurempi psykiatristen sairaalahoitojen lukumäärä. Ennustavat tekijät kuitenkin vaihtelivat sairauden tyypistä, sukupuolesta ja iästä riippuen.

– Potilaiden omat arviot työkyvystään alkuhaastattelussa olivat myös yllättävän tarkkoja ennustamaan työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä, Arvilommi toteaa.

Väitöstutkimus on osa THL:n mielenterveysyksikön ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Jorvin sairaalan psykiatrian tulosyksikön kaksisuuntaisen mielialahäiriön seurantatutkimusta (Jorvi Bipolar Study, JoBS). Tutkimusta varten Jorvin psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa seulottiin 1.1.2002 alkaen 28.2.2003 saakka 1 630 potilasta (iältään 18 - 59 vuotta) kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireiden suhteen. Tutkimushaastatteluun suostui 490 potilasta, ja tutkimukseen otettiin 191 potilasta, joilla oli diagnosoitu akuutissa vaiheessa oleva kaksisuuntainen mielialahäiriö.

 

Psykiatrian erikoislääkäri, LL Petri Arvilommi väittelee 10.6.2016 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Treatment, Adherence, and Disability in Bipolar Disorder". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa HYKS Psykiatriakeskus, Christian Sibelius Auditorio, Välskärinkatu 12. Vastaväittäjänä on professori Esa Leinonen, Tampereen yliopisto, ja kustoksena on professori Erkki Isometsä.Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/163011

Väittelijän yhteystiedot: parvilommi@gmail.com

 

Lue lisää aiheesta: Terveys