Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 1/2026.
Ei vain viemäri ja valkosolujen valtatie, vaan myös aktiivinen viestijä ja paikallistason vaikuttaja. Imusuonisto on monipuolinen verkosto, jonka lukuisia tehtäviä on alettu ymmärtää vasta viime vuosina.
— Imusuonia ei näe paljaalla silmällä, eikä niistä voi ottaa helposti näytteitä neulan avulla niin kuin verisuonista. Siksi imusuoniston tutkiminen on hankalampaa kuin verisuoniston, toteaa professori
Verisuoniston ja imusuoniston välillä on kuitenkin yhteys. Siellä missä on verisuonia, on yleensä myös imusuonia, paitsi aivojen sisällä ja selkäytimessä.
Kun veri kulkee paineella omassa suonistossaan, suonten läpi tihkuu nestettä kudoksiin. Imusuonisto kerää tuon nesteen ja palauttaa sen verenkiertoon kaulan alueella olevien isojen laskimoiden kautta. Vuorokauden aikana imusuonisto kuljettaa parikin litraa nestettä.
Suurimmaksi osaksi imuneste on vettä, mutta mukana on myös proteiineja, immuunisoluja, lipidejä ja suoloja. Koostumus vaihtelee sen mukaan, missä kudoksessa imusuoni kulkee.
Puolustus pelaa
Imusuonisto on tärkeä immuunijärjestelmän osa. Kun kudoksissa päivystävät valkosolut havaitsevat jotain epäilyttävää, ne ottavat mahdollisesta taudinaiheuttajasta näytteen ja kulkevat imusuonistoa pitkin imusolmukkeisiin esittelemään sen muille immuunijärjestelmän soluille.
Jos hälytys on aiheellinen, imusolmukkeissa olevat immuunisolut käynnistävät puolustusreaktion. Imusolmukkeita saattaa kivistää — se on merkki immuunivasteen aktivoitumisesta.
Ihmisellä on satoja imusolmukkeita eri puolilla kehoa, ja ne suodattavat niiden läpi kulkevan imunesteen. Sen mukana matkaa myös kudoksista peräisin olevia molekyylejä.
— Imusuoniston kautta imusolmukkeisiin kulkeutuu myös omia proteiineja. Näin immuunijärjestelmä oppii tunnistamaan kehon omat rakenteet ja välttämään liiallista reagoimista niihin, Mäkinen toteaa.
Jos tämä mekanismi häiriintyy, se voi edistää autoimmuunisairauksien kehittymistä.
Solut keskustelevat
Eniten Mäkistä kiehtoo imusuoniston ominaisuus, joka havaittiin vasta hiljattain. Imusuonia verhoavat endoteelisolut käyvät aktiivista keskustelua ympäröivissä kudoksissa olevien solujen kanssa. Tämä solujen välinen viestintä on tärkeää kudosten toiminnan, ylläpidon ja uusiutumisen kannalta, professori sanoo.
— Aiemmin ajateltiin, että imusuonet ovat vain nesteen kuljetukseen erikoistuneita rakenteita, mutta nyt tiedetään, että imusuoniston solut kommunikoivat suoraan esimerkiksi valkosolujen kanssa.
Tästä voi avautua monenlaisia hoitomahdollisuuksia. Jo nyt immunoterapiassa hyödynnetään elimistön omaa puolustusjärjestelmää syöpää vastaan. Imusuoniston solujen avulla voisi kenties ohjata valkosolujen toimintaa paikallisesti syöpäsolujen kimppuun.
— Pitkään on tiedetty, että syöpäkasvainten etäpesäkkeet leviävät imusuoniston kautta, mutta imusuonisto on myös aktiivinen syövän ympäristön muokkaaja.
Tietoa imusuoniston solujen toiminnasta voidaan hyödyntää monien muidenkin sairauksien hoidossa, esimerkiksi metabolisissa sairauksissa ja erilaisissa tulehdustiloissa.
— Krooninen tulehdus aiheuttaa imusuonistoon muutoksia, mutta niitä ei vielä tunneta tarkasti molekyylitasolla. Jos näitä mekanismeja opitaan ymmärtämään, voidaan ehkä vaikuttaa tulehdusreaktioon: joissakin tilanteissa sitä olisi tarpeen aktivoida, toisissa hillitä, Mäkinen arvioi.
Liike auttaa
Imusuonet ovat rakenteeltaan joustavia. Endoteelisolujen väliset liitokset eivät ole tiiviitä, vaan niissä on oltava aukkoja, jotta imuneste pääsee virtaamaan kudoksesta suonen sisään. Imusuonen seinän paksuus on vain 0,2—1 mikrometriä.
Imunesteen kulkua ei säätele sydämen kaltainen pumppu, vaan sileät lihassolut isoimmissa imusuonissa supistuvat ja siirtävät nestettä eteenpäin.
— Kun liikumme ja lihakset puristavat kudoksia, se edistää imunesteen kulkeutumista. Siksi liikkeelle lähtö pitkän tauon jälkeen voi vähentää turvotusta, sanoo Mäkinen.
Jos imusuonisto ei syystä tai toisesta toimi, seurauksena voi olla lymfedeema, johon ei ole parannuskeinoa. Sairastuneeseen kehon osaan tulee ensin turvotusta, sitten kudosten muutoksia ja lopulta altistumista toistuville infektioille, jotka eivät parane normaalisti.
Vaikea tunnistaa
Imusuonet ja niiden sairaudet tunnetaan edelleen huonosti verrattuna esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksiin.
— On paljon potilaita, jotka eivät saa oikeaa diagnoosia, koska harvinaisten imusuonisairauksien tunnistaminen on hankalaa ja niiden taudinkuva voi olla moninainen. Tämä on maailmanlaajuinen ongelma.
Tutkimuksissa on tunnistettu ainakin 30 perinnöllistä geenimuutosta, jotka voivat aiheuttaa lymfedeemaa. Tavallisimmin se syntyy kuitenkin kudosvaurion seurauksena.
Esimerkiksi rintasyöpäpotilaille, joilta on syövän leviämisen estämiseksi poistettu imusolmukkeet, voi kehittyä vuosienkin kuluttua leikkauksesta lymfedeema, koska suuret imusuonet ovat vaurioituneet tai tuhoutuneet.
Hoitokeinoksi on kliinisisissä kokeissa testattu imusolmukkeiden siirtoa ja menetelmiä, jotka perustuvat akateemikko, tutkimusjohtaja
Ikä tuuminnassa
Eri kudoksissa kulkevat imusuonet eroavat toisistaan rakenteeltaan ja toiminnaltaan. Mäkinen on tarkastellut niiden ominaisuuksia yksittäisten solujen tasolla.
— Imusuoniston solut erikoistuvat siihen ympäristöön, jossa ne ovat. Ne muokkautuvat vuorovaikutuksessa ympäröivän kudoksen kanssa.
Esimerkiksi suoliston imusuonet poikkeavat vaikkapa ihon imusuonista. Ohutsuolen suolinukassa kulkevien imusuonten keskellä on iso imusuoni, joka kuljettaa ruoasta saatuja rasvoja.
Kiinnostava, mutta vielä hämärän peitossa oleva piirre liittyy ikääntymiseen. On tutkimuksia, joiden mukaan imusuoniston toiminta heikkenee iän myötä, mutta tarkat mekanismit ovat edelleen epäselviä. Mäkisen suunnitelmissa on jatkossa tutkia aihetta.
Tärkeä palapeli
Imusuonisto on yksisuuntainen keräysjärjestelmä. Sen lähteillä, pienimpien haarojen päissä, nesteen keräyksen aloittavat palapelimäiset endoteelisolut. Ne muodostavat rakenteen, joka antaa nesteen tulla sisään, mutta on silti luja ja kestävä.
Imusuonten endoteelisolut ovat hyvin pitkäikäisiä soluja. Kuitenkin imusuonisto on jatkuvasti kovalla kulutuksella. Kuinka solut kestävät?
— Tutkimuksemme perusteella näyttää siltä, että solujen palapelimäinen muoto on tärkeä. Sama muoto toistuu monien kasvien pinnalla, ja ihmiset hyödyntävät mallia usein katukivetyksessä. Se on hyvä kestämään kulutusta.
Imusuonen pinta viehättää Mäkistä myös esteettisesti.
— Minusta se on yksi kauneimmista solutyypeistä ihmisen kehossa.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.