Sydän- ja verisuonitaudit tappavat eniten maailmassa: vuosittain 17 – 18 miljoonaa ihmistä. Näiden sairauksien kavala taustavaikuttaja on perimän ohjastama ja runsasenergisen ruokakulttuurin sekä nuokkuvan länsimaisen elämäntavan edistämä valtimonkovettumatauti, ateroskleroosi. Valtimonkovettumataudin tyypillisin riskitekijä on veren korkea LDL-kolesterolipitoisuus.
Arviolta joka viidennen aivoinfarktin taustalla on kaulavaltimoon muodostuneen ateroskleroottisen ahtauman repeytyminen.
FM Jani Saksi selvitti väitöstutkimuksessaan, miksi toisten ihmisten kaulavaltimotauti johtaa ahtauman repeytymiseen ja aivoinfarktiin, kun taas toisilla ahtaumat eivät aiheuta mitään oireita. Hän kartoitti geenien aktiivisuuseroja aivoinfarktin aiheuttaneiden ja oireettomina säilyneiden kaulavaltimoahtaumien välillä. Genomin kattavassa vertailussa noin 20 000 geenin joukosta ratkaisijan asemaan siivilöityi rasvahappojen sitojaproteiini 4 -geeni (FABP4), jonka aktiivisuus oli lisääntynyt aivoinfarktin aiheuttaneissa ahtaumissa.
– Ylivilkkaasti toimiva FABP4-geeni liittyi oireelliseen valtimokovettumatautiin, mutta syy-seuraussuhteen osoittaminen vaatisi geenin hiljentämisen ihmisessä, mitä emme tietysti voineet tehdä. Tunnistimme kuitenkin potilasaineistossamme FABP4-geenin ”hiljaisen” variantin, jonka kantajilla FABP4-geenin aktiivisuus oli matalampi myös kaulavaltimoahtaumissa, Saksi kertoo.
Tutkijoiden yllätykseksi hiljainen FABP4-geenin variantti oli varsin yleinen ja jopa joka kymmenes suomalainen osoittautui sen kantajaksi.
Koska luonto oli näin suorittanut esivalmistelun, tutkijat pystyivät selvittämään, suojaako FABP4-geenin hiljainen muoto valtimokovettumataudin aiheuttamilta sydän- ja aivoinfarkteilta. Tulokset osoittivat, että hiljaisen FABP4-muunnoksen molemmilta vanhemmiltaan perineillä henkilöillä sydäninfarktit olivat lähes kahdeksan kertaa muuta väestöä harvinaisempia. Vastaavasti hiljaista varianttia kantavat henkilöt, joilla oli merkittävä kaulavaltimoahtauma, säästyivät muita useammin aivoinfarkteilta.
– Väestötasolla havaitsimme, että lihavilla hiljaisen FABP4-geenin variantin kantajilla alkavasta valtimokovettumataudista viestivät merkit – kuten kaulavaltimoseinämän paksuntuminen ja matala-asteiset valtimoahtaumat – olivat muuta väestöä harvinaisempia, Saksi kertoo.
FABP4-geenin hiljaisen variantin ja veren matalamman kokonaiskolesterolipitoisuuden välillä osoittautui olevan yhteys; tämä korostui eniten lihavilla henkilöillä, jotka olivat perineet tämän hiljaisen geenimuunnoksen sekä isältä että äidiltä.
Kaulavaltimoahtaumien tarkempi tutkiminen paljasti, että FABP4-geeni oli aktiivisin kolesterolia ahmineissa tulehtuneissa syöjäsoluissa. FABP4-geenin lisääntynyt aktiivisuus liittyikin kaulavaltimoahtaumissa korkeampaan kolesterolitasoon, ohjelmoidusta solukuolemasta kertovien merkkiproteiinien aktiivisuuteen sekä ahtaumien sisäisiin verenvuotoihin ja pinnan haavaumiin.
Ahtaumien tulehdussolujen rasvaperäinen solustressi oli yhteydessä FABP4-geenin aktiivisuuteen; vastaavasti hiljaisen FABP4-geenivariantin kantajilla solustressin lopputulema eli ohjelmoitunut solukuolema oli kolme kertaa vähäisempää kuin verrokeilla.
FABP4-proteiinilla on tärkeä rooli rasvakudoksessa, sillä se vastaa solun sisäisestä rasvahappokuljetuksesta. Aiemmin on havaittu että FABP4-geenin poisto hiirissä suojaa niitä valtimokovettumataudin lisäksi myös diabeteksen kehittymiseltä siitäkin huolimatta että ne ovat verrokkisisaruksiaan lihavampia.
– Havaitsimme, että myös ihmisen hiljaisella FABP4-geenivariantilla oli yhteys lihavuuteen, mutta samalla se liittyi matalampaan tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuuteen lihavilla henkilöillä, Saksi kertoo.
– Tulosten perusteella FABP4 voi olla mahdollinen uuden lääkeaineen kehittelyn kohde sydän- ja aivoinfarktien sekä diabeteksen ennaltaehkäisyyn erityisesti lihavilla henkilöillä.
Lisätietoa:
jani.saksi@helsinki.fi