Eläinlääketieteessä akupunktiolla on valtavirtaisempi asema kuin ihmislääketieteessä. Ero korostuu varsinkin lisääntymisterveydessä.
Akupunktioon voidaan turvautua esimerkiksi tilanteessa, jossa lehmän tai hevosen munasolu jää irtoamisen sijasta paikoilleen ja eläimen munasarjaan muodostuu kiusallisia rakkuloita.
– Akupunktio vaikuttaa suoraan munasarjaan hermokonvergenssin kautta. Lehmän elimistö muistaa, että tässähän piti olla tiineytymässä, poksauttaa rakkulat pois munasarjoista ja alkaa keskittyä asiaan, Helsingin yliopiston eläinlääketieteen dosentti Anna Hielm-Björkman kertoo.
Akupisteet ovat samat kuin koiran valeraskaudessa: symmetrisesti neuloja selkään, mahaan ja takajalkoihin.
Miltei samoja pisteitä käytetään myös eläinten nymfomaniaan ja kiimattomuuteen sekä siitossonneilla sperman määrän ja laadun parantamiseen.
– Tiettyä elintä, kuten kohtua ja munasarjoja, hoidettaessa pisteet ovat melkein aina samat. Akuhoidoissa elimistö ärsyyntyy tunnistamaan, mikä on normaalia.
Hellävaraisempaa kuin hormonihoito
Ihmisillä akupunktiota käytetään lähinnä kroonisen kivun lievitykseen ja laukaisuun. Hedelmällisyyshoidossa akupunktioon turvaudutaan yleensä vasta kun mikään muu ei toimi.
– Akupunktiolla kannattaisi pikemminkin aloittaa, Hielm-Björkman ehdottaa.
– Se on elimistölle paljon kevyempi toimenpide kuin esimerkiksi hormonihoito tai koeputkihedelmiöitys.
Plasebo-akupunktio on mahdotonta
Kymmenen viime vuoden aikana akupunktion tutkimus länsimaisessa lääketieteessä on ollut vilkasta, ja lääketieteen tietokannasta PubMedistä löytyy akupunktio-hakusanalla yli 22 000 artikkelia. Eniten akupunktiota on tutkittu ihmisillä, koirilla, rotilla ja hiirillä.
Tutkimuskohteena akupunktio on varsin vaikea sovittaa tarkkaan tieteelliseen protokollaan, Hielm-Björkman sanoo. Lääketutkimuksissa vertailuryhmälle voi syöttää lumelääkettä, mutta akupunktiossa yhtä helppoja keinoja ei ole.
– Plaseboakupunktiota on mahdoton tehdä: kyllä ihminen huomaa, työnnetäänkö häneen neuloja. Neulojen asettelu "vääriin paikkoihin" ei poista ongelmaa, sillä kaikilla neuloilla on jokin vaikutus hermostoon. Edes plaseboneulat, jotka teipataan ihoon niin, että potilas luulee saavansa akupunktiota, eivät ratkaise ongelmaa. Nekin painavat ihoa ja näin akupunktiopistettä.
– Terveille koehenkilöille tehty akupunktiotutkimus on tuottanut laihoja tuloksia, mutta juuri terveille yksilöille akupunktion ei kuulukaan vaikuttaa mitenkään.
Neulojen vaikutus näkyy aivoissa
Viime vuosina tutkimista on helpottanut toiminnallinen aivokuvaus. Kroonisesta kivusta tai migreenistä kärsivät ihmiset ovat maanneet magneettikuvantamisputkessa ja samalla heidän kehoonsa on aseteltu akuneuloja.
Aivokuvista on havaittu aktiivisuuden kasvua ja laskua eri puolilla aivoja. Kipupotilailla nähdään aktiivisuutta endorfiinintuotannosta vastaavilla alueilla sekä hiljenemistä kipua prosessoivilla alueilla.
– Aivokuvantaminen saattaa selittää senkin, miksi akupunktio auttaa lisääntymisterveyden vaivoissa. Akuneulan laukaiseman hermoviestin on havaittu kulkevan aina hypotalamuksen ja aivolisäkkeen kautta, jotka yhdessä säätelevät hormonierityksen avulla munasarjojen ja kivesten toimintaa.
Akupunktiotietoa seminaarissa ja kissakahvilassa
Hielm-Björkman on yksi luennoitsijoista tänä viikonloppuna 24.–26.4. Helsingin yliopistolla järjestettävässä Jukka Kuusisaari -seminaarissa, jossa käsitellään akupunktion vaikutusta lisääntymisterveyteen niin ihmis- kuin eläinlääketieteessä. Seminaarin pääpuhujat ovat Karoliinisen Instituutin Elisabet Stener-Victorin ja Thomas Lundeberg.
Hielm-Björkman luennoi eläinten akupunktiosta kivun hoitona myös Yliopistollisen eläinsairaalan pop up -kissakahvilassa Viikissä keskiviikkona 6.5. kello 18. Eläimen kivun hoidosta luennoivat tuolloin myös eläinfysioterapeutti Heli Hyytiäinen sekä eläinlääkäri Paula Larenza Menzies.
Lue lisää: Jesse-spanieli Anna Hielm-Björkmanin kipuhoidossa