Kun viranomaisilta kysytään, millainen nuori on syrjäytynyt, vastaus on yleensä: ilman työtä tai koulutuspaikkaa oleva. Kun nuorilta itseltä kysytään, he vastaavat: se, jolla ei ole kavereita. Nuoret tietävät asian paremmin, vertaa yliopistonlehtori Tarja Tolonen Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitokselta.
Kouluampumisissa ja esimerkiksi Helsingin yliopistoon kohdistuneessa iskusuunnitelmassa taustalla on ollut jälkimmäisen tyyppistä syrjäytymistä. Yhteisöstä ulossulkeminen on johtanut lopulta äärimmäisiin tekoihin tai niiden suunnittelemiseen.
Koulusurmissa yhteisiä piirteitä
Kun Harvardin yliopiston tutkimusryhmä kymmenisen vuotta sitten kävi läpi Yhdysvaltojen kaikki siihenastiset kouluampumiset, niistä löytyi yllättäviä yhteisiä piirteitä, jatkaa Helsingin yliopiston sosiologian professori Matti Kortteinen.
– Kaikki tapaukset olivat puoliksi maaseutumaisilta paikkakunnilta, jotka ovat tunnettuja yhteisöllisen elämän vilkkaudesta. Tekijä on tuntenut olevansa täysin marginaalissa suhteessa itselleen tärkeään sosiaaliseen elämään paikkakunnalla. Kaikissa tapauksissa tekijällä oli myös aiempaa mielenterveyshistoriaa.
Tällaisten tapausten yhteydessä ei pitäisikään pohtia syrjäytymistä yleisesti, vaan nimenomaan yhteisöstä ulossulkemista, Kortteinen linjaa. Se tuottaa häpeän kokemuksia, jotka voivat johtaa musertavaan masennukseen tai hirvittävään raivoon.
Moni ei löydä paikkaansa
Suomessa esimerkiksi koulusurmia on tapahtunut enemmän kuin useimmissa Euroopan maissa. Asiaa kannattaisi tarkastella myös siinä valossa, että nuorten itsemurhat ovat täällä poikkeuksellisen yleisiä, sanoo dekaani Kimmo Nuotio Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta.
– Melkein sata nuorta surmaa itsensä joka vuosi, ja jokaista toteutunutta itsemurhaa kohden tehdään 10–15 itsemurhan yritystä.
Syyt itsemurhien ja viharikosten takana ovat Nuotion mukaan samantyyppisiä: ei ole löydetty paikkaa aikuisen elämässä.
Kortteinen epäilee, että yhteiskunta ja koululaitos tekevät liian voimakkaita oletuksia nuorten aikuisuudesta. Individualistinen kilpailun maailma ulotetaan liian varhaiseen ikään. Ja kun kiinteät opetusryhmät puuttuvat, opettajat eivät näe, jos oppilaiden keskuudessa joku jää jatkuvasti ulkopuoliseksi.
Aihetta käsiteltiin Tiedekulmassa tiistaina 18.8. keskustelutilaisuudessa ”Yhteiskunta, syrjäytyminen ja väkivalta: Mitä on vihan takana?”.