Maailmassa kuolee vuosittain yli kaksi miljoonaa lasta synnytyksen tai ensimmäisen elinviikon aikana. Suurinta kuolleisuus on matalan ja keskitulotason maissa Afrikassa ja Aasiassa.
– Suurin osa varhaisista kuolemista olisi estettävissä laadukkaalla synnytysten hoidolla, toteaa aiheesta väitöstutkimuksensa tehnyt anestesiologian erikoislääkäri ja kansainvälisen terveyden maisteri Terhi Lohela.
Lohela keräsi tutkimusaineiston Ghanan maaseudulla 64 synnytyssairaalassa vuonna 2010. Väitöskirjassa verrattiin myös maantieteellisen etäisyyden vaikutuksia hoidon saatavuuteen ja vastasyntyneiden kuolleisuuteen hyödyntäen Malawin ja Sambian maaseudulta kerättyjä Demographic and Health Survey (DHS) -poikkileikkausaineistoja sekä maiden synnytyssairaaloista kerättyjä Health Facility Census -aineistoja.
Sosioekonomisia eroja varhaisessa vastasyntyneisyyskuolleisuudessa ja laitossynnytyksissä tutkittiin käyttämällä 72 matalan ja keskitulotason maata ja noin 680 000 syntymää kattavaa DHS-aineistoa vuosilta 1990-2016.
Maantieteelliset ja sosioekonomiset erot hoidon saatavuudessa ovat suuria
Sairaalassa synnyttäminen on kallista useissa matalan tulotason ja keskitulotason maissa. Jos synnytyssairaala sijaitsee kaukana kotoa, kynnys hoitoon hakeutumiselle kasvaa, sillä etäisyys lisää kustannuksia perheelle. Lisäksi synnyttäjä joutuu usein jättämään perheensä mennäkseen sairaalaan, ja rasittava matka taitetaan jalan.
Lohelan tutkimuksissa maantieteelliset ja sosioekonomiset erot hoidon saatavuudessa osoittautuivatkin korkeiksi.
– Todellinen yllätys oli se, miten pieniä erot vastasyntyneiden kuolleisuudessa sosioekonomisten ryhmien välillä olivat, vaikka erot hoitoon pääsyssä olivat suuret. Monissa maissa vastasyntyneen kuoleman riski synnytyssairaalassa oli samaa luokkaa kuin kotisynnytyksessä, jossa synnytystä avustaa kouluttamaton ihminen tai pahimmassa tapauksessa ei kukaan, Lohela sanoo.
Puutteita henkilökunnan osaamisessa, välineissä ja lääkkeissä
Lohelan keräämä aineisto paljasti, ettei sairaalahenkilökunnalla monesti ollut riittävää osaamista synnytyksen hätätilanteiden hoitamiseen ja että avustavalla henkilökunnalla ei usein ollut kätilön, sairaanhoitajan tai lääkärin koulutusta. Myös tarvittavista välineistä ja lääkkeistä oli puutetta.
Matalan tulotason ja keskitulotason maissa kysymys synnytysten keskittämisestä on paljon monimutkaisempi kuin Suomessa. Tiet ovat huonoja, ensihoitojärjestelmä on puutteellinen eikä hätäkeskuslaitosta ole. Kaikilla ei ole varaa autokyytiin. Ghanassa Brong Ahafon alueella ongelmaa oli pyritty ratkaisemaan rakentamalla maaseudulle pieniä synnytyssairaaloita, joissa saatettiin hoitaa vain joitakin kymmeniä synnytyksiä vuodessa. Vaikka alueen lapsista 68 prosenttia syntyi sairaaloissa, vain alle viidennes heistä syntyi korkealaatuista hoitoa tarjoavissa sairaaloissa.
– Laitossynnytysten määrää on pyritty lisäämään hoidon laadun kustannuksella. Mutta mikä tahansa mökki, jonka seinässä lukee synnytyssairaala, ei pelasta henkiä. Tavoitteena tulisi olla kuolleisuuden ja sairastavuuden vähentäminen, ei laitossynnytysten määrän lisääminen. Lisäksi synnytyksiä tulee olla riittävästi jokaisessa synnytyssairaalassa, jotta osaamista karttuu, Lohela sanoo.
Vastasyntyneisyyskuolleisuus on ikkuna koko terveydenhuoltoon
YK:n tavoitteiden mukaisesti jo kolme neljästä maailman lapsista syntyy sairaaloissa. Maailmanlaajuisesti vastasyntyneiden kuolleisuus ei kuitenkaan ole laskenut samassa tahdissa laitossynnytysten määrän kasvun kanssa. Myös muut potilasryhmät hyötyisivät vastasyntyneiden kuolleisuuden vähentämiseen käytettävistä keinoista, Lohela huomauttaa.
– Vastasyntyneisyyskuolleisuus on ikkuna koko terveydenhuoltoon; se testaa hätätilanteiden hoitoa, synnyttäjän ja vastasyntyneen lapsen hoitoa sekä konsultaatioiden ja potilassiirtojen toimivuutta.
Ensin on keskityttävä hoidon laadun parantamiseen. Seuraavaksi tulee lisätä hoidon saatavuutta erityisesti köyhimpien, kouluttamattomien ja kaukana maaseudulla asuvien synnyttäjien keskuudessa. Kaukaisimpien synnyttäjien tavoittamiseksi tulisi keksiä uusia tapoja. Pienien huonolaatuisten sairaaloiden sijaan voisi kehittää esimerkiksi mobiiliklinikoita, Lohela pohtii.
– On kuitenkin hyvä muistaa, että maailma on mennyt paljon parempaan suuntaan monessa mielessä, esimerkiksi äärimmäinen köyhyys on onnistuttu puolittamaan parissa vuosikymmenessä. Myös syntyvyys on laskenut ja yksi merkittävä syy tähän on lapsikuolleisuuden väheneminen.
LL, MSc Terhi Lohela väittelee 22.3.2019 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Quality of care and access to care at birth in low- and middle-income countries". Väitöstilaisuus järjestetään Haartman-instituutin luentosalissa 2, Haartmaninkatu 3.Vastaväittäjänä on professori Wendy Graham (London School of Hygiene & Tropical Medicine), ja kustoksena toimii professori Juha Pekkanen.
Väitöstutkimus oli Helsingin yliopiston ja Heidelbergin yliopiston yhteistyöprojekti. Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa e-thesiksessä https://helda.helsinki.fi/handle/10138/299688
Väittelijän yhteystiedot:
Terhi Lohela
terhi.lohela@helsinki.fi