Vanhemmuutta tukevasta ryhmätoiminnasta hyviä tuloksia lastensuojelun perheissä

Lasten käytösongelmia voidaan vähentää lastensuojelun piirissä olevissa perheissä vanhemmuustaitoja tukevien ryhmien avulla, selvisi Helsingin yliopiston tutkimuksessa. Tutkimuksen mukaan vanhemmat sitoutuvat ryhmien toimintaan ja niihin osallistuminen lisää positiivisten kasvatusmenetelmien käyttöä perheissä. Myönteisten muutosten ylläpitämiseksi tarvitaan kuitenkin pitkäkestoista tukea.

Arviolta noin viidellä prosentilla suomalaisista lapsista ja nuorista on käytöshäiriöitä. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan sosiaalihuollon piirissä olevilla lapsilla käytöshäiriöitä on moninkertaisesti enemmän, ja osa perheiden sosiaalihuollon kontakteista liittyy lapsen käytösongelmaan.

Lastensuojelun avohuollon asiakkaana oli Suomessa vuonna 2019 melkein 53 000 alle 18-vuotiasta lasta. Lasten käytösongelmia ja -häiriöitä ehkäisevien ja hoitavien menetelmien tutkiminen lastensuojelun piirissä olevissa perheissä on tärkeää, koska käytösongelmat koskettavat huomattavan useaa perhettä ja vaikuttavat myös lasten muihin kasvuympäristöihin kuten varhaiskasvatukseen, kouluun ja harrastuksiin sekä lapsen tulevaan psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen.  

– Erityisesti perheissä, jossa kuormitus on muutenkin suuri, voivat lapsen käytösongelmat johtaa jopa lapsen sijoitukseen, kertoo THL:n erikoistutkija Piia Karjalainen. Hän on väitöskirjassaan tutkinut Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusryhmien vaikuttavuutta lastensuojelun avohuollon piirissä olevien perheiden parissa. Tutkimukseen osallistui 102 iältään 3–7-vuotiasta lasta ja 122 vanhempaa.

Ryhmässä opituilla taidoilla positiivista kierrettä perheisiin

Tutkimuksen mukaan lasten käytösongelmat vähenivät ja vanhempien positiiviset kasvatusmenetelmät lisääntyivät enemmän perheissä, jotka osallistuivat vanhemmuusryhmiin, kuin verrokkiperheissä kun tilannetta tarkasteltiin heti ryhmän loputtua. Erityisesti vanhempien kokemus lapsen käytöksen ongelmallisuudesta väheni merkittävästi ryhmiin osallistuneissa perheissä. Noin puolella lapsista käytösoireet vähenivät niin paljon, että ne vastasivat normaalia iänmukaista tasoa.

Vanhemmat olivat tyytyväisiä ryhmien toimintaan ja kokivat ryhmässä opetetut asiat hyödyllisiksi. Suurimmat ongelmat, joiden vuoksi perheet tulivat ryhmiin, korjaantuivat vanhempien mielestä ryhmätoiminnan myötä.

– Vanhemmat olivat erityisen tyytyväisiä siihen, että heillä oli mahdollisuus jakaa omia kokemuksiaan muiden ryhmäläisten kanssa ja saada vertaistukea samanlaisessa tilanteessa olevilta vanhemmilta, Karjalainen kertoo.

Lapsen käyttäytymisessä tapahtuneita positiivisia muutoksia ei tutkimuksen mukaan kuitenkaan havaittu päivähoidossa tai koulussa.  Sen lisäksi eroja lasten käytösongelmien määrässä vanhemmuusryhmään osallistuneiden ja verrokkiperheiden välillä ei enää havaittu, kun ryhmään osallistumisesta oli kulunut vuosi.

 – Seurannan perusteella vaikuttaa siltä, että perheet tarvitsevat tukea ja ohjausta pitkäkestoisesti. On tärkeää jatkaa tutkimusta siitä, miten lasten käytösongelmia voidaan vähentää pitkällä aikavälillä lastensuojelukontekstissa, Karjalainen sanoo.

Vanhemmuuden tuki on yhteistyötä

Tutkimus toteutettiin perheneuvoloiden ja lastensuojelun moniammatillisena yhteistyönä. Koulutetut perheneuvolan ja lastensuojelun työntekijät toimivat ryhmien ohjaajina, ja lastensuojelun työntekijät tekivät ohjelman aikana kotikäyntejä perheisiin.

Perheet sitoutuivat Karjalaisen mukaan vanhemmuusryhmien toimintaan ja toiminta näyttää soveltuvan lastensuojelun piirissä oleville perheille hyvin.

– Olisikin erittäin tärkeää, että lastensuojelussa pystyttäisiin tunnistamaan ne perheet, jotka hyötyisivät strukturoidusta vanhemmuustaitojen ohjauksesta ja että näillä perheillä olisi mahdollisuus saada ohjausta ja tukea, Karjalainen huomauttaa.

Lisätietoja

Piia Karjalainen, erikoistutkija

puh.: 029 524 8200

piia.m.karjalainen@thl.fi

KM Piia Karjalainen väittelee 19.3.2021 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Parenting intervention to help children with behavior problems in child protection and other family support services ". Vastaväittäjänä on Assistant Professor, PhD Patty Leijten, Research Institute for Child Development and Education, University of Amsterdam, Netherlands, ja kustoksena on professori Eeva Aronen.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.

Seuraa tilaisuutta suorana verkkolähetyksenä. Lisätiedot ja linkki etätapahtumaan Helsingin yliopiston tapahtumakalenterissa.